Onko epätasa-arvo sisäänrakennettuna markkinatalouteen?

in , ,

Onko epätasa-arvo - tarkemmin sanottuna ajan kuluessa syvenevä epätasa-arvo - olennainen osa markkinataloutta? Professori Bruce M. Boghosian tutkimusryhmineen tutki asiaa matemaattisin mallein, ja hän kirjoitti tuloksista Scientific American -sivustolla. 

“Let us imagine a system of 1,000 individuals who engage in pairwise exchanges with one another. Let each begin with some initial wealth, which could be exactly equal. Choose two agents at random and have them transact, then do the same with another two, and so on. In other words, this model assumes sequential transactions between randomly chosen pairs of agents. Our plan is to conduct millions or billions of such transactions in our population of 1,000 and see how the wealth ultimately gets distributed.”

(…)

After a large number of transactions, one agent ends up as an “oligarch” holding practically all the wealth of the economy, and the other 999 end up with virtually nothing. It does not matter how much wealth people started with. It does not matter that all the coin flips were absolutely fair. It does not matter that the poorer agent's expected outcome was positive in each transaction, whereas that of the richer agent was negative. Any single agent in this economy could have become the oligarch—in fact, all had equal odds if they began with equal wealth. In that sense, there was equality of opportunity. But only one of them did become the oligarch, and all the others saw their average wealth decrease toward zero as they conducted more and more transactions. 

(…)

And once we have some variance in wealth, however minute, succeeding transactions will systematically move a “trickle” of wealth upward from poorer agents to richer ones, amplifying inequality until the system reaches a state of oligarchy.

(…)

In fact, these mathematical models demonstrate that far from wealth trickling down to the poor, the natural inclination of wealth is to flow upward, so that the “natural” wealth distribution in a free-market economy is one of complete oligarchy. It is only redistribution that sets limits on inequality.

Tutkijat osoittivat yksinkertaista matematiikkaa ja fysiikkaa käyttäen markkinatalouden rakenteiden rikastuttavan rikkaita ja köyhdyttävän köyhiä. Markkinatalouteen on siis sisäänrakennettuna rikkaiden jatkuva rikastuminen samalla kun köyhät jäävät nuolemaan näppejään.

Tutkimustuloksen ja taloushistorian perusteella on selvää, että markkinataloutta täytyy säädellä voimakkaasti esimerkiksi veroin, tulonsiirroin ja julkisin palveluin - toisin sanoen hyvinvointivaltiollisin ratkaisuin.

Pitkällä aikavälillä tarvitaan kuitenkin visionääristä ajattelua siitä, miten talous voisi perusteiltaan rakentua tavalla, joka edistää oikeudenmukaista palkitsemista, demokratiaa sekä ympäristön, yhteisöjen ja ihmisten hyvinvointia - tehokkuutta unohtamatta.

Lue myös:

HS: Ranskassa teleyhtiön ex-johtajat saivat vankeustuomiot häirinnästä – kymmenet työntekijät olivat tehneet itsemurhan

in , ,

HS:

Ranskalainen oikeusistuin on langettanut vankeustuomiot entisen valtio-omisteisen France Telecom -teleyhtiön johdolle.

Tuomio annettiin työntekijöiden järjestelmällisestä häirinnästä. Yhteensä 35 työntekijää teki itsemurhan vuosien 2008 ja 2009 välillä.

[…]

2000-luvun alussa yhtiö oli hiljattain yksityistetty ja kovissa muutospaineissa. Koska yhtiön työntekijöitä ei vanhoina valtion työntekijöinä voitu irtisanoa, syyttäjien mukaan yhtiön johto teki tahallaan työoloista sellaiset, että osa työntekijöistä ei kestäisi niitä.

Ranskalaisen Telecom-yhtiön johto teki tarkoituksella työntekijöidensä työolot mahdollisimman huonoksi. Huonot työolot johtivat usean työntekijän itsemurhaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat

Uutinen on ääriesimerkki talousjärjestelmämme epäinhimillisyydestä. Esimerkki kuvaa myös markkinatalouden rakenteita: kun inhimillisyys on ristiriidassa kasvavien voittopaineiden kanssa, voittaja on selvä. Inhimillisyys saa väistyä voittojen tieltä.

Markkinatalouden rakenteita onkin tarpeen katsoa kriittisesti, ja samaan aikaan hahmotella parempia ja inhimillisempiä rakenteita. Inhimillinen ja tasapainoinen talous ei voi perustua markkinatalouden rakenteisiin.

Lue myös:

Työerot näkyvät myös mielenterveydessä

in

SAK: 

Mielenterveyden häiriöitä ilmenee tutkimusten mukaan eniten vähän koulutetuilla ja vähän tienaavilla. Tämä liittyy Pauliina Mattila-Holapan mukaan toisaalta siihen, että sairaudet vaikeuttavat kouluttautumista, ja toisaalta siihen, ettei työntekijäammateissa välttämättä pysty vaikuttamaan työhönsä kovin paljon.

Kuitenkin juuri mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on yksi työhyvinvoinnin peruspilareista. Muita ovat esimerkiksi riittävä palautuminen, hyvä työilmapiiri ja työyhteisön – etenkin esimiehen – osoittama arvostus.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on yksi työhyvinvoinnin peruspilareista - mutta toisilla on enemmän vaikutusvaltaa työhönsä kun toisilla. 

Vaikka oman työn vaikutusmahdollisuudet saattavat tuntua äkkiseltään vähämerkitykselliseltä asialta, voi sillä olla merkittävää vaikutusta ihmisen mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Kyse ei siis ole vähäpätöisestä asiasta.

Nykyisessä taloudessa työ jakautuu epätasa-arvoisesti: toisilla työ on päivästä toiseen haastavaa, kiinnostavaa ja siinä pääsee toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan työhönsä. Toisilla työntekijöillä työpäivät ovat itseään toistavia päivä toisensa jälkeen. Omaan työhön, työn tavoitteisiin tai työn suorittamisen tapaan voi vaikuttaa hyvin vähän, jos lainkaan. 

On tärkeää ymmärtää, että taloudemme yleisemmin tunnettujen epätasa-arvon ulottuvuuksien - kuten tulojen tai varallisuuden epätasa-arvon - rinnalla olisi tärkeää tarkastella myös työn epätasa-arvoa, tai tarkemmin sanottuna työeroja.

Kun ymmärretään ongelma, voidaan lähteä pohtimaan rakenteellisia ratkaisuja, joilla vastataan aidosti epätasa-arvoon - myös työssä.

Lue myös:

Firma, jossa työntekijät päättävät palkkansa

in ,

Taloussanomat:

Osaketutkimusta tekevä analyysiyhtiö Inderes on antanut työntekijöilleen poikkeuksellisen paljon valtaa päättää palkoistaan. Talouselämä-lehti uutisoi, että yhtiön työntekijöiden palkat ovat avoimia ja työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Lehden mukaan tiimit keskustelevat itse palkoista, esimerkiksi silloin, kun tiimille on tullut jokin uusi vastuualue tai asiakkuus hoidettavaksi. Palkankorotusta voi ehdottaa itselleen tai kollegalleen.

Malli pysyy kasassa kolmen työkalun avulla. Niitä ovat yhteiset kirjatut palkitsemisperiaatteet, palkkojen avoimuus ja palkka-algoritmi, jossa työntekijät arvioivat toisiaan. Palkka-algoritmin tarkoituksena on arvioida palkitsemisen pysymistä oikeudenmukaisena. Järjestelmä otettiin käyttöön viime vuoden lopussa.

Uudistukseen liittyi alussa myös epävarmuutta siitä, mihin palkkojen avoimuus johtaa. Se toi esiin jopa erikoisia tilanteita, kuten huolia työkaverin palkan riittävyydestä tai oman palkankorotuksen jarruttelusta.

Talouselämä uutisoi suomalaisyrityksestä, jossa työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Malli on lähellä osallisuustalouden työn palkitsemisen periaatetta. Osallisuustaloudessa pyritään palkitsemaan ahkeruudesta ja vaivannäöstä, mitä voidaan pitää oikeudenmukaisen palkitsemisen perusteena. Oikeudenmukaisessa palkitsemisessa olisikin tärkeää käyttää myös kollegoiden ymmärrystä ja näkemystä, jotta myös piilossa tehty työ tulee näkyväksi. 

Lue myös:

Aivotutkija: Työntekijät tekemään päätöksiä työpaikoilla

in , ,

Taloussanomat:

[Aivotutkija] Katri Saarikivi, jos saisit muuttaa ihmisten tapaa tehdä töitä, mitä ottaisit nykyisestä työelämästä pois ja mitä toisit lisää?
– Lisäisin mahdollisuuksia järjenkäyttöön. Niin, että päätöksiä voisi tehdä enemmän siellä, missä työ tehdään. Silloin ongelmia ratkaisevat ja työtä kehittävät ne ihmiset, jotka parhaiten asiasta tietävät.

Aivotutkija Saarikivi ehdottaa päätöksenteon jalkauttamista työntekijöille, koska he tietävät parhaiten työpaikan arjen ja kehittämiskohteet. Tämä lisäisi työhyvinvointia ja organisaation tehokkuutta.

Tavoite on erinomainen. Osallisuustaloudessa ehdotetaan tämän saavuttamiseksi työn tasapainottamista. Ideana on jakaa työpaikalla valtaa ja vastuuta tasaisemmin, ja näin kaventaa työeroja. Työelämän tasapainottamisesta voi lukea lisää esimerkiksi teoksista Hyvinvointivaltion vastaisku ja Osallisuustalouden aakkoset.

Lue myös:

THL: Köyhien määrä on edelleen huolettavan suuri - perusturva ei riitä arjen menoihin

in , , ,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan alle. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017. 

Lue myös:

 

Barometri: suomalaisessa työelämässä viiden kerroksen väkeä

in , ,

Kauppalehti:

Barometri analysoi suomalaista työelämää myös kuudella laadullisella mittarilla: fyysinen raskaus, henkinen kuormittavuus, yhteisöllisyys, altistus häiriökäyttäytymiselle, vaikutusmahdollisuudet työhön ja työntekijöiden avoin ja tasapuolinen kohtelu. Niiden perusteella on muodostettu viisi toisistaan eroavaa ryhmää.
Analyysin mukaan 23 prosenttia suomalaisista työskentelee "superduunissa", 23 prosenttia "vaativassa mutta laadukkaassa työssä", 20 prosenttia "raskaassa perusduunissa", 21 prosenttia kevyessä mutta sosiaalisesti epätyydyttävässä työssä ja 13 prosenttia "ongelmatyöpaikassa".

Työelämän taakat eivät ole jakautuneet tasa-arvoisesti. Työ- ja elinkeinoministerin barometrin mukaan suomalainen työelämä on hyvin epätasa-arvoista viidenneksen työskennellessä "superduuneissa" samalla, kun 13 prosenttia joutuvat työskentelemään töissä, jotka ovat heikkolaatuisia usealla työelämän osa-alueella. Ongelmatyöpaikoissa korostuivat suorittavan työn tehtävät.

Rakennettaessa parempaa taloutta on myös keskityttävä siihen, miten myös työelämästä tehtäisiin tasa-arvoisempaa. Osallisuustalouden ratkaisut tasapainoitetusta työstä ovat erinomainen teoreettinen lähtökohta paremman talouden ja työelämän rakentamiseen.

Kauppalehti: Pomot eivät tunnista alaistensa vahvuuksia

in , ,

Kauppalehti:

Iso osa suomalaisista työntekijöistä kokee, että työnantajat eivät tunnista heidän vahvuuksiaan. Erityisen aliarvostetuiksi itsensä tunsivat ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat, Suomalaisen Työn Liiton kyselytutkimuksesta selviää.
Työntekijöistä 69 prosenttia koki, että työnantajat eivät tunnista heidän vahvuuksiaan kovin hyvin tai ollenkaan. Vain 31 prosenttia oli sitä mieltä, että vahvuudet tunnistetaan tarkasti tai jokseenkin tarkasti.
”Ihmiset haluavat luontaisesti kokea, että heidän vahvuuksiaan hyödynnetään. Se auttaa heitä ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan omassa työssään. Tutkimustulos onkin tässä valossa huolestuttava ja hieman yllättäväkin, sillä vahvuuksia ja osaamista kyllä löytyy. Niihin suomalaisen työn menestys nojaa ja ne ovat kansainvälisestikin tunnustettuja”, Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala kommentoi.

Mitä paremmin työntekijät pääsevät itse vaikuttamaan työhönsä, sitä paremmin he pääsevät myös tuomaan omaa osaamistaan esille työyhteisössä. Valitettavan usein nykytaloudessa työpaikat rakentuvat kuitenkin hierarkioiden ja äärimmilleen viedyn työnjaon varaan, kun toimivammat ja tehokkaammat organisaatiomuodot löytyisivät tasa-arvoisemmista ratkaisuista.

Lue myös:

Pikavipeistä

in , ,

Helsingin Sanomat:

Vaikka pikaluotto-ongelmiin on puututtu lainmuutok­silla, vipit aiheuttavat ministeriön mukaan yhä velkaongelmia. Lainasummat ja velkasaatavien suuruus ovat kasvaneet.
Myös maksuhäiriöt ovat lisääntyneet, joskin tahti on tasaantunut. Suomen Asiakastiedon mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 373 100 henkilöä, jotka eivät ole selvinneet veloistaan. Luotto­tietonsa menettäneitä oli 3 100 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia maksuhäiriömerkintöjä rekisteröitiin kaikkiaan 1,5 miljoonaa. Luvut kertovat siitä, että ongelmat keskittyvät samoille, jo ennestään maksuvaikeuksissa oleville ihmisille.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin pikavippien ongelmia.  Velaksi eläminen kasaantuu tietyille ihmisille, ja monilla heistä on ennestään maksuvaikeuksia.

Pikavippien haittojen lieventämiseksi suunnitellaan tiukempaa korkokattoa ja rekisteriä, josta näkyisivät aiemmat velat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vippien jälkiä pyritään siivoamaan. Vuonna 2009 pienlainojen mainontaa tiukennettiin lailla ja 2013 asetettiin pienempiin alle 2000€ lainoihin korkokatto. Niissäkin vuosikorko on tosin 51 prosenttia, joka on erittäin korkea – varsinkin, kun otetaan huomioon alhaisten korkojen aikakausi.

Yleinen puolustus pikavippien puolesta on, että ne tarjoavat lainaa niille ryhmille, jotka eivät sitä pankista saa. Ketkä vippejä sitten ottavat? Pikavippiyritysten teettämän tutkimuksen mukaan pienlainoja käytetään erityisesti lääkkeiden, lastenhoitomenojen ja ruoan maksamiseen.

Pikavippejä käyttävät usein monet köyhyysriskiryhmät omien välttämättömien menojensa kattamiseen, jos eivät saa asioita muuten järjestymään. Työttömät, opiskelijat ja vanhukset eivät saa markkinataloudessa tuloja, joten ilman yhteiskunnan tai läheisten takaamaa tukea he ovat koronkiskonnan armoilla.

Mihin vippien suunnattomat korkotuotot ovat sitten menneet? Yksi esimerkki on Pikavippiyhtiö Ferratumin perustaja Jorma Jokela, joka on kerännyt pienlainatoiminnalla itselleen yli 300 miljoonan euron omaisuuden.

Sen sijaan, että heikkoja neuvotteluasemia käytetään taloudellisesti hyväksi, tulee huolehtia siitä, että ihmiset saavat ruokaostoksensa ja lääkkeensä maksettua ilman 51 prosentin korkoa. Suomalaisen sosiaaliturvan perusosa on kansainvälisessä vertailussa alhainen, alle 500 euroa, ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa on syyllistetty tuen saajia vuosikausia. Tosiasia on, että markkinatalous voi nostaa köyhyydestä vain ne, jotka saavat työpaikan. Työtä ei ole kaikille tarjolla, eivätkä kaikki voi sitä tehdä. Suomessa työmarkkinoiden ulkopuolella on 1,5 miljoonaa asukasta, joten kyse ei ole pienestä ryhmästä.

Jos markkinat eivät kykene vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin, on turvattava rahoitus muilla keinoilla. Jos yhteisistä verovaroista tuetaan ensimmäisiä omistusasuntoja ASP-järjestelmän keinoin, voidaan yhtälailla helpottaa ihmisten arjessa selviämistä joko paremmin kohdennetuin tuin. Julkisen sektorin takaamat pienlainat ovat tehokkaampi ja reilumpi tapa huolehtia pienituloisten äkillisestä rahantarpeesta.

Lue myös:

 

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

in , , , ,

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

Maailma.net: Suorat tulonsiirrot tuovat laajoja hyötyjä köyhille

in , ,

Maailma.net:

Käteisen maksaminen suoraan köyhille kehitysmaissa ei vähennä aikuisten työntekoa, kuten toisinaan on pelätty, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Brittiläisen kehitystutkimuslaitoksen ODI:n heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan käteisohjelmat tuovat sen sijaan mukanaan laajoja hyötyjä, kuten lapsityövoiman vähenemistä.
"On selvää, että tällaiset ohjelmat voivat olla vaikutusvaltainen väline, jolla on todellisia tuloksia maailman köyhimpien kannalta", sanoo tutkija Francesca Bastagli.
Kyseessä on suurin käteisohjelmista koskaan tehty tutkimus. Siinä vedettiin yhteen 165 tutkimuksen tuloksia 15 vuoden ajalta 30:stä matalan tulotason ja keskitulotason maasta.
Tutkimuksen mukaan käteisen maksaminen köyhille lisää lasten osallistumista kouluun sekä terveyspalveluiden käyttöä ja vähentää köyhyyttä. Yli puolet tutkituista ohjelmista ei vaikuttanut aikuisten työllisyyteen mitenkään, ja niissä, joissa vaikutusta oli, se oli yleensä työllisyyttä lisäävä.

Tutkimuksessa käy hyvin esille, että köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua ihmisten toimeentuloa parantamalla. Elämiseen riittävän palkkatason turvaaminen ja sosiaaliturva ovat olleet välttämättömiä lääkkeitä köyhyyteen niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. 

Lue myös:

HS: Suomen rikkain prosentti omistaa yhä suuremman osuuden varallisuudesta

in , , ,

Helsingin Sanomat:

Rikkain prosentti suomalaisista kotitalouksista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta.
Vauraimman prosentin osuus nettovarallisuudesta oli vuonna 2013 runsaat 13 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tällä viikolla julkistama aineisto. Vielä vuonna 1994 osuus oli noin kahdeksan prosenttia.
Rikkaimpaan prosenttiin yltää, jos kotitalouden nettovarallisuus on vajaat 1,4 miljoonaa euroa. Nettovarallisuus lasketaan, kun varallisuudesta, esimerkiksi asunnoista, kiinteistöistä, osakkeista ja talletuksista, vähennetään velat.
Varallisuuden keskittyminen näkyy muussakin kuin rikkaimman prosentin osuudessa. Kotitalouksista vauraimman viiden prosentin osuus nettovarallisuudesta oli toissa vuonna yli 31 prosenttia, kun vuonna 1994 osuus oli 25 prosenttia.
Todellisuudessa rikkaimman prosentin siivu varallisuudesta on vielä suurempi kuin Tilastokeskuksen tutkimuksesta voi päätellä. Tiedot varallisuudesta eivät ole kattavia, ja varallisuusveron lakkauttamisen jälkeen luotettavan tiedon saaminen varoista on tullut vaikeammaksi.
[…]
Matti Tuomalan mukaan yksi merkittävä syy varallisuuden keskittymiseen Suomessa on verotus. Hyvin tienaavat voivat muuntaa tuloja palkasta pääomatuloiksi, joita verotetaan kevyemmin kuin suuria palkkatuloja. Tuloerot ovat ajan mittaan muuttuneet myös eroiksi varallisuudessa.
Politiikan oikealla laidalla tuloeroja ja siten myös varallisuuseroja perustellaan usein oikeudenmukaisuudella. Tuomalan mielestä tällaiseen kehitykseen kannustava politiikka ei näytä olleen onnistunutta.

Lue myös:

Kauppalehti: Rikkaat perijät viittaavat kintaalla työnteolle

in , , ,

Kauppalehti:

Moni rikkaasta perheestä tuleva nuori aikuinen on todennut, että työnteko ei kiinnosta pätkääkään.

[…]

Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Robert Reich on huolissaan kehityksestä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

[…] Yhdysvalloissa köyhät tekevät monesti kahta tai useampaa työtä. Rikkaiden lapset sen sijaan nauttivat perheidensä rahoista. Ja näiden vapaamatkustajien määrä on kasvussa.

Ilmiötä selittää Reichin mukaan se, että nuorta sukupolvea odottaa historian muhkeimmat perinnöt.

”Heidän ainoana tehtävänään on ollut syntyä oikeaan perheeseen”, Reich kirjoittaa.

[…]

Reichin mukaan ilmiö on vaaraksi myös demokratialle, koska dynastinen varallisuus tuo mukanaan väistämättä aina myös poliittista vaikutusvaltaa.

Reich ehdottaa lääkkeeksi erilaisia veroja perittävälle omaisuudelle ja varallisuudelle.

”Meidän ei tarvitse seurata sivusta, kun kilpailuyhteiskuntamme muuttuu aristokratiaksi, ja dynastinen (peritty) varallisuus alleviivaa demokratiaamme. Meidän on ryhdyttävä toimiin – ennen kuin on liian myöhäistä”, hän toteaa.

Perintöjen rooli yksilöiden varallisuuden lähteenä on sitä ongelmallisempi, mitä voimakkaampi merkitys perinnöillä on. On selvää, että perinnöt palkitsevat ihmisiä asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa. Huomattavasti erisuuruiset perinnöt vaikuttavat lopulta myös ihmisten taloudellisiin lähtökohtiin ja voivat osaltaan rapauttaa demokratian perusperiaatteiden toimivuutta. 

Lue myös:

 

 

Luottoluokittaja varoittaa epätasa-arvosta

in , ,

Time-lehti nostaa esiin kansainvälisen luottoluokittaja Standard & Poor'sin huomioita epätasa-arvon haitallisista vaikutuksista Yhdysvaltojen talouden toimintaan.

Rising levels of income inequality in the U.S. is a drag on economic growth, and was a factor that contributed to S&P lowering its growth rating over the next decade from 2.5% to 2.8%, the report said. Income inequality leads to extreme economic swings, an uncompetitive workforce, and discourages investment and hiring, per S&P.

Myös muut tuoreet, kattavat tutkimukset aiheesta varoittavat epätasa-arvon pitkäkestoisista negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ylipäätään talouden dynaamisuuteen. Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden vaikutukset talouden toimintaan ovat ilmiselvän haitallisia monin tavoin. Markkinatalouksissa kysyntä on yritysten elinehto menestyksekkäälle liiketoiminnan harjoittamiselle. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kuristavat talouden toimintaa kun päivittäisen kaupan osuus talouden keskiössä vähenee, ja samalla markkinoiden toiminta painottuu säännönmukaisesti sinne missä on kysyntää – eli pois ihmisten valtaosan tarpeista. Ongelma näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jonka taloudesta on perinteisesti ollut jopa 70% kuluttajavetoista. Myös Suomessa riittämätön kysyntä on merkittävin taloudellisen toiminnan rajoite.

Näiden talouden välitöntä toimintaa hahmottavien mittareiden lisäksi eriarvoisuuden vaikutuksia voidaan tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin. Kuten Standard & Poor's raportissaan huomioi, vaikeuttaa eriarvoisuus vanhempien mahdollisuuksia tukea jälkikasvuaan. Monien syystäkin tärkeäksi ihanteeksi nostama mahdollisuuksien tasa-arvo kärsii kun pieni osa aloittaa lyöntivuoronsa niin sanotusti kolmannelta pesältä, ja moni köyhiin olosuhteisiin syntyvä jää pois pelistä yksinkertaisesti syntymällä väärään perheeseen.

Lasten pahoinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon katoamisen lisäksi talouden epätasa-arvo vaikuttaa demokratiaan. Kuten olemme aiemmin Parecon Finlandin blogissa kirjoittaneet:

[Y]hä epätasaisempi varallisuus aiheuttaa yhä epätasaisempia mahdollisuuksia tulla kuulluksi yhteiskunnassa. Selkein esimerkki varallisuuden merkityksestä on parempituloisten parempi kyky tukea rahallisesti niitä poliitikkoja, näkökulmia, ajatuksia tai ideologioita, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Näin yhteiskunnan hyvätuloiset saavat yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisikin verrattain pieni. Yhä kasvava eriarvoisuus liitetään usein myös äänestysaktiivisuuden laskuun. Suomessakin on nähtävissä äänestysaktiivisuuden laskua tulojen epätasa-arvon kasvaessa. Mikäli parempituloiset käyttävät äänestysoikeuttaan aktiivisemmin, tulee heidän äänensä ja mielipiteensä paremmin kuulluksi myös edustuksellisissa elimissä.

Tarve eriarvoistumisen ongelmien paikkaamiseen on ollut toistuva piirre markkinatalouksien historiassa, ja esimerkiksi lapsilisien ja muiden korjaavien tukien avulla on käytännössä helppo nähdä niitä kohtia, joissa markkinamekanismien toiminta on yksinkertaisesti riittämätöntä ja vaatii korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa toimittaja ja tietokirjailija Matt Bruenig on osoittanut, kuinka lapsilisät osoittavat tehokkaasti markkinamekanismien toimimattomuuden lasten kasvattamisen "positiivisten ulkoisvaikutusten" – kuten asia taloustieteissä ilmaistaisiin – tunnistamiseen.

Eriarvoisuuden kasvaminen kiihdyttää tämäntyyppisten markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia, ja sen tulisikin olla tärkeä ongelma erityisesti markkinoiden toimivuudesta huolestuneille.

Lue myös:

Raportti: Yhdysvalloissa toimitusjohtajien palkat nousevat, perusduunareiden palkat laskevat

in , ,

Toimitusjohtajien palkat kasvavat, mutta tavallisten työntekijöiden palkat laskevat Yhdysvalloissa. Economic Policy Instituten tekemän raportin mukaan toimitusjohtajien ja tavallisten palkansaajien välinen tulokuilu on kasvanut entisestään viimeisten vuosikymmenien aikana. Myös Suomessa toimitusjohtajien palkat ovat nousseet merkittävästi viime aikoina.