Aivotutkija: Työntekijät tekemään päätöksiä työpaikoilla

in , ,

Taloussanomat:

[Aivotutkija] Katri Saarikivi, jos saisit muuttaa ihmisten tapaa tehdä töitä, mitä ottaisit nykyisestä työelämästä pois ja mitä toisit lisää?
– Lisäisin mahdollisuuksia järjenkäyttöön. Niin, että päätöksiä voisi tehdä enemmän siellä, missä työ tehdään. Silloin ongelmia ratkaisevat ja työtä kehittävät ne ihmiset, jotka parhaiten asiasta tietävät.

Aivotutkija Saarikivi ehdottaa päätöksenteon jalkauttamista työntekijöille, koska he tietävät parhaiten työpaikan arjen ja kehittämiskohteet. Tämä lisäisi työhyvinvointia ja organisaation tehokkuutta.

Tavoite on erinomainen. Osallisuustaloudessa ehdotetaan tämän saavuttamiseksi työn tasapainottamista. Ideana on jakaa työpaikalla valtaa ja vastuuta tasaisemmin, ja näin kaventaa työeroja. Työelämän tasapainottamisesta voi lukea lisää esimerkiksi teoksista Hyvinvointivaltion vastaisku ja Osallisuustalouden aakkoset.

Lue myös:

Kauppalehti: Pomot eivät tunnista alaistensa vahvuuksia

in , ,

Kauppalehti:

Iso osa suomalaisista työntekijöistä kokee, että työnantajat eivät tunnista heidän vahvuuksiaan. Erityisen aliarvostetuiksi itsensä tunsivat ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat, Suomalaisen Työn Liiton kyselytutkimuksesta selviää.
Työntekijöistä 69 prosenttia koki, että työnantajat eivät tunnista heidän vahvuuksiaan kovin hyvin tai ollenkaan. Vain 31 prosenttia oli sitä mieltä, että vahvuudet tunnistetaan tarkasti tai jokseenkin tarkasti.
”Ihmiset haluavat luontaisesti kokea, että heidän vahvuuksiaan hyödynnetään. Se auttaa heitä ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan omassa työssään. Tutkimustulos onkin tässä valossa huolestuttava ja hieman yllättäväkin, sillä vahvuuksia ja osaamista kyllä löytyy. Niihin suomalaisen työn menestys nojaa ja ne ovat kansainvälisestikin tunnustettuja”, Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala kommentoi.

Mitä paremmin työntekijät pääsevät itse vaikuttamaan työhönsä, sitä paremmin he pääsevät myös tuomaan omaa osaamistaan esille työyhteisössä. Valitettavan usein nykytaloudessa työpaikat rakentuvat kuitenkin hierarkioiden ja äärimmilleen viedyn työnjaon varaan, kun toimivammat ja tehokkaammat organisaatiomuodot löytyisivät tasa-arvoisemmista ratkaisuista.

Lue myös:

HS: Moderni yritys on joustava

in ,

Tamperelaisessa ohjelmistoyritys Intopalossa johtajien määrä vaihtelee tarpeen mukaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

”Organisaatiorakenteista ja innovaatioista väitöskirjansa tehneen hallintotieteiden tohtorin Jani Rajaniemen mukaan ihmisten motivaatio on hyvin korkea organisaatioissa, joissa on matala hierarkia ja ihmiset luottavat toisiinsa.”

Ratkaisu muistuttaa osallisuustalouden ideassa ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja, joilla pyritään takaamaan työpaikoille ja työntekijöille runsaasti sananvaltaa heitä itseään koskevissa päätöksissä.

Osallisuustalouden visiossa työpaikat saavat sisäisesti päättää toimintatavoistaan, ja esimerkiksi työntekijöillä on täysi valta päättää työnsä toteuttamisen tavoista. Työpaikkojen sisällä noudatetaan osallistuvaa demokraattista päätöksentekoa, mutta sen muoto voi luonnollisesti osallisuustaloudessa vaihdella työpaikkojen välillä, kunhan ratkaisut noudattavat omaehtoisuuden periaatetta siitä, että ihmisillä on oikeus vaikuttaa asioihin suhteessa siihen, kuinka paljon asiat koskettavat heitä.

Lue myös:

Virkamiesten ja poliitikkojen siirtyminen lobbaajiksi rapauttaa demokratiaa

in ,

Helsingin Sanomat:

Siirtymiset valtion leivistä yrityksiin tai edunvalvojiin herättävät aika ajoin keskustelua.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sai eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä Maija Sakslinilta kolme viikkoa sitten moitteet, koska viraston virkamiehet työskentelivät virkavapaiden aikana alueen kaivosyhtiöissä.

Kysymyksiä ovat herättäneet myös työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteerin Janne Metsämäen siirtyminen vuoden alussa SAK:n edunvalvontajohtajaksi ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) lähtö Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi marraskuussa 2012.

Taloudellinen vaikutusvalta näkyy myös politiikan puolella. Yksilöt ja yhteisöt, joilla on merkittävää varallisuutta, voivat palkata entisiä virkamiehiä ja poliitikkoja auttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa. Tästä on räikeitä esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista, mutta ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. 

Keskustelu puolen vuoden tai vuoden karenssiajoista on tarpeellista, mutta vuodenkaan karenssi ei ymmärrettävästi kykene korjaamaan tätä merkittävää rakenteellista ongelmaa. Jos vuodenkin tauon jälkeen voi siirtyä alaa valvovan virkamiehen roolista alan yrityksen palkkalistoille, pelisääntöjen valvonnan teho heikkenee.

Lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus johtaa myös ajan myötä poliittisen demokratian rapautumiseen. Varakkaat yksilöt ja yhteisöt kykenevät palkkaamaan sisäpiirin ammattilaisia lobbaamisensa tueksi, kun taas tavallisten kansalaisten resurssit eivät tähän riitä.

Lue myös: