Tärkeimmät lääkkeet voitaisiin saada köyhissä maissa alle eurolla per henki

maailma.net:

Tärkeimpien lääkkeiden toimittaminen kaikille kehitysmaissa voisi maksaa niinkin vähän kuin vain 1–2 dollaria, eli 0,9–1,8 euroa per henki kuukaudessa, summaa 21 lääketieteen alan asiantuntijasta koostuva komitea.
Lääketieteen lehti The Lancetin alla toimivan komitean tuoreen raportin mukaan tällä hetkellä tavoitteesta ollaan kaukana. Yksi viidestä maailman maasta käyttää lääkkeisiin vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta samaan aikaan maailma yhteensä käyttää lääkkeisiin ainakin kahdeksan kertaa enemmän kuin olisi välttämätöntä, mikä viestii valtavasta epätasa-arvosta sekä rahoituksen ja hallinnon tehottomuudesta, komitea kritisoi.

Nykyisen lääketuotannon tehottomuus kertoo karua kieltään myös markkinoiden rakenteellisesta tehottomuudesta.

Keskeinen markkinatalouden periaate on ns. ääni per euro -periaate. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Tästä syystä markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille.

Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan.

Lisäksi markkinoilla on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, ilmaista julkisen kulutuksen tarpeita.  

Yhteiskuntien taloudelliselle ja tiedolliselle edistykselle olisikin elintärkeää, että katse suunnattaisiin epäonnistuneista markkinaratkaisuista uudenlaisiin osallistavampiin ja tasa-arvoisempiin rakenteisiin.

Lue myös:

Anarchist Accounting – toimiva kirjanpito anarkistisessa taloudessa

Parecon Sverigen perustajan Anders Sandströmin uusi kirja Anarchist Accounting avaa, miltä vapaushenkinen ja talouden demokraattiseen suunnitteluun pohjautuva talous voisi näyttää kirjanpidon näkökulmasta. Kirja pohjautuu osallisuustalouden taloustieteelliseen malliin.

Taloudessa on kyse resurssien jakamisesta, tuotannosta ja kuluttamisesta, ja tästä syystä merkittävä osa taloutta on myös kirjanpidon järjestäminen. Paremmasta taloudesta puhuttaessa joudutaankin vastamaan hyvin yksityiskohtaisiin kysymyksiin siitä, miten käytännön asiat hoituisivat uudessa taloudessa. Vaikka on selvää, että kaikkia yksityiskohtia ei voi tai pidä määrätä etukäteen, on selvää, että myös laadukasta yksityiskohtaista keskustelua tarvitaan.

Sandströmin tuore kirja osoittaa, miten talous voi rakentua kilpailun ja tuhlailun sijaan tasavertaiselle yhteistyölle, luonnonsuojelulle ja oikeudenmukaiselle palkitsemiselle säilyttäen samalla tinkimättömästi tavoitteen taloudellisesta tehokkuudesta.

Kirja on herättänyt jo kiinnostusta maailmalla. Kirjanpitoalan ammattilaislehti A Plus Magazine julkaisi lokakuun numerossaan arvostelun kirjasta, jonka ohessa on myös Sandströmin haastattelu. Haastattelussa Sandström kertoo lyhyesti mm. urastaan Ruotsin yritysmaailmassa sekä osallisuustaloudessa havaitsemistaan ongelmista, joita uusi kirja käsittelee.

Lue myös:

HS: Moderni yritys on joustava

Tamperelaisessa ohjelmistoyritys Intopalossa johtajien määrä vaihtelee tarpeen mukaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

”Organisaatiorakenteista ja innovaatioista väitöskirjansa tehneen hallintotieteiden tohtorin Jani Rajaniemen mukaan ihmisten motivaatio on hyvin korkea organisaatioissa, joissa on matala hierarkia ja ihmiset luottavat toisiinsa.”

Ratkaisu muistuttaa osallisuustalouden ideassa ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja, joilla pyritään takaamaan työpaikoille ja työntekijöille runsaasti sananvaltaa heitä itseään koskevissa päätöksissä.

Osallisuustalouden visiossa työpaikat saavat sisäisesti päättää toimintatavoistaan, ja esimerkiksi työntekijöillä on täysi valta päättää työnsä toteuttamisen tavoista. Työpaikkojen sisällä noudatetaan osallistuvaa demokraattista päätöksentekoa, mutta sen muoto voi luonnollisesti osallisuustaloudessa vaihdella työpaikkojen välillä, kunhan ratkaisut noudattavat omaehtoisuuden periaatetta siitä, että ihmisillä on oikeus vaikuttaa asioihin suhteessa siihen, kuinka paljon asiat koskettavat heitä.

Lue myös:

Omistus - ote kirjasta Osallisuustalouden aakkoset

Lokakuun lopulla julkaistaan "Osallisuustalouden aakkoset", selkokielisesti osallisuustaloutta esittelevä taloustieteen professori Robin Hahnelin teos. Parecon Finlandin blogissa julkaistaan lähiviikkoina useita otteita kirjan eri kappaleista. Ensimmäinen julkaistava kappale käsittelee omistamista.

Omistamisen, hyödykkeiden tuottoisan käytön ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat usein korkealentoisesti ja vaikeatajuisesti esitettyjä. Asian ytimeen pääseminen onnistuu kuitenkin jo arkijärjellä. On oleellista pohtia, mitä taloudelta halutaan ja miksi, sekä sitä, mitä eri talousjärjestelyjen historia voi meille opettaa ihmisten hyvinvointia ja vapauksia edistävistä ratkaisuista. Osallisuustalouden aakkoset -kirja käsittelee näitä perustavia kysymyksiä tarkasti ja ymmärrettävästi, aloittaen talouden ja palkitsemisen perusteista ja päätyen demokraattisen suunnittelun tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin.

Omistus -tekstin tai Osallisuustalouden aakkoset -kirjan herättämät kysymykset ovat aina tervetulleita. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää etusivullamme olevalla lomakkeella, sähköpostitse info@osallisuustalous.fi osoitteeseen tai Twitter-palvelussa #osallisuustalous hashtagilla.

Luku 8: Omistus

Osallisuustaloudessa keskeisten resurssien, välineiden ja luonnonvarojen käyttö on aina yhteisön oman harkinnan varassa. Esimerkiksi viljelymaa, metsät, vesi ja malmiesiintymät ovat julkisia resursseja, ja niiden käytöstä päätetään osana demokraattista suunnittelua. Myös erilaiset ekosysteemien tarjoamat hyödyt, kuten hiilinielut ja ekosysteemien kyky käsitellä erilaisia jätteitä, kuuluvat julkisten resurssien yhteyteen. Samoin tuotannossa vaadittava infrastruktuuri on julkista. Infrastruktuuria osallisuustaloudessa voidaan ajatella työkalupakkina, jota tarvitaan talouden talkoissa. Siihen sisältyvät muun muassa liikenneväylät, rakennuskanta ja tuotantoa helpottava elektroniikka sekä muu koneisto ja laitteisto. Myös ihmisten tietotaito, kuten tietokoneohjelmien koodaaminen tai työvälineistön sujuva hallitseminen, voidaan nähdä osana ihmisyhteisön resurssipalettia. Lyhyesti sanoen osallisuustaloudessa yhteisöt päättävät itse luonnonpääoman, tuotetun pääoman ja inhimillisen pääoman käyttötavoista.

Talouden työkalupakkiin kuuluu aina aiempien sukupolvien aikana kertynyt tietotaito resurssien ja apuvälineiden mahdollisimman hyödyllisestä käytöstä. Kaikki tämä ajan myötä kerääntyvä tieto on yhteistä, sillä yhdelläkään yksilöllä tai ryhmällä ei voi olla oikeutta omia näitä useiden sukupolvien työn ansiosta saavutettuja etuja. Suuri osa ihmisten tuottavuudesta perustuu itse asiassa aiempien sukupolvien tekemiin läpimurtoihin tieteissä, taiteissa ja ylipäätään kulttuurissa. Samoin huomattava osa taloudessa vaadittavasta infrastruktuurista on rakennettu jo aiemmin, ja yksilöiden saavutukset ja tuottavuus ponnistavat niiden pohjalta. Yleisen tietotaidon karttumisen johdosta koituvat hyödyt kuuluvat siis kaikille, ja jokaisella yhteisön jäsenellä on myös yhtäläinen oikeus päättää tämän tietotaidon käytöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenkäsi kuuluvat kaikille tai että haalareihin pukeutuneet kaverit voisivat rynnätä isoäitisi asuntoon ja takavarikoida hänelle rakkaan viisikymmentä vuotta vanhan radion. Yhteisten resurssien käytöstä päättäminen ei tarkoita sitä, etteikö ihmisillä olisi edelleen henkilökohtaista omaisuutta, jonka he omistaisivat aivan kuten nykyäänkin. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että osallisuustalouden ratkaisut tarjoavat kaikille ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä heihin vaikuttavilla yhteisillä resursseilla tehdään. 

Osallisuustaloudessa ei ole tarvetta mennä elämäntilanteen pakottamana muiden omistamiin ja johtamiin yrityksiin töihin kuuntelemaan käskyjä, vaan ihminen voi vastata omasta työpanoksestaan tasapuolisessa ja reilussa, työntekijöiden itsensä johtamassa yrityksessä. Koska yrityksiä johdetaan ja hoidetaan yhdessä talkoohengessä, yksittäiset johtajat tai osakkaat eivät voi sanella, mitä linjauksia yritys tekee tai millä tavalla tuotteiden valmistus ja jakelu hoidetaan.

Osallisuustaloudessa ei myöskään tarvitse kärsiä koronkiskonnasta, sillä jokaisella on mahdollisuus käyttää yhteistä työkalupalettia yhteisöä hyödyttävällä tavalla – kunhan yritys on yhteisön kannalta hyödyllinen. Ihmisiä pyritään johdonmukaisesti palkitsemaan yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta (sekä myös mahdollisten erityistarpeiden perusteella), sillä tämä kannustaa ponnistelemaan oman edun lisäksi yhteisen hyvän eteen. Palkitsemista käsitellään tässä teoksessa yksityiskohtaisemmin myöhemmin.

Yhteisresurssien käytön hahmottaminen on hankalaa, sillä olemme pitkään eläneet taloudessa, jossa on ollut tärkeää määrittää kaikelle omistaja. Osallisuustaloudessa yhteiset resurssit ja välineet pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti jakamalla demokraattisessa suunnittelussa käyttöoikeuksia niille yrityksille, jotka kykenevät pätevästi tuottamaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä tuotteita ja palveluja.