Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa: Suomen perustulokokeilu perusteellisesti vinossa

Suomen perustulokokeilu on epäonnistunut, kirjoittavat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa julkaistussa vieraskynässään

Hallituksen ohjaaman kokeilun tarkoituksena on lisätä matalapalkkaista ja -tuottoista työtä, ei puuttua talouden perustavanlaatuisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen tai epätasa-arvoon. 

Perustulon ideaan kuuluu, että sitä maksetaan kaikille. Hallitus kuitenkin rajasi kokeilun vain pitkäaikaistyöttömiin. Kokeilussa jaettu tuki ei täytä perustulon määritelmää, koska siinä vastikkeetonta rahaa jaetaan vain pitkäaikaistyöttömille. Jotta saataisiin pätevää tietoa perustulon vaikutuksista, sitä on jaettava monenlaisilla ryhmille – myös työssäkäyville.

Sipilän hallituksen on laajennettava kokeilua kattamaan nykyistä useampia ryhmiä kuten Kelan tutkijat raportissaan alunperin ehdottivat. Kokeilun lähtökohdaksi on otettava yksilöiden vapautta korostava perustulo, joka ei pakota ihmisiä matapalkkaisiin töihin. Tutkijoiden ehdotuksia laajemmista ja monipuolisemmista kokeiluista on kuunneltava. Vain kokeilemalla todellista perustuloa Suomi voi täyttää maailmalla perustulokokeiluun asetetut korkeat odotukset.

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

HS: Maailman rikkain prosentti omistaa pian enemmän kuin loput yhteensä

Helsingin Sanomat:

Kuilu rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä kasvaa nopeasti, kertoo avustusjärjestö Oxfam. Brittijärjestön mukaan ensi vuonna rikkain prosentti omistaa jo enemmän kuin kaikki muut yhteensä.
Rikkaimman prosentin osuus globaalista varallisuudesta on kasvanut vauhdikkaasti viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2009 rikkain prosentti hallitsi 44 prosenttia maailman varallisuudesta. Vuonna 2016 sen osuus ylittää 50 prosenttia.
Maailman varallisuuden toinenkaan puolikas ei ole jakautunut tasaisesti. Sen omistaa melkein kokonaan noin viidennes ihmisistä. Loput 80 prosenttia ihmisistä omistavat vain 5,5 prosenttia varallisuudesta.
Köyhimmän 80 prosentin keskimääräinen varallisuus on 3 330 euroa aikuista kohti, kun rikkaimman prosentin omaisuus on keskimäärin noin 2,3 miljoonaa euroa.

Lue myös:

Taloudellinen epätasa-arvo haitallista taloudelle

Taloudellinen epätasa-arvo on haitallista talouden kehitykselle, kirjoittaa luottoluokittaja Standard’s & Poor’s raportissaan.

Luottoluokittajan mukaan kasvava tulojen epätasa-arvon hidastaa Yhdysvaltojen talouskasvua. Luottoluokittaja ei ole varoituksineen yksin, vaan yhä useampi talouselämän vaikuttaja onkin huolissaan keskiluokan kurjistumisesta ja kulutuksen hiipumisesta.

Kasvun hidastumisen lisäksi epätasa-arvon lisääntyminen tekee taloudesta altiimman kriiseille, kuten ovat todenneet muun muassa Goldman Sachsin toimitusjohtaja Lloyd Blankfein ja taloustieteilijä Till van Treeck.

Treeckin mukaan epätasa-arvon noustessa keskiluokan ostovoima heikenee, jolloin he eivät voi pitää yllä entistä kulutustasoaan. Kuluttajilla on kaksi tapaa reagoida tulojen laskuun:

Ensimmäinen vaihtoehto, joka on yleisempi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, on ylläpitää vanhaa kulutustasoa velkaantumalla. Yksityisen velan kasvu altistaa taloutta velkakriiseille ja voi johtaa jopa uuteen romahdukseen.

Toinen vaihtoehto reagoida väheneviin tuloihin on vähentää kulutusta, mikä puolestaan heikentää kotimaista kysyntää. Tällöin kansantaloudessa viennin osuus korostuu. Yhden ylijäämä on kuitenkin toisen alijäämä. Tästä syystä voimakas vientivetoinen talous herkistää kriiseille, kuten eurokriisissä on saatu huomata.

Talouden epätasa-arvo ei ole ainoastaan oikeudenmukaisuuskysymys, vaan merkittävä kysymys myös talouden toimivuuden kannalta. On yhä selvempää, että muiden vahingollisten seuraustensa lisäksi taloudellinen epätasa-arvo on äärimmäisen vahingollista talouden kehitykselle.

Lue myös:

Kuinka varakkaat söivät talouskasvun hedelmät Yhdysvalloissa

Yhdysvaltalainen investointipolitiikan asiantuntija ja taloustieteen tutkija Pavlina R. Tcherneva on koonnut havainnollistavan taulukon talouskasvun hedelmien jakautumisesta väestön valtaosan ja varakkaimman kymmenyksen välillä Yhdysvalloissa vuosien 1949 ja 2012 välillä.

Tchernevan huomiot täydentävät kuvaa Yhdysvalloista kansantaloutena, jossa pieni elättien joukko rikastuu valtaosan työn tuloksista. Mm. New York Times on aiemmin nostanut esiin maassa tehdyn työn tuottaman vaurauden jakautumisen, sekä nostanut Tchernevan työn tuoreeltaan esiin. Voidaan hyvin esittää kysymys, millaisia mahdollisuuksia ja rohkaisevaa esimerkkiä Yhdysvallat olisi voinut näyttää muulle maailmalle, jos siellä tuotettu vauraus olisi suunnattu väestön valtaosan hyvinvoinnin edistämiseen ja esimerkiksi avaruustutkimuksen, julkisen liikenteen, terveydenhuollon ja koulujärjestelmän kehittämiseen.

Lue myös:

Luottoluokittaja varoittaa epätasa-arvosta

Time-lehti nostaa esiin kansainvälisen luottoluokittaja Standard & Poor'sin huomioita epätasa-arvon haitallisista vaikutuksista Yhdysvaltojen talouden toimintaan.

Rising levels of income inequality in the U.S. is a drag on economic growth, and was a factor that contributed to S&P lowering its growth rating over the next decade from 2.5% to 2.8%, the report said. Income inequality leads to extreme economic swings, an uncompetitive workforce, and discourages investment and hiring, per S&P.

Myös muut tuoreet, kattavat tutkimukset aiheesta varoittavat epätasa-arvon pitkäkestoisista negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ylipäätään talouden dynaamisuuteen. Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden vaikutukset talouden toimintaan ovat ilmiselvän haitallisia monin tavoin. Markkinatalouksissa kysyntä on yritysten elinehto menestyksekkäälle liiketoiminnan harjoittamiselle. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kuristavat talouden toimintaa kun päivittäisen kaupan osuus talouden keskiössä vähenee, ja samalla markkinoiden toiminta painottuu säännönmukaisesti sinne missä on kysyntää – eli pois ihmisten valtaosan tarpeista. Ongelma näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jonka taloudesta on perinteisesti ollut jopa 70% kuluttajavetoista. Myös Suomessa riittämätön kysyntä on merkittävin taloudellisen toiminnan rajoite.

Näiden talouden välitöntä toimintaa hahmottavien mittareiden lisäksi eriarvoisuuden vaikutuksia voidaan tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin. Kuten Standard & Poor's raportissaan huomioi, vaikeuttaa eriarvoisuus vanhempien mahdollisuuksia tukea jälkikasvuaan. Monien syystäkin tärkeäksi ihanteeksi nostama mahdollisuuksien tasa-arvo kärsii kun pieni osa aloittaa lyöntivuoronsa niin sanotusti kolmannelta pesältä, ja moni köyhiin olosuhteisiin syntyvä jää pois pelistä yksinkertaisesti syntymällä väärään perheeseen.

Lasten pahoinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon katoamisen lisäksi talouden epätasa-arvo vaikuttaa demokratiaan. Kuten olemme aiemmin Parecon Finlandin blogissa kirjoittaneet:

[Y]hä epätasaisempi varallisuus aiheuttaa yhä epätasaisempia mahdollisuuksia tulla kuulluksi yhteiskunnassa. Selkein esimerkki varallisuuden merkityksestä on parempituloisten parempi kyky tukea rahallisesti niitä poliitikkoja, näkökulmia, ajatuksia tai ideologioita, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Näin yhteiskunnan hyvätuloiset saavat yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisikin verrattain pieni. Yhä kasvava eriarvoisuus liitetään usein myös äänestysaktiivisuuden laskuun. Suomessakin on nähtävissä äänestysaktiivisuuden laskua tulojen epätasa-arvon kasvaessa. Mikäli parempituloiset käyttävät äänestysoikeuttaan aktiivisemmin, tulee heidän äänensä ja mielipiteensä paremmin kuulluksi myös edustuksellisissa elimissä.

Tarve eriarvoistumisen ongelmien paikkaamiseen on ollut toistuva piirre markkinatalouksien historiassa, ja esimerkiksi lapsilisien ja muiden korjaavien tukien avulla on käytännössä helppo nähdä niitä kohtia, joissa markkinamekanismien toiminta on yksinkertaisesti riittämätöntä ja vaatii korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa toimittaja ja tietokirjailija Matt Bruenig on osoittanut, kuinka lapsilisät osoittavat tehokkaasti markkinamekanismien toimimattomuuden lasten kasvattamisen "positiivisten ulkoisvaikutusten" – kuten asia taloustieteissä ilmaistaisiin – tunnistamiseen.

Eriarvoisuuden kasvaminen kiihdyttää tämäntyyppisten markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia, ja sen tulisikin olla tärkeä ongelma erityisesti markkinoiden toimivuudesta huolestuneille.

Lue myös:

Monien varakkaiden veroprosentti selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla

Kehysriihessä esitettyjen leikkausten ja veronkiristysten yhteydessä on tärkeää huomata, että Suomessa monien varakkaiden veroprosentti on itse asiassa selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla.

Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo tiivistää Kelan tutkimusblogissa kuvaajan keskeisen sisällön:

[…] veroprosentti nousee tasaisesti noin 50 000 euron vuosituloihin asti.

Tämän jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista. Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

Leikkausten sijaan tulisikin huolehtia vapaamatkustuksen ehkäisystä verotuksessa. Yli 50 000 euron vuosituloilla veroaste vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi joillain yli 100 000 euroa vuodessa tienaavilla veroprosentti on peräti nolla.

Yksilöiden tuloverotuksen porsaanreikien tukkimisen lisäksi on estettävä suuryritysten harjoittama haitallinen verosuunnittelu ja veronkierto. Suomalaisilla suuryrityksillä on sadoittain tytäryhtiöitä veroparatiiseissa.

Lue myös: