Suomella on tuoreen tutkimuksen mukaan realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Luonnon köyhtymisen hidastaminen vaatii kuitenkin vahvan sitoutumisen ja rakenteellisen muutoksen, tutkijat toteavat.
Toistaiseksi Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi. Tavoitteeseen olisi pitänyt päästä tänä vuonna, mutta lajiston ja elinympäristöjen köyhtyminen on jatkunut, jopa voimistunut.
Joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niitä uhkaavat ennen kaikkea elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen mutta myös metsästys ja kalastus.
Tänään tiistaina julkaistun Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.
[…]
Tutkijat ovat listanneet yli 50 toimenpidettä suunnan kääntämiseksi.
[…]
Lainsäädännön lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee tutkijoiden mielestä poistaa ja muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Maataloustuet tulee ohjata nykyistä tarkemmin monimuotoisuuden parantamiseen.
Keinovalikoimassa ovat myös haittaverot ja -maksut niin, että luonnon köyhtyminen koituu haitan aiheuttajan maksettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee sitä vastoin palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri.
Koko kansantalouden tasolla tarvitaan tutkijoiden mukaan luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen, kertoo Helsingin Sanomat. Artikkelissa tuodaan havainnollisesti esille, kuinka nykytaloudessa luonto kärsii johtuen markkinatalouden kyvyttömyydestä ottaa luonnolle ja ympäristölle aiheutuvia seurauksia huomioon.

Koska markkinatalous on täysin kykenemätön ottamaan huomioon ympäristökysymyksiä, ovat valtiot luoneet ongelman ratkaisuksi esimerkiksi säätelyä ja haittaveroja. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissaan näiden toimien lisäksi jopa kansantalouden tasolle uudenlaista kirjanpitoa, jotta ympäristölle ja ihmiselle haitallinen toiminta tulisi näkyväksi puutteellisessa talousjärjestelmässämme.

Vaikka valtiota tarvitaan korjaamaan markkinoiden toimintaa, ei valtion roolin lisääminen ole pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu. Itse talousjärjestelmää - hintojen määräytymistä, resurssien kohdentumista, tuotanto- ja kulutusrakenteita - pitää korjata.

On selvää, että niin luonnon kuin ihmisenkin tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä siirtyä markkinatalouden puutteellisista ratkaisuista tehokkaampiin ja demokraattisempiin talouden rakenteisiin, mikäli haluamme säilyttää kauniin maapallomme myös tulevaisuudessa.

Lue myös: