Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta

in , , ,

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet useaan otteeseen siitä, miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma. Vaikka olemme keskittyneet taloudelliseen epätasa-arvoon, on tärkeä muistuttaa, että taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös muihin eriarvoisuuden ulottuvuuksiin, kuten eriarvoisuuteen terveydessä ja eriarvoisuuteen oikeuksien toteutumisessa. 

Taloudellista eriarvoisuutta, eli materiaalisten resurssien eriarvoisuutta, voidaan tarkastella tulojen kautta, mutta myös varallisuuden kautta tai sen kautta, kenellä on pääsy työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin.

Eriarvoisuuden näkökulmat linkittyvät toisiinsa: esimerkiksi varallisuus ja korkeat tulot ovat yhteydessä parempaan terveyteen. Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ne ovat kansainvälisestikin katsottuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli kymmenen ja naisilla noin kuuden vuoden ero. Lisäksi esimerkiksi hyvä koulutus ja työmarkkinoilla tarpeelliset taidot auttavat saamaan korkeita tuloja ja sitä kautta varallisuutta. Varallisuuden ja korkeiden tulojen avulla voi puolestaan pitää huolta omasta ja perheen työmarkkinataidoista ja näin taloudellisesta tulevaisuudesta. 

Epätasa-arvo on siis laaja käsite ja taloudellisella epätasa-arvolla on vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Taloudellisella epätasa-arvolla on suuri rooli laajemmassa ihmisten välisessä eriarvoisuudessa.

Tuloeroista

Kun puhutaan talouden epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta viitataan yleensä tuloeroihin. Tällöin mittarina viitataan usein gini-kertoimeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa eriarvoisuuteen viitataan vain gini-kertoimella: katsokaa, ei gini-kerroin ole muuttunut mihinkään, joten tuloerot eivät ole kasvaneet! Tämä näkemys on kuitenkin pahasti puutteellinen.

Ensinnäkin, gini-kerroin kuvaa huonosti sitä, miten tulot ovat jakautuneet eri tulokymmenysten välillä. Gini-kerrointa tarkemman kuvan saa, jos katsoo, miten tulot ovat muuttuneet eri kymmenyksien välillä. Onko kaikki talouskasvu mennyt parhaiten tienaavalle kymmenykselle, kuinka ison osan on saanut vaikkapa kaksi vähiten tienaavaa väestön kymmenystä?

Toisekseen on syytä pitää mielessä Tilastokeskuksen toteamus: “Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.”

Avataan tätä lausetta esimerkillä.

Oletetaan että on talous, jossa on kaksi ihmistä: toinen saa palkkaa 10 euroa päivä, toinen 100 euroa päivä. Talouteen tulee lisää varallisuutta, joten kummankin tulot tuplaantuvat: nyt toinen saa palkkaa 20 euroa päivä ja toinen 200 euroa päivä. Gini-kerroin näyttää muutoksen jälkeen aivan samaa lukemaa, eli gini-kertoimen mukaan tuloerot eivät ole muuttuneet. Mutta eivätkö tuloerot tosiaan ole muuttuneet kun köyhempi saa 10 euroa lisää ja rikkaampi 100 euroa lisää? Totta kai ne ovat - vaikka gini-kerroin näyttää muuta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että gini-kerroin ei ota huomioon rikkaiden kaikkia tuloja. Gini-kertoimesta puuttuu sellaisia tuloja, jotka selkeästi ovat kaikista rikkaimpien tulolähteitä, kuten holding-yhtiöihin jätetyt tulot, sijoitusrahastojen ja vakuutuskuorten tulot, perinnöt, lahjat ja myyntivoitot. 

Gini-kerroin siis antaa tosiasiallista tuloerojen kasvua vähättelevän kuvan.

Varallisuuseroista

Lisäksi on vielä erityisen tärkeää nostaa esille, että markkinatalouden merkittävintä epätasa-arvoa eivät ole tuloerot vaan varallisuuserot. Kuten palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty luonnehti, työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa. Taloudellinen epätasa-arvo perustuu nyt (ja tulevaisuudessa vielä vahvemmin) merkittävästi siihen, kuka omistaa ja kuinka paljon - ja kuka ei lainkaan. Jo tällä hetkellä taloudellisen epätasa-arvon ytimessä ovat valtavat varallisuuserot, eivät tuloerot.

Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro varallisuuseroista lainkaan.

Demokratiasta

Tulo- ja varallisuuseroja tarkasteltaessa on välttämätöntä miettiä, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Demokratialla viittaan siihen periaatteeseen, että meistä jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä yhtäläisestä vaikutusmahdollisuudesta käytännön esimerkki on poliittisen järjestelmämme yksi henkilö yksi ääni -periaate.

Taloudessa kuitenkin toimii täysin eri periaate - siellä yksi euro on yksi ääni. Se kenellä on eniten euroja on suurin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan esimerkiksi muodostamalla etujärjestöjä, lobbaamalla poliitikkoja, antamalla vaalirahaa, palkkaamalla viestintätoimisto tai vaikkapa omistamalla mediaa, jolla pystyy vaikuttamaan kansalaisten näkemyksiin yhteiskunnasta.

Voidaan perustellusti sanoa, että voimakkaat tulo- ja varallisuuserot tarkoittavat tilannetta, jossa köyhempien mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat hyvin vähäiset rikkaiden hallitessa yhteiskuntaa. Tämä ei ole demokratiaa. Tulo- ja varallisuuseroja pitää siis arvioida myös demokratian näkökulmasta.

Mutta miten tämä liittyy eriarvoisuuden mittaamiseen?

Otetaan esimerkki.

Oletetaan kahden ihmisen talous, jossa köyhän henkilön vuositulot ovat 5000 euroa, rikkaan 100 000 euroa. Kuvitellaan, että tuloerot (gini-kertoimen mukaan) vähenisivät dramaattisesti ja vuositulot olisivatkin seuraavana vuonna 10 000 euroa (+100% vuoden takaiseen) ja 150 000 euroa (+50% vuoden takaiseen).

Jos katsotaan talouden kasvua (55 000 euroa), niin kasvusta 91 prosenttia meni rikkaammalle osapuolelle ja yhdeksän prosenttia köyhemmälle. Gini-kertoimen mukaan tuloerot kuitenkin vähenivät.

Muutoksen jälkeen on oletettavaa, että köyhemmällä henkilöllä tulojen kasvu menee täysin perustarpeiden täyttämiseen: ruokaan, harrastuksiin, asuntoon, terveydenhoitoon. Samaan aikaan on oletettavaa, että rikkaan 50 000 euron lisäys ei mene näihin asioihin - sen voi ajatella olevan “ylimääräistä”, jota ei tarvitse laittaa perustarpeisiin.

Kummalla heistä on paremmat mahdollisuudet muuttaa lisääntynyttä varallisuutta yhteiskunnalliseksi vaikutusvallaksi? Tietenkin rikkalla, jolla on sekä enemmän uutta varallisuutta että parempi mahdollisuus suunnata sitä nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eikä peruselämiseen.

Esimerkkitilanteessamme gini-kertoimen mukaan eriarvoisuus väheni, samalla kun rikkaan henkilön yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi merkittävästi köyhempään verrattuna.

Toisin sanoen gini-kerroin ei huomioinut tulonjaon ja sen muutoksien vaikutusta demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen mahdollisuuteen vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mikä on tarinan opetus?

Tiivistetysti se, että gini-kerroin kertoo hyvin rajatusti tuloeroista, vielä vähemmän taloudellisesta tasa-arvosta ja todella vähän taloudellisen vallan muutoksista.

Jos halutaan oikeasti puhua tuloeroista tai taloudellisesta tasa-arvosta, pitää katsoa paljon laajemmin ja syvemmälle talouden mittareihin. Ja ennen kaikkea konkreettisiin euromääriin ja mittareiden katveisiin - kuka saa minkäkin verran euroja, kuinka paljon kukakin saa yli “perustoimeentulon” ja mitä kaikkea esitetty mittari tai analyysi jättää kertomatta.

Lue myös:

HS: Ranskassa teleyhtiön ex-johtajat saivat vankeustuomiot häirinnästä – kymmenet työntekijät olivat tehneet itsemurhan

in , ,

HS:

Ranskalainen oikeusistuin on langettanut vankeustuomiot entisen valtio-omisteisen France Telecom -teleyhtiön johdolle.

Tuomio annettiin työntekijöiden järjestelmällisestä häirinnästä. Yhteensä 35 työntekijää teki itsemurhan vuosien 2008 ja 2009 välillä.

[…]

2000-luvun alussa yhtiö oli hiljattain yksityistetty ja kovissa muutospaineissa. Koska yhtiön työntekijöitä ei vanhoina valtion työntekijöinä voitu irtisanoa, syyttäjien mukaan yhtiön johto teki tahallaan työoloista sellaiset, että osa työntekijöistä ei kestäisi niitä.

Ranskalaisen Telecom-yhtiön johto teki tarkoituksella työntekijöidensä työolot mahdollisimman huonoksi. Huonot työolot johtivat usean työntekijän itsemurhaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat

Uutinen on ääriesimerkki talousjärjestelmämme epäinhimillisyydestä. Esimerkki kuvaa myös markkinatalouden rakenteita: kun inhimillisyys on ristiriidassa kasvavien voittopaineiden kanssa, voittaja on selvä. Inhimillisyys saa väistyä voittojen tieltä.

Markkinatalouden rakenteita onkin tarpeen katsoa kriittisesti, ja samaan aikaan hahmotella parempia ja inhimillisempiä rakenteita. Inhimillinen ja tasapainoinen talous ei voi perustua markkinatalouden rakenteisiin.

Lue myös:

Barometri: suomalaisessa työelämässä viiden kerroksen väkeä

in , ,

Kauppalehti:

Barometri analysoi suomalaista työelämää myös kuudella laadullisella mittarilla: fyysinen raskaus, henkinen kuormittavuus, yhteisöllisyys, altistus häiriökäyttäytymiselle, vaikutusmahdollisuudet työhön ja työntekijöiden avoin ja tasapuolinen kohtelu. Niiden perusteella on muodostettu viisi toisistaan eroavaa ryhmää.
Analyysin mukaan 23 prosenttia suomalaisista työskentelee "superduunissa", 23 prosenttia "vaativassa mutta laadukkaassa työssä", 20 prosenttia "raskaassa perusduunissa", 21 prosenttia kevyessä mutta sosiaalisesti epätyydyttävässä työssä ja 13 prosenttia "ongelmatyöpaikassa".

Työelämän taakat eivät ole jakautuneet tasa-arvoisesti. Työ- ja elinkeinoministerin barometrin mukaan suomalainen työelämä on hyvin epätasa-arvoista viidenneksen työskennellessä "superduuneissa" samalla, kun 13 prosenttia joutuvat työskentelemään töissä, jotka ovat heikkolaatuisia usealla työelämän osa-alueella. Ongelmatyöpaikoissa korostuivat suorittavan työn tehtävät.

Rakennettaessa parempaa taloutta on myös keskityttävä siihen, miten myös työelämästä tehtäisiin tasa-arvoisempaa. Osallisuustalouden ratkaisut tasapainoitetusta työstä ovat erinomainen teoreettinen lähtökohta paremman talouden ja työelämän rakentamiseen.

Pikavipeistä

in , ,

Helsingin Sanomat:

Vaikka pikaluotto-ongelmiin on puututtu lainmuutok­silla, vipit aiheuttavat ministeriön mukaan yhä velkaongelmia. Lainasummat ja velkasaatavien suuruus ovat kasvaneet.
Myös maksuhäiriöt ovat lisääntyneet, joskin tahti on tasaantunut. Suomen Asiakastiedon mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 373 100 henkilöä, jotka eivät ole selvinneet veloistaan. Luotto­tietonsa menettäneitä oli 3 100 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia maksuhäiriömerkintöjä rekisteröitiin kaikkiaan 1,5 miljoonaa. Luvut kertovat siitä, että ongelmat keskittyvät samoille, jo ennestään maksuvaikeuksissa oleville ihmisille.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin pikavippien ongelmia.  Velaksi eläminen kasaantuu tietyille ihmisille, ja monilla heistä on ennestään maksuvaikeuksia.

Pikavippien haittojen lieventämiseksi suunnitellaan tiukempaa korkokattoa ja rekisteriä, josta näkyisivät aiemmat velat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vippien jälkiä pyritään siivoamaan. Vuonna 2009 pienlainojen mainontaa tiukennettiin lailla ja 2013 asetettiin pienempiin alle 2000€ lainoihin korkokatto. Niissäkin vuosikorko on tosin 51 prosenttia, joka on erittäin korkea – varsinkin, kun otetaan huomioon alhaisten korkojen aikakausi.

Yleinen puolustus pikavippien puolesta on, että ne tarjoavat lainaa niille ryhmille, jotka eivät sitä pankista saa. Ketkä vippejä sitten ottavat? Pikavippiyritysten teettämän tutkimuksen mukaan pienlainoja käytetään erityisesti lääkkeiden, lastenhoitomenojen ja ruoan maksamiseen.

Pikavippejä käyttävät usein monet köyhyysriskiryhmät omien välttämättömien menojensa kattamiseen, jos eivät saa asioita muuten järjestymään. Työttömät, opiskelijat ja vanhukset eivät saa markkinataloudessa tuloja, joten ilman yhteiskunnan tai läheisten takaamaa tukea he ovat koronkiskonnan armoilla.

Mihin vippien suunnattomat korkotuotot ovat sitten menneet? Yksi esimerkki on Pikavippiyhtiö Ferratumin perustaja Jorma Jokela, joka on kerännyt pienlainatoiminnalla itselleen yli 300 miljoonan euron omaisuuden.

Sen sijaan, että heikkoja neuvotteluasemia käytetään taloudellisesti hyväksi, tulee huolehtia siitä, että ihmiset saavat ruokaostoksensa ja lääkkeensä maksettua ilman 51 prosentin korkoa. Suomalaisen sosiaaliturvan perusosa on kansainvälisessä vertailussa alhainen, alle 500 euroa, ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa on syyllistetty tuen saajia vuosikausia. Tosiasia on, että markkinatalous voi nostaa köyhyydestä vain ne, jotka saavat työpaikan. Työtä ei ole kaikille tarjolla, eivätkä kaikki voi sitä tehdä. Suomessa työmarkkinoiden ulkopuolella on 1,5 miljoonaa asukasta, joten kyse ei ole pienestä ryhmästä.

Jos markkinat eivät kykene vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin, on turvattava rahoitus muilla keinoilla. Jos yhteisistä verovaroista tuetaan ensimmäisiä omistusasuntoja ASP-järjestelmän keinoin, voidaan yhtälailla helpottaa ihmisten arjessa selviämistä joko paremmin kohdennetuin tuin. Julkisen sektorin takaamat pienlainat ovat tehokkaampi ja reilumpi tapa huolehtia pienituloisten äkillisestä rahantarpeesta.

Lue myös:

 

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

in , , , ,

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

Raportti: Yhdysvalloissa toimitusjohtajien palkat nousevat, perusduunareiden palkat laskevat

in , ,

Toimitusjohtajien palkat kasvavat, mutta tavallisten työntekijöiden palkat laskevat Yhdysvalloissa. Economic Policy Instituten tekemän raportin mukaan toimitusjohtajien ja tavallisten palkansaajien välinen tulokuilu on kasvanut entisestään viimeisten vuosikymmenien aikana. Myös Suomessa toimitusjohtajien palkat ovat nousseet merkittävästi viime aikoina.

Tietotekniikka-alan suuryrityksillä kartellisopimukset

in ,

Mark Ames, Pando Daily:

Confidential internal Google and Apple memos, buried within piles of court dockets and reviewed by PandoDaily, clearly show that what began as a secret cartel agreement between Apple’s Steve Jobs and Google’s Eric Schmidt to illegally fix the labor market for hi-tech workers, expanded within a few years to include companies ranging from Dell, IBM, eBay and Microsoft, to Comcast, Clear Channel, Dreamworks, and London-based public relations behemoth WPP. All told, the combined workforces of the companies involved totals well over a million employees.

Alunperin tammikuussa uutisoitiin Applen ja Googlen paljastuneesta kartellisopimuksesta, jossa yhtiöt lupautuivat olla kilpailematta toistensa työntekijöistä. Tapauksesta käytävä oikeusjuttu on edennyt, ja yhtiöiden toimittamista dokumenteista on ilmennyt, että kyseisen kaltainen kartellisopimus on laajemminkin käytössä alalla. Kaiken kaikkiaan kartellisopimuksiin osallistuneiden yritysten työvoima kattaa yli miljoona työntekijää.

Tapaus on räikeä esimerkki markkinatalouden tehottomuudesta. Kun muutama suuri taloustoimija sopii keskenään palkkakatosta ja työvoiman liikkuvuudesta, modernille taloudelle elintärkeät hintasignaalit vääristyvät merkittävästi.

Työnantajilla on markkinataloudessa merkittävät kannustimet pyrkiä tämän kaltaisiin keinoihin liikevoittojen lisäämiseksi. Tapaus on myös havainnollinen esimerkki siitä, kuinka markkinatalouden kannustimet asettavat ihmisten edut vastakkain – jopa saman yrityksen sisällä.

Koska monilla keskeisillä aloilla kilpailu on korostuneen keskittynyttä, ongelma kasvaa entisestään. Suomessa ongelmaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska pienessä maassa kilpailu on erittäin keskittynyttä ja piirit ovat poikkeuksellisen pienet.

Globaalisti kehitys onkin ollut säännönmukaisesti kohti keskittyneempää yritysomistusta. Fuusiotahti ei ole hiipunut, ja tämän johdosta monet globaalit markkinat ovat selvästi heikommin kilpailtuja kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kehityksen tulisi huolestuttaa innokkaimpia markkinatalouden kannattajiakin, sillä taloustieteissä ymmärretään koulukunnasta riippumatta, että muutaman suuryhtiön oligopoli vähentää markkinakilpailua ja näin ollen heikentää taloudellista tehokkuutta.

Kehitys ei ole täysin uusi ilmiö. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten markkinoiden kilpailua tutkineen John Munkirsin mukaan jo vuonna 1980 suurimmasta osasta Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta vastasivat yritykset, jotka toimivat heikon kilpailun markkinoilla. Suuryritysten fuusiot ovat entisestään kiihtyneet 1980-luvusta lähtien. Thom Hartmannin laskelmien mukaan 2000-luvun alussa 1000 suurinta yritystä tuotti suurin piirtein 70 % Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta.

Lue myös: