Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta
Olemme aikaisemmin kirjoittaneet useaan otteeseen siitä, miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma. Vaikka olemme keskittyneet taloudelliseen epätasa-arvoon, on tärkeä muistuttaa, että taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös muihin eriarvoisuuden ulottuvuuksiin, kuten eriarvoisuuteen terveydessä ja eriarvoisuuteen oikeuksien toteutumisessa.
Taloudellista eriarvoisuutta, eli materiaalisten resurssien eriarvoisuutta, voidaan tarkastella tulojen kautta, mutta myös varallisuuden kautta tai sen kautta, kenellä on pääsy työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin.
Eriarvoisuuden näkökulmat linkittyvät toisiinsa: esimerkiksi varallisuus ja korkeat tulot ovat yhteydessä parempaan terveyteen. Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ne ovat kansainvälisestikin katsottuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli kymmenen ja naisilla noin kuuden vuoden ero. Lisäksi esimerkiksi hyvä koulutus ja työmarkkinoilla tarpeelliset taidot auttavat saamaan korkeita tuloja ja sitä kautta varallisuutta. Varallisuuden ja korkeiden tulojen avulla voi puolestaan pitää huolta omasta ja perheen työmarkkinataidoista ja näin taloudellisesta tulevaisuudesta.
Epätasa-arvo on siis laaja käsite ja taloudellisella epätasa-arvolla on vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Taloudellisella epätasa-arvolla on suuri rooli laajemmassa ihmisten välisessä eriarvoisuudessa.
Tuloeroista
Kun puhutaan talouden epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta viitataan yleensä tuloeroihin. Tällöin mittarina viitataan usein gini-kertoimeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan
Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.
Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa eriarvoisuuteen viitataan vain gini-kertoimella: katsokaa, ei gini-kerroin ole muuttunut mihinkään, joten tuloerot eivät ole kasvaneet! Tämä näkemys on kuitenkin pahasti puutteellinen.
Ensinnäkin, gini-kerroin kuvaa huonosti sitä, miten tulot ovat jakautuneet eri tulokymmenysten välillä. Gini-kerrointa tarkemman kuvan saa, jos katsoo, miten tulot ovat muuttuneet eri kymmenyksien välillä. Onko kaikki talouskasvu mennyt parhaiten tienaavalle kymmenykselle, kuinka ison osan on saanut vaikkapa kaksi vähiten tienaavaa väestön kymmenystä?
Toisekseen on syytä pitää mielessä Tilastokeskuksen toteamus: “Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.”
Avataan tätä lausetta esimerkillä.
Oletetaan että on talous, jossa on kaksi ihmistä: toinen saa palkkaa 10 euroa päivä, toinen 100 euroa päivä. Talouteen tulee lisää varallisuutta, joten kummankin tulot tuplaantuvat: nyt toinen saa palkkaa 20 euroa päivä ja toinen 200 euroa päivä. Gini-kerroin näyttää muutoksen jälkeen aivan samaa lukemaa, eli gini-kertoimen mukaan tuloerot eivät ole muuttuneet. Mutta eivätkö tuloerot tosiaan ole muuttuneet kun köyhempi saa 10 euroa lisää ja rikkaampi 100 euroa lisää? Totta kai ne ovat - vaikka gini-kerroin näyttää muuta.
Lisäksi on hyvä huomioida, että gini-kerroin ei ota huomioon rikkaiden kaikkia tuloja. Gini-kertoimesta puuttuu sellaisia tuloja, jotka selkeästi ovat kaikista rikkaimpien tulolähteitä, kuten holding-yhtiöihin jätetyt tulot, sijoitusrahastojen ja vakuutuskuorten tulot, perinnöt, lahjat ja myyntivoitot.
Gini-kerroin siis antaa tosiasiallista tuloerojen kasvua vähättelevän kuvan.
Varallisuuseroista
Lisäksi on vielä erityisen tärkeää nostaa esille, että markkinatalouden merkittävintä epätasa-arvoa eivät ole tuloerot vaan varallisuuserot. Kuten palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty luonnehti, työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa. Taloudellinen epätasa-arvo perustuu nyt (ja tulevaisuudessa vielä vahvemmin) merkittävästi siihen, kuka omistaa ja kuinka paljon - ja kuka ei lainkaan. Jo tällä hetkellä taloudellisen epätasa-arvon ytimessä ovat valtavat varallisuuserot, eivät tuloerot.
Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro varallisuuseroista lainkaan.
Demokratiasta
Tulo- ja varallisuuseroja tarkasteltaessa on välttämätöntä miettiä, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Demokratialla viittaan siihen periaatteeseen, että meistä jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä yhtäläisestä vaikutusmahdollisuudesta käytännön esimerkki on poliittisen järjestelmämme yksi henkilö yksi ääni -periaate.
Taloudessa kuitenkin toimii täysin eri periaate - siellä yksi euro on yksi ääni. Se kenellä on eniten euroja on suurin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan esimerkiksi muodostamalla etujärjestöjä, lobbaamalla poliitikkoja, antamalla vaalirahaa, palkkaamalla viestintätoimisto tai vaikkapa omistamalla mediaa, jolla pystyy vaikuttamaan kansalaisten näkemyksiin yhteiskunnasta.
Voidaan perustellusti sanoa, että voimakkaat tulo- ja varallisuuserot tarkoittavat tilannetta, jossa köyhempien mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat hyvin vähäiset rikkaiden hallitessa yhteiskuntaa. Tämä ei ole demokratiaa. Tulo- ja varallisuuseroja pitää siis arvioida myös demokratian näkökulmasta.
Mutta miten tämä liittyy eriarvoisuuden mittaamiseen?
Otetaan esimerkki.
Oletetaan kahden ihmisen talous, jossa köyhän henkilön vuositulot ovat 5000 euroa, rikkaan 100 000 euroa. Kuvitellaan, että tuloerot (gini-kertoimen mukaan) vähenisivät dramaattisesti ja vuositulot olisivatkin seuraavana vuonna 10 000 euroa (+100% vuoden takaiseen) ja 150 000 euroa (+50% vuoden takaiseen).
Jos katsotaan talouden kasvua (55 000 euroa), niin kasvusta 91 prosenttia meni rikkaammalle osapuolelle ja yhdeksän prosenttia köyhemmälle. Gini-kertoimen mukaan tuloerot kuitenkin vähenivät.
Muutoksen jälkeen on oletettavaa, että köyhemmällä henkilöllä tulojen kasvu menee täysin perustarpeiden täyttämiseen: ruokaan, harrastuksiin, asuntoon, terveydenhoitoon. Samaan aikaan on oletettavaa, että rikkaan 50 000 euron lisäys ei mene näihin asioihin - sen voi ajatella olevan “ylimääräistä”, jota ei tarvitse laittaa perustarpeisiin.
Kummalla heistä on paremmat mahdollisuudet muuttaa lisääntynyttä varallisuutta yhteiskunnalliseksi vaikutusvallaksi? Tietenkin rikkalla, jolla on sekä enemmän uutta varallisuutta että parempi mahdollisuus suunnata sitä nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eikä peruselämiseen.
Esimerkkitilanteessamme gini-kertoimen mukaan eriarvoisuus väheni, samalla kun rikkaan henkilön yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi merkittävästi köyhempään verrattuna.
Toisin sanoen gini-kerroin ei huomioinut tulonjaon ja sen muutoksien vaikutusta demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen mahdollisuuteen vaikuttaa yhteiskuntaan.
Mikä on tarinan opetus?
Tiivistetysti se, että gini-kerroin kertoo hyvin rajatusti tuloeroista, vielä vähemmän taloudellisesta tasa-arvosta ja todella vähän taloudellisen vallan muutoksista.
Jos halutaan oikeasti puhua tuloeroista tai taloudellisesta tasa-arvosta, pitää katsoa paljon laajemmin ja syvemmälle talouden mittareihin. Ja ennen kaikkea konkreettisiin euromääriin ja mittareiden katveisiin - kuka saa minkäkin verran euroja, kuinka paljon kukakin saa yli “perustoimeentulon” ja mitä kaikkea esitetty mittari tai analyysi jättää kertomatta.
Lue myös:
