HS: Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen - luonnon köyhtyminen voidaan silti pysäyttää

in , , ,

HS:

Suomella on tuoreen tutkimuksen mukaan realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Luonnon köyhtymisen hidastaminen vaatii kuitenkin vahvan sitoutumisen ja rakenteellisen muutoksen, tutkijat toteavat.

Toistaiseksi Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi. Tavoitteeseen olisi pitänyt päästä tänä vuonna, mutta lajiston ja elinympäristöjen köyhtyminen on jatkunut, jopa voimistunut.

Joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niitä uhkaavat ennen kaikkea elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen mutta myös metsästys ja kalastus.

Tänään tiistaina julkaistun Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

[…]

Tutkijat ovat listanneet yli 50 toimenpidettä suunnan kääntämiseksi.

[…]

Lainsäädännön lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee tutkijoiden mielestä poistaa ja muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Maataloustuet tulee ohjata nykyistä tarkemmin monimuotoisuuden parantamiseen.

Keinovalikoimassa ovat myös haittaverot ja -maksut niin, että luonnon köyhtyminen koituu haitan aiheuttajan maksettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee sitä vastoin palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri.

Koko kansantalouden tasolla tarvitaan tutkijoiden mukaan luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen, kertoo Helsingin Sanomat. Artikkelissa tuodaan havainnollisesti esille, kuinka nykytaloudessa luonto kärsii johtuen markkinatalouden kyvyttömyydestä ottaa luonnolle ja ympäristölle aiheutuvia seurauksia huomioon.

Koska markkinatalous on täysin kykenemätön ottamaan huomioon ympäristökysymyksiä, ovat valtiot luoneet ongelman ratkaisuksi esimerkiksi säätelyä ja haittaveroja. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissaan näiden toimien lisäksi jopa kansantalouden tasolle uudenlaista kirjanpitoa, jotta ympäristölle ja ihmiselle haitallinen toiminta tulisi näkyväksi puutteellisessa talousjärjestelmässämme. 

Vaikka valtiota tarvitaan korjaamaan markkinoiden toimintaa, ei valtion roolin lisääminen ole pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu. Itse talousjärjestelmää - hintojen määräytymistä, resurssien kohdentumista, tuotanto- ja kulutusrakenteita - pitää korjata.

On selvää, että niin luonnon kuin ihmisenkin tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä siirtyä markkinatalouden puutteellisista ratkaisuista tehokkaampiin ja demokraattisempiin talouden rakenteisiin, mikäli haluamme säilyttää kauniin maapallomme myös tulevaisuudessa.

Lue myös:

HS: Masennus ja sydänsairaudet virittyvät jo kohdussa

in ,

Helsingin Sanomat:

Melkein kaikkien kansantautien riskit istutetaan meihin jo kohdussa. 

Ei vain kakkostyypin diabetes, ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit vaan myös psykiatriset häiriöt juontavat juurensa sikiöaikaan. 

Akatemiaprofessori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat hiljattain, että äidin raskauden aikainen masennus lisää lasten psykiatrisia ongelmia ja viivästyttää kehitystä. 

”Kognitiivinen kehitys ja psykiatrinen oireilu ovat yhteydessä toisiinsa. Lapset eivät saavuta ikätasonsa mukaisia merkkipaaluja esimerkiksi ongelmanratkaisussa tai verbaalisissa taidoissa”, Räikkönen kertoo. 

Eriarvoisuus alkaa jo kohdusta, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Esimerkiksi äidin stressihormoni vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen. Kehityksessä ei kuitenkaan ole vain muutamasta sairaudesta, vaan laaja-alaisesta ilmiöstä, joka kattaa osyykkisten sairauksien lisäksi myös diabeteksen, ylipainon ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Merkittävä osa ihmisten elämän rakennuspalikoista syntyvätkin siis jo kohdussa, aikana jolloin he eivät voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tämä asettaa jo lähtökohtaisesti eri ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. 

Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa esimerkiksi riittävä raskausajan tuki ja terapia olisi saatavilla kaikille odottaville äideille – varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta. Selvää on, että markkinataloudessa tämä ei toteudu. Tarvitaan laaja-alaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotta rakennetaan aidosti tasa-arvoinen ja yksilöitä kunnioittava yhteiskunta. 

Lue myös:

Tärkeimmät lääkkeet voitaisiin saada köyhissä maissa alle eurolla per henki

in , , , , ,

maailma.net:

Tärkeimpien lääkkeiden toimittaminen kaikille kehitysmaissa voisi maksaa niinkin vähän kuin vain 1–2 dollaria, eli 0,9–1,8 euroa per henki kuukaudessa, summaa 21 lääketieteen alan asiantuntijasta koostuva komitea.
Lääketieteen lehti The Lancetin alla toimivan komitean tuoreen raportin mukaan tällä hetkellä tavoitteesta ollaan kaukana. Yksi viidestä maailman maasta käyttää lääkkeisiin vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta samaan aikaan maailma yhteensä käyttää lääkkeisiin ainakin kahdeksan kertaa enemmän kuin olisi välttämätöntä, mikä viestii valtavasta epätasa-arvosta sekä rahoituksen ja hallinnon tehottomuudesta, komitea kritisoi.

Nykyisen lääketuotannon tehottomuus kertoo karua kieltään myös markkinoiden rakenteellisesta tehottomuudesta.

Keskeinen markkinatalouden periaate on ns. ääni per euro -periaate. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Tästä syystä markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille.

Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan.

Lisäksi markkinoilla on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, ilmaista julkisen kulutuksen tarpeita.  

Yhteiskuntien taloudelliselle ja tiedolliselle edistykselle olisikin elintärkeää, että katse suunnattaisiin epäonnistuneista markkinaratkaisuista uudenlaisiin osallistavampiin ja tasa-arvoisempiin rakenteisiin.

Lue myös:

Maailma.net: Suorat tulonsiirrot tuovat laajoja hyötyjä köyhille

in , ,

Maailma.net:

Käteisen maksaminen suoraan köyhille kehitysmaissa ei vähennä aikuisten työntekoa, kuten toisinaan on pelätty, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Brittiläisen kehitystutkimuslaitoksen ODI:n heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan käteisohjelmat tuovat sen sijaan mukanaan laajoja hyötyjä, kuten lapsityövoiman vähenemistä.
"On selvää, että tällaiset ohjelmat voivat olla vaikutusvaltainen väline, jolla on todellisia tuloksia maailman köyhimpien kannalta", sanoo tutkija Francesca Bastagli.
Kyseessä on suurin käteisohjelmista koskaan tehty tutkimus. Siinä vedettiin yhteen 165 tutkimuksen tuloksia 15 vuoden ajalta 30:stä matalan tulotason ja keskitulotason maasta.
Tutkimuksen mukaan käteisen maksaminen köyhille lisää lasten osallistumista kouluun sekä terveyspalveluiden käyttöä ja vähentää köyhyyttä. Yli puolet tutkituista ohjelmista ei vaikuttanut aikuisten työllisyyteen mitenkään, ja niissä, joissa vaikutusta oli, se oli yleensä työllisyyttä lisäävä.

Tutkimuksessa käy hyvin esille, että köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua ihmisten toimeentuloa parantamalla. Elämiseen riittävän palkkatason turvaaminen ja sosiaaliturva ovat olleet välttämättömiä lääkkeitä köyhyyteen niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. 

Lue myös:

Väitös: Markkinaperustaisilla keinoilla ei ratkaista ympäristöongelmia

in , ,

Väitöstiedote, Itä-Suomen yliopisto:

Taloustieteellä on keskeinen asema luonnonvarojen ja ekosysteemipalvelujen hallinnan kehittämisessä. Taloustutkijat ehdottavatkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi usein markkinaperustaisia politiikkakeinoja. Myös ekologisia ongelmia on yritetty ratkaista yhdistämällä ekosysteemipalveluja joko todellisiin tai kuvitteellisiin markkinoihin. Tällöin niitä arvotetaan rahalla tai niihin kehotetaan luomaan yksityisiä omistusoikeuksia. Lisäksi ekosysteemipalvelujen hallintaan ehdotetaan usein ekosysteemipalvelumaksuja.
Taloustieteiden maisteri Arto Naskali arvioi markkinaperusteista lähestymistapaa kriittisesti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Hän osoittaa, että institutionaalinen ekologinen taloustiede yhdessä täydentävien lähestymistapojen kanssa tarjoaa ympäristöhallintaan tuoreita näkökulmia. Dynaamiset ja monimutkaiset sosioekologiset järjestelmät vaativat hallintastrategioita, joilla ei yritetä kontrolloida yhden luonnonvaran optimaalista tuotantoa vakaiksi oletetuissa olosuhteissa.
[…]
Naskalin väitöstutkimus avaa uutta näkökulmaa niin sanottuun vihreään talouteen, jonka ratkaisut perustuvat edelleen perinteisiin talousmalleihin. Naskalin mukaan vihreää taloutta on kuitenkin vaikeaa arvioida ja hahmottaa ilman vihreää taloustiedettä. Tällaisen taloustieteen valtavirrasta poikkeavan ekologisen taloustieteen tulisi olla rajatusti moniarvoista sekä tieteidenvälistä ja sen tulisi pohjautua ekologiseen etiikkaan.
Naskalin mukaan tarvitaankin uudenlaista filosofista suhtautumista. Huomiota tulisi kiinnittää muun muassa avointen systeemien ontologiaan ja ekologiseen etiikkaan sekä oikeudenmukaisuuteen. Samalla kun pyritään kytkeytymään irti kielteisistä ympäristövaikutuksista ja kehitetään biomateriaaleja, tulisi edistää myös ihmisten moraalista kasvua niin suhteessa kanssaihmisiin, muihin lajeihin, tuleviin sukupolviin kuin ekosysteemiseen yhteisöön. Naskali korostaa, etteivät ekologinen taloustiede ja uusklassinen ympäristötaloustiede voi sulautua toisiinsa, koska niiden välillä on merkittäviä ideologisia ja metodologisia eroja.

Talouden tarkasteleminen yksipuolisesti markkinamittarein ja –käsittein ei mahdollista ympäristöongelmien ratkaisemista. Tähän lopputulokseen on päätynyt väitöskirjassaan taloustieteilijä Arto Naskali. Naskali peräänkuuluttaa uudenlaista taloustieteellistä lähestymistapaa, koska hänen mukaansa ekologisella taloustieteellä ja nykyisin vallalla oleva uusklassisella ympäristötaloustieteellä on perustavanlaatuisia eroja.

Ympäristön huomioonottamiseksi tarvitaankin uudenlaisia käsitteitä ja paremmin tosimaailman reunaehdot tunnistavia talousteorioita.

Viime kädessä on muistettava, että markkinatalouden ratkaisut eivät ole yhteensopivia luonnonsuojelun kanssa. Perinteiset talousmallit ovat osoittautuneet riittämättömiksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Ympäristölle erittäin haitallisista oheishaitoista puhutaan tällä hetkellä vallitsevan uusklassisen taloustieteen parissa marginaalisena ilmiönä, niin kutsuttuina ulkoisvaikutuksina. Todellisuudessa esimerkiksi ilmastoa lämmittävät talouden erilaiset ulkoisvaikutukset ovat osoittautuneet selvästi luultua suuremmiksi. 

Pitkällä aikavälillä tarvitaan markkinoita edistyneempiä talouden työkaluja, jotka vievät kohti tasa-arvoisempaa ja demokraattisempaa taloutta. Lähitulevaisuudessa kauaskatseisen kehitystyön ohella on pyrittävä paikkaamaan nykyisen markkinatalouden keskeisimpiä ongelmakohtia, jotta mielekäs elämä maapallolla saadaan turvattua. 

Lue myös:

Tutkimus: Joka kolmas britti elää ala-arvoisissa olosuhteissa

in , , , , ,

Helsingin Sanomat:

Niiden kotitalouksien määrä, jotka eivät yllä vähimmäisiin elintasovaatimuksiin, on kaksinkertaistunut viimeisinä 30 vuonna, selviää Bristolin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

[...]

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia kotitalouksista elää tällä hetkellä ala-arvoisissa olosuhteissa. Tämä määritellään esimerkiksi kansalaisten kykenemättömyytenä ruokkia ja vaatettaa itsensä ja lapsensa, sekä lämmittää ja vakuuttaa kotinsa. 1980-luvulla vastaava luku oli 14 prosenttia.

Tutkimus esittää myös, että 18 miljoonaa brittiä elää riittämättömissä asuinoloissa ja 12 miljoonaa ei pysty ylläpitämään haluamaansa olennaista sosiaalista elämää, kuten isännöimään vieraita kotonaan.

Yhdellä kolmesta britannialaisesta ei ole varaa kotinsa lämmitykseen ja neljä miljoonaa ihmistä ei tutkimuksen mukaan kykene syömään terveellisesti.

Nykyinen talousjärjestelmämme on toistuvasti kykenemätön vastaamaan valtavan ihmisjoukon perustavanlaatuisiin tarpeisiin, kuten riittävään ravintoon ja kunnolliseen asumiseen. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kaltaiset erittäin vauraat maat kärsivät laajoista ongelmista esimerkiksi aliravitsemuksen ja köyhyysloukkojen muodossa. Ongelmien ilmetessä markkinoiden kestämätöntä toimintaa on joudutta korjaamaan erilaisin ratkaisuin. Markkinatalouksien rakenteellisten ongelmien takia historian saatossa onkin synnytetty erilaisia pysyvämpiä hyvinvointirakenteita, jotta tehoton, epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen talousjärjestelmä saadaan toimivammaksi. 

Lue myös: