Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta

in , , ,

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet useaan otteeseen siitä, miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma. Vaikka olemme keskittyneet taloudelliseen epätasa-arvoon, on tärkeä muistuttaa, että taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös muihin eriarvoisuuden ulottuvuuksiin, kuten eriarvoisuuteen terveydessä ja eriarvoisuuteen oikeuksien toteutumisessa. 

Taloudellista eriarvoisuutta, eli materiaalisten resurssien eriarvoisuutta, voidaan tarkastella tulojen kautta, mutta myös varallisuuden kautta tai sen kautta, kenellä on pääsy työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin.

Eriarvoisuuden näkökulmat linkittyvät toisiinsa: esimerkiksi varallisuus ja korkeat tulot ovat yhteydessä parempaan terveyteen. Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ne ovat kansainvälisestikin katsottuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli kymmenen ja naisilla noin kuuden vuoden ero. Lisäksi esimerkiksi hyvä koulutus ja työmarkkinoilla tarpeelliset taidot auttavat saamaan korkeita tuloja ja sitä kautta varallisuutta. Varallisuuden ja korkeiden tulojen avulla voi puolestaan pitää huolta omasta ja perheen työmarkkinataidoista ja näin taloudellisesta tulevaisuudesta. 

Epätasa-arvo on siis laaja käsite ja taloudellisella epätasa-arvolla on vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Taloudellisella epätasa-arvolla on suuri rooli laajemmassa ihmisten välisessä eriarvoisuudessa.

Tuloeroista

Kun puhutaan talouden epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta viitataan yleensä tuloeroihin. Tällöin mittarina viitataan usein gini-kertoimeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa eriarvoisuuteen viitataan vain gini-kertoimella: katsokaa, ei gini-kerroin ole muuttunut mihinkään, joten tuloerot eivät ole kasvaneet! Tämä näkemys on kuitenkin pahasti puutteellinen.

Ensinnäkin, gini-kerroin kuvaa huonosti sitä, miten tulot ovat jakautuneet eri tulokymmenysten välillä. Gini-kerrointa tarkemman kuvan saa, jos katsoo, miten tulot ovat muuttuneet eri kymmenyksien välillä. Onko kaikki talouskasvu mennyt parhaiten tienaavalle kymmenykselle, kuinka ison osan on saanut vaikkapa kaksi vähiten tienaavaa väestön kymmenystä?

Toisekseen on syytä pitää mielessä Tilastokeskuksen toteamus: “Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.”

Avataan tätä lausetta esimerkillä.

Oletetaan että on talous, jossa on kaksi ihmistä: toinen saa palkkaa 10 euroa päivä, toinen 100 euroa päivä. Talouteen tulee lisää varallisuutta, joten kummankin tulot tuplaantuvat: nyt toinen saa palkkaa 20 euroa päivä ja toinen 200 euroa päivä. Gini-kerroin näyttää muutoksen jälkeen aivan samaa lukemaa, eli gini-kertoimen mukaan tuloerot eivät ole muuttuneet. Mutta eivätkö tuloerot tosiaan ole muuttuneet kun köyhempi saa 10 euroa lisää ja rikkaampi 100 euroa lisää? Totta kai ne ovat - vaikka gini-kerroin näyttää muuta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että gini-kerroin ei ota huomioon rikkaiden kaikkia tuloja. Gini-kertoimesta puuttuu sellaisia tuloja, jotka selkeästi ovat kaikista rikkaimpien tulolähteitä, kuten holding-yhtiöihin jätetyt tulot, sijoitusrahastojen ja vakuutuskuorten tulot, perinnöt, lahjat ja myyntivoitot. 

Gini-kerroin siis antaa tosiasiallista tuloerojen kasvua vähättelevän kuvan.

Varallisuuseroista

Lisäksi on vielä erityisen tärkeää nostaa esille, että markkinatalouden merkittävintä epätasa-arvoa eivät ole tuloerot vaan varallisuuserot. Kuten palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty luonnehti, työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa. Taloudellinen epätasa-arvo perustuu nyt (ja tulevaisuudessa vielä vahvemmin) merkittävästi siihen, kuka omistaa ja kuinka paljon - ja kuka ei lainkaan. Jo tällä hetkellä taloudellisen epätasa-arvon ytimessä ovat valtavat varallisuuserot, eivät tuloerot.

Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro varallisuuseroista lainkaan.

Demokratiasta

Tulo- ja varallisuuseroja tarkasteltaessa on välttämätöntä miettiä, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Demokratialla viittaan siihen periaatteeseen, että meistä jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä yhtäläisestä vaikutusmahdollisuudesta käytännön esimerkki on poliittisen järjestelmämme yksi henkilö yksi ääni -periaate.

Taloudessa kuitenkin toimii täysin eri periaate - siellä yksi euro on yksi ääni. Se kenellä on eniten euroja on suurin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan esimerkiksi muodostamalla etujärjestöjä, lobbaamalla poliitikkoja, antamalla vaalirahaa, palkkaamalla viestintätoimisto tai vaikkapa omistamalla mediaa, jolla pystyy vaikuttamaan kansalaisten näkemyksiin yhteiskunnasta.

Voidaan perustellusti sanoa, että voimakkaat tulo- ja varallisuuserot tarkoittavat tilannetta, jossa köyhempien mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat hyvin vähäiset rikkaiden hallitessa yhteiskuntaa. Tämä ei ole demokratiaa. Tulo- ja varallisuuseroja pitää siis arvioida myös demokratian näkökulmasta.

Mutta miten tämä liittyy eriarvoisuuden mittaamiseen?

Otetaan esimerkki.

Oletetaan kahden ihmisen talous, jossa köyhän henkilön vuositulot ovat 5000 euroa, rikkaan 100 000 euroa. Kuvitellaan, että tuloerot (gini-kertoimen mukaan) vähenisivät dramaattisesti ja vuositulot olisivatkin seuraavana vuonna 10 000 euroa (+100% vuoden takaiseen) ja 150 000 euroa (+50% vuoden takaiseen).

Jos katsotaan talouden kasvua (55 000 euroa), niin kasvusta 91 prosenttia meni rikkaammalle osapuolelle ja yhdeksän prosenttia köyhemmälle. Gini-kertoimen mukaan tuloerot kuitenkin vähenivät.

Muutoksen jälkeen on oletettavaa, että köyhemmällä henkilöllä tulojen kasvu menee täysin perustarpeiden täyttämiseen: ruokaan, harrastuksiin, asuntoon, terveydenhoitoon. Samaan aikaan on oletettavaa, että rikkaan 50 000 euron lisäys ei mene näihin asioihin - sen voi ajatella olevan “ylimääräistä”, jota ei tarvitse laittaa perustarpeisiin.

Kummalla heistä on paremmat mahdollisuudet muuttaa lisääntynyttä varallisuutta yhteiskunnalliseksi vaikutusvallaksi? Tietenkin rikkalla, jolla on sekä enemmän uutta varallisuutta että parempi mahdollisuus suunnata sitä nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eikä peruselämiseen.

Esimerkkitilanteessamme gini-kertoimen mukaan eriarvoisuus väheni, samalla kun rikkaan henkilön yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi merkittävästi köyhempään verrattuna.

Toisin sanoen gini-kerroin ei huomioinut tulonjaon ja sen muutoksien vaikutusta demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen mahdollisuuteen vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mikä on tarinan opetus?

Tiivistetysti se, että gini-kerroin kertoo hyvin rajatusti tuloeroista, vielä vähemmän taloudellisesta tasa-arvosta ja todella vähän taloudellisen vallan muutoksista.

Jos halutaan oikeasti puhua tuloeroista tai taloudellisesta tasa-arvosta, pitää katsoa paljon laajemmin ja syvemmälle talouden mittareihin. Ja ennen kaikkea konkreettisiin euromääriin ja mittareiden katveisiin - kuka saa minkäkin verran euroja, kuinka paljon kukakin saa yli “perustoimeentulon” ja mitä kaikkea esitetty mittari tai analyysi jättää kertomatta.

Lue myös:

THL: Köyhien määrä on edelleen huolettavan suuri - perusturva ei riitä arjen menoihin

in , , ,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan alle. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017. 

Lue myös:

 

HS: Masennus ja sydänsairaudet virittyvät jo kohdussa

in ,

Helsingin Sanomat:

Melkein kaikkien kansantautien riskit istutetaan meihin jo kohdussa. 

Ei vain kakkostyypin diabetes, ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit vaan myös psykiatriset häiriöt juontavat juurensa sikiöaikaan. 

Akatemiaprofessori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat hiljattain, että äidin raskauden aikainen masennus lisää lasten psykiatrisia ongelmia ja viivästyttää kehitystä. 

”Kognitiivinen kehitys ja psykiatrinen oireilu ovat yhteydessä toisiinsa. Lapset eivät saavuta ikätasonsa mukaisia merkkipaaluja esimerkiksi ongelmanratkaisussa tai verbaalisissa taidoissa”, Räikkönen kertoo. 

Eriarvoisuus alkaa jo kohdusta, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Esimerkiksi äidin stressihormoni vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen. Kehityksessä ei kuitenkaan ole vain muutamasta sairaudesta, vaan laaja-alaisesta ilmiöstä, joka kattaa osyykkisten sairauksien lisäksi myös diabeteksen, ylipainon ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Merkittävä osa ihmisten elämän rakennuspalikoista syntyvätkin siis jo kohdussa, aikana jolloin he eivät voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tämä asettaa jo lähtökohtaisesti eri ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. 

Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa esimerkiksi riittävä raskausajan tuki ja terapia olisi saatavilla kaikille odottaville äideille – varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta. Selvää on, että markkinataloudessa tämä ei toteudu. Tarvitaan laaja-alaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotta rakennetaan aidosti tasa-arvoinen ja yksilöitä kunnioittava yhteiskunta. 

Lue myös:

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa: Suomen perustulokokeilu perusteellisesti vinossa

in , , , ,

Suomen perustulokokeilu on epäonnistunut, kirjoittavat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa julkaistussa vieraskynässään. 

Hallituksen ohjaaman kokeilun tarkoituksena on lisätä matalapalkkaista ja -tuottoista työtä, ei puuttua talouden perustavanlaatuisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen tai epätasa-arvoon. 

Perustulon ideaan kuuluu, että sitä maksetaan kaikille. Hallitus kuitenkin rajasi kokeilun vain pitkäaikaistyöttömiin. Kokeilussa jaettu tuki ei täytä perustulon määritelmää, koska siinä vastikkeetonta rahaa jaetaan vain pitkäaikaistyöttömille. Jotta saataisiin pätevää tietoa perustulon vaikutuksista, sitä on jaettava monenlaisilla ryhmille – myös työssäkäyville.

Sipilän hallituksen on laajennettava kokeilua kattamaan nykyistä useampia ryhmiä kuten Kelan tutkijat raportissaan alunperin ehdottivat. Kokeilun lähtökohdaksi on otettava yksilöiden vapautta korostava perustulo, joka ei pakota ihmisiä matapalkkaisiin töihin. Tutkijoiden ehdotuksia laajemmista ja monipuolisemmista kokeiluista on kuunneltava. Vain kokeilemalla todellista perustuloa Suomi voi täyttää maailmalla perustulokokeiluun asetetut korkeat odotukset.

Pikavipeistä

in , ,

Helsingin Sanomat:

Vaikka pikaluotto-ongelmiin on puututtu lainmuutok­silla, vipit aiheuttavat ministeriön mukaan yhä velkaongelmia. Lainasummat ja velkasaatavien suuruus ovat kasvaneet.
Myös maksuhäiriöt ovat lisääntyneet, joskin tahti on tasaantunut. Suomen Asiakastiedon mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 373 100 henkilöä, jotka eivät ole selvinneet veloistaan. Luotto­tietonsa menettäneitä oli 3 100 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia maksuhäiriömerkintöjä rekisteröitiin kaikkiaan 1,5 miljoonaa. Luvut kertovat siitä, että ongelmat keskittyvät samoille, jo ennestään maksuvaikeuksissa oleville ihmisille.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin pikavippien ongelmia.  Velaksi eläminen kasaantuu tietyille ihmisille, ja monilla heistä on ennestään maksuvaikeuksia.

Pikavippien haittojen lieventämiseksi suunnitellaan tiukempaa korkokattoa ja rekisteriä, josta näkyisivät aiemmat velat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vippien jälkiä pyritään siivoamaan. Vuonna 2009 pienlainojen mainontaa tiukennettiin lailla ja 2013 asetettiin pienempiin alle 2000€ lainoihin korkokatto. Niissäkin vuosikorko on tosin 51 prosenttia, joka on erittäin korkea – varsinkin, kun otetaan huomioon alhaisten korkojen aikakausi.

Yleinen puolustus pikavippien puolesta on, että ne tarjoavat lainaa niille ryhmille, jotka eivät sitä pankista saa. Ketkä vippejä sitten ottavat? Pikavippiyritysten teettämän tutkimuksen mukaan pienlainoja käytetään erityisesti lääkkeiden, lastenhoitomenojen ja ruoan maksamiseen.

Pikavippejä käyttävät usein monet köyhyysriskiryhmät omien välttämättömien menojensa kattamiseen, jos eivät saa asioita muuten järjestymään. Työttömät, opiskelijat ja vanhukset eivät saa markkinataloudessa tuloja, joten ilman yhteiskunnan tai läheisten takaamaa tukea he ovat koronkiskonnan armoilla.

Mihin vippien suunnattomat korkotuotot ovat sitten menneet? Yksi esimerkki on Pikavippiyhtiö Ferratumin perustaja Jorma Jokela, joka on kerännyt pienlainatoiminnalla itselleen yli 300 miljoonan euron omaisuuden.

Sen sijaan, että heikkoja neuvotteluasemia käytetään taloudellisesti hyväksi, tulee huolehtia siitä, että ihmiset saavat ruokaostoksensa ja lääkkeensä maksettua ilman 51 prosentin korkoa. Suomalaisen sosiaaliturvan perusosa on kansainvälisessä vertailussa alhainen, alle 500 euroa, ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa on syyllistetty tuen saajia vuosikausia. Tosiasia on, että markkinatalous voi nostaa köyhyydestä vain ne, jotka saavat työpaikan. Työtä ei ole kaikille tarjolla, eivätkä kaikki voi sitä tehdä. Suomessa työmarkkinoiden ulkopuolella on 1,5 miljoonaa asukasta, joten kyse ei ole pienestä ryhmästä.

Jos markkinat eivät kykene vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin, on turvattava rahoitus muilla keinoilla. Jos yhteisistä verovaroista tuetaan ensimmäisiä omistusasuntoja ASP-järjestelmän keinoin, voidaan yhtälailla helpottaa ihmisten arjessa selviämistä joko paremmin kohdennetuin tuin. Julkisen sektorin takaamat pienlainat ovat tehokkaampi ja reilumpi tapa huolehtia pienituloisten äkillisestä rahantarpeesta.

Lue myös:

 

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

in , , , ,

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

Maailma.net: Suorat tulonsiirrot tuovat laajoja hyötyjä köyhille

in , ,

Maailma.net:

Käteisen maksaminen suoraan köyhille kehitysmaissa ei vähennä aikuisten työntekoa, kuten toisinaan on pelätty, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Brittiläisen kehitystutkimuslaitoksen ODI:n heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan käteisohjelmat tuovat sen sijaan mukanaan laajoja hyötyjä, kuten lapsityövoiman vähenemistä.
"On selvää, että tällaiset ohjelmat voivat olla vaikutusvaltainen väline, jolla on todellisia tuloksia maailman köyhimpien kannalta", sanoo tutkija Francesca Bastagli.
Kyseessä on suurin käteisohjelmista koskaan tehty tutkimus. Siinä vedettiin yhteen 165 tutkimuksen tuloksia 15 vuoden ajalta 30:stä matalan tulotason ja keskitulotason maasta.
Tutkimuksen mukaan käteisen maksaminen köyhille lisää lasten osallistumista kouluun sekä terveyspalveluiden käyttöä ja vähentää köyhyyttä. Yli puolet tutkituista ohjelmista ei vaikuttanut aikuisten työllisyyteen mitenkään, ja niissä, joissa vaikutusta oli, se oli yleensä työllisyyttä lisäävä.

Tutkimuksessa käy hyvin esille, että köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua ihmisten toimeentuloa parantamalla. Elämiseen riittävän palkkatason turvaaminen ja sosiaaliturva ovat olleet välttämättömiä lääkkeitä köyhyyteen niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. 

Lue myös:

Lapsiköyhyys näkyy koulussa karulla tavalla

in

Talouselämä:

MTV kertoo, että köyhyyden lisääntyminen näkyy koulujen arjessa.
"Tilastojenkin mukaan lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt ja tämä näkyy myös koulussa, sillä koulu elää arjessa mukana", opettajien ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo toteaa MTV:lle.
Salo kertoo, että opettajat joutuvat tekemään jopa lastensuojeluilmotuksia.
"Opettajat joutuvat joskus tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, kun lapsen perushuoltoa ei saada vanhempien taholta kuntoon. Ilmoitukseen on aihetta esimerkiksi silloin, kun lapset tulevat kouluun likaisina tai valittavat nälkää", Salo sanoo MTV:lle.
Salon mukaan joiden tilanne on niin huono, että kouluruoan lisäksi muita aterioita ei ole juuri tarjolla.
"Kouluvuoden aikana ruuan puute näkyy erityisesti viikonloppujen jälkeen, kun ruoka maittaa kouluissa erityisen hyvin. Kouluruokailuilla on todella iso merkitys – monelle se voi olla ainoa kunnon ateria."

Köyhyys ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista, vaan se tuo myös tehottomuutta talouteen, kun ihmiset eivät pysty käyttämään täyttä henkistä potentiaaliansa luovaan ja tuottavaan työhön.

Köyhyys on kuitenkin - toisin kuin nykyään usein väitetään - talousjärjestelmän ongelma ja sivutuote. Nykytalous ei palkitse ahkeruudesta, vaan harvinaisista taidoista, omistamisesta ja kyynärpäätaktiikasta.

Järjestömme esittelemissä osallisuustalouden ratkaisuissa on lähdetty siitä ajatuksesta, ettei epätoivoiseen elämäntilanteeseen ajaminen ole toimiva tai oikeudenmukainen tapa motivoida ihmisiä työntekoon. Nykyisillä työmarkkinoilla merkittävä määrä ihmisiä on joko epävarmassa työtilanteessa tai työttömänä, mikä aiheuttaa tarpeetonta pahoinvointia. Ahkeruuden ja ponnistelujen johdonmukainen palkitseminen olisi asianmukaista ja reilua, mutta nykytilanne on kaukana siitä. Neuvotteluvoima, oikeat sosiaaliset verkostot, koulutustaso ja tuottavat omistukset vaikuttavat suuresti ihmisten sijoittumiseen kilpailussa työpaikoista.

Osallisuustaloudessa pyritäänkin tarjoamaan toimivia työkaluja tasavertaisten lähtökohtien toteuttamiseen, johdonmukaiseen ja reiluun palkitsemiseen sekä työttömyyden poistamiseen.

Lue myös:

Savon Sanomat: Pitkäaikaisen toimeentulotuen tarve on kasvanut

in ,

Savon Sanomat:

Pitkäaikaisen toimeentulotuen saajien lukumäärä on kasvanut kuudessa suurimmassa kaupungissa.
Kaikkiaan vuonna 2013 toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä kasvoi verrattuna edellisvuoteen. Tuensaajien määrä nousi eniten pääkaupunkiseudulla.
Suurten kaupunkien tuensaajista lähes kolme neljästä on yksinasuvia.

Köyhyyden lisääntyessä on muistettava, että köyhyys on harvoin itse aiheutettua - usein köyhyyden takana ovat työmarkkinoiden oikut tai sairastuminen. Riittävien turvaverkkojen merkitys onkin tärkeää sekä oikeudenmukaisuuden, että talouden toiminnan ja demokratian näkökulmasta.

Lue myös:

Tutkimus: Joka kolmas britti elää ala-arvoisissa olosuhteissa

in , , , , ,

Helsingin Sanomat:

Niiden kotitalouksien määrä, jotka eivät yllä vähimmäisiin elintasovaatimuksiin, on kaksinkertaistunut viimeisinä 30 vuonna, selviää Bristolin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

[...]

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia kotitalouksista elää tällä hetkellä ala-arvoisissa olosuhteissa. Tämä määritellään esimerkiksi kansalaisten kykenemättömyytenä ruokkia ja vaatettaa itsensä ja lapsensa, sekä lämmittää ja vakuuttaa kotinsa. 1980-luvulla vastaava luku oli 14 prosenttia.

Tutkimus esittää myös, että 18 miljoonaa brittiä elää riittämättömissä asuinoloissa ja 12 miljoonaa ei pysty ylläpitämään haluamaansa olennaista sosiaalista elämää, kuten isännöimään vieraita kotonaan.

Yhdellä kolmesta britannialaisesta ei ole varaa kotinsa lämmitykseen ja neljä miljoonaa ihmistä ei tutkimuksen mukaan kykene syömään terveellisesti.

Nykyinen talousjärjestelmämme on toistuvasti kykenemätön vastaamaan valtavan ihmisjoukon perustavanlaatuisiin tarpeisiin, kuten riittävään ravintoon ja kunnolliseen asumiseen. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kaltaiset erittäin vauraat maat kärsivät laajoista ongelmista esimerkiksi aliravitsemuksen ja köyhyysloukkojen muodossa. Ongelmien ilmetessä markkinoiden kestämätöntä toimintaa on joudutta korjaamaan erilaisin ratkaisuin. Markkinatalouksien rakenteellisten ongelmien takia historian saatossa onkin synnytetty erilaisia pysyvämpiä hyvinvointirakenteita, jotta tehoton, epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen talousjärjestelmä saadaan toimivammaksi. 

Lue myös:

Luottoluokittaja varoittaa epätasa-arvosta

in , ,

Time-lehti nostaa esiin kansainvälisen luottoluokittaja Standard & Poor'sin huomioita epätasa-arvon haitallisista vaikutuksista Yhdysvaltojen talouden toimintaan.

Rising levels of income inequality in the U.S. is a drag on economic growth, and was a factor that contributed to S&P lowering its growth rating over the next decade from 2.5% to 2.8%, the report said. Income inequality leads to extreme economic swings, an uncompetitive workforce, and discourages investment and hiring, per S&P.

Myös muut tuoreet, kattavat tutkimukset aiheesta varoittavat epätasa-arvon pitkäkestoisista negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ylipäätään talouden dynaamisuuteen. Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden vaikutukset talouden toimintaan ovat ilmiselvän haitallisia monin tavoin. Markkinatalouksissa kysyntä on yritysten elinehto menestyksekkäälle liiketoiminnan harjoittamiselle. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kuristavat talouden toimintaa kun päivittäisen kaupan osuus talouden keskiössä vähenee, ja samalla markkinoiden toiminta painottuu säännönmukaisesti sinne missä on kysyntää – eli pois ihmisten valtaosan tarpeista. Ongelma näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jonka taloudesta on perinteisesti ollut jopa 70% kuluttajavetoista. Myös Suomessa riittämätön kysyntä on merkittävin taloudellisen toiminnan rajoite.

Näiden talouden välitöntä toimintaa hahmottavien mittareiden lisäksi eriarvoisuuden vaikutuksia voidaan tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin. Kuten Standard & Poor's raportissaan huomioi, vaikeuttaa eriarvoisuus vanhempien mahdollisuuksia tukea jälkikasvuaan. Monien syystäkin tärkeäksi ihanteeksi nostama mahdollisuuksien tasa-arvo kärsii kun pieni osa aloittaa lyöntivuoronsa niin sanotusti kolmannelta pesältä, ja moni köyhiin olosuhteisiin syntyvä jää pois pelistä yksinkertaisesti syntymällä väärään perheeseen.

Lasten pahoinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon katoamisen lisäksi talouden epätasa-arvo vaikuttaa demokratiaan. Kuten olemme aiemmin Parecon Finlandin blogissa kirjoittaneet:

[Y]hä epätasaisempi varallisuus aiheuttaa yhä epätasaisempia mahdollisuuksia tulla kuulluksi yhteiskunnassa. Selkein esimerkki varallisuuden merkityksestä on parempituloisten parempi kyky tukea rahallisesti niitä poliitikkoja, näkökulmia, ajatuksia tai ideologioita, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Näin yhteiskunnan hyvätuloiset saavat yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisikin verrattain pieni. Yhä kasvava eriarvoisuus liitetään usein myös äänestysaktiivisuuden laskuun. Suomessakin on nähtävissä äänestysaktiivisuuden laskua tulojen epätasa-arvon kasvaessa. Mikäli parempituloiset käyttävät äänestysoikeuttaan aktiivisemmin, tulee heidän äänensä ja mielipiteensä paremmin kuulluksi myös edustuksellisissa elimissä.

Tarve eriarvoistumisen ongelmien paikkaamiseen on ollut toistuva piirre markkinatalouksien historiassa, ja esimerkiksi lapsilisien ja muiden korjaavien tukien avulla on käytännössä helppo nähdä niitä kohtia, joissa markkinamekanismien toiminta on yksinkertaisesti riittämätöntä ja vaatii korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa toimittaja ja tietokirjailija Matt Bruenig on osoittanut, kuinka lapsilisät osoittavat tehokkaasti markkinamekanismien toimimattomuuden lasten kasvattamisen "positiivisten ulkoisvaikutusten" – kuten asia taloustieteissä ilmaistaisiin – tunnistamiseen.

Eriarvoisuuden kasvaminen kiihdyttää tämäntyyppisten markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia, ja sen tulisikin olla tärkeä ongelma erityisesti markkinoiden toimivuudesta huolestuneille.

Lue myös:

HS: Kaupungit eivät kaavoita köyhille

in ,

Helsingin Sanomat:

"Kaupungit metsästävät vain hyvätuloisia asukkaita eikä vuokra-asujista oikeasti välitä kukaan", Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti sanoo.

Pipatin mukaan kaupungeilla olisi kyllä tontteja kaavoitettavaksi myös vuokra-asuntotuotantoon, mutta näin tehdään vain pakollinen määrä.

"Kaupungit eivät voi sanoa syytä suoraan, koska se olisi yhteiskunnallisesti sopimatonta. Kaikkia väestöryhmiä ei yksinkertaisesti palvella tasapuolisesti", Pipatti sanoi Rakennusteollisuuden suhdannekatsauksen yhteydessä tiistaina.

Vähätuloisten sortamisesta on Pipatin mukaan "valitettavan paljon näyttöä".

Taloudellisen vaikutusvallan puute on myös poliittisen vaikutusvallan puutetta. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa myös yhteiskunnan demokratia rapautuu asteittain, mikä näkyy monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Lue myös:

Yle: Melkein 160 000 suomalaislasta vaarassa luisua köyhyyteen ja syrjäytyä

in , ,

Yle:

Tuoreen tutkimuksen mukaan näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta köyhyys on arkipäivää kymmenille miljoonille lapsille myös Euroopassa.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat lähes 27 miljoonaa eurooppalaista lasta, käy ilmi Pelastakaa lapset-järjestön raportista.

Suomessa hieman alle 15 prosenttia lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Vuoden 2012 luvuilla tämä tarkoittaa noin 158 000 alle 18-vuotiasta suomalaislasta.

[...] Lapsiköyhyyttä on lisännyt vuonna 2008 alkanut talouskriisi, joka on aiheuttanut työttömyyttä ja rapauttanut Euroopan maiden hyvinvointijärjestelmiä.

Talouden kurjistumisella on ollut vakavia seurauksia lasten elämään Euroopassa. Köyhyys ei tarkoita vain rahan, ruoan, vaatteiden tai kunnollisen asunnon puuttumista.

[...] Köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat kaventavat lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Köyhyys myös vaikuttaa lapsen omakuvaan hänen verratessa tilannettaan muihin lapsiin. Lisäksi vähäosaisuus siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle.

Lue myös: