Taloussanomat: Tuloerot kasvavat kehittyneissä maissa

Taloussanomat:

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajenemassa kaikkein kehittyneimmissä teollisuusmaissa, selviää yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD:n raportista. Tuloerojen kasvu on OECD:n mukaan seurausta siitä, että koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista.

Väestön rikkaimman kymmenyksen keskimääräinen tulo on nyt noin yhdeksän kertaa enemmän kuin köyhimmän kymmenyksen. Kuilu on kasvanut noin kymmenen prosenttia 1980-luvun puolesta välistä asti.

– Yhteiskuntasopimus on purkautumassa monissa maissa. Tämä tutkimus kumoaa olettamukset, että talouskasvun hedelmät automaattisesti valuvat heikompiosaisille ja että epätasa-arvoisuus edistää sosiaalista liikkuvuutta, sanoo OECD:n pääsihteeri Angel Gurria tiedotteessa.

Lisää aiheesta:

Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia
YLE: Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun Suomessa


Taloussanomat 5.12.2011
OECD: Tuloerot kasvavat kehittyneissä maissa


Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajenemassa kaikkein kehittyneimmissä teollisuusmaissa, selviää yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD:n raportista. Tuloerojen kasvu on OECD:n mukaan seurausta siitä, että koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista.

Väestön rikkaimman kymmenyksen keskimääräinen tulo on nyt noin yhdeksän kertaa enemmän kuin köyhimmän kymmenyksen. Kuilu on kasvanut noin kymmenen prosenttia 1980-luvun puolesta välistä asti.

OECD:n mukaan suurimmat rikkaiden ja köyhien väliset tuloerot ovat Meksikossa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Britanniassa. Pienimmät tuloerot ovat Tanskassa, Norjassa, Belgiassa ja Tsekin tasavallassa.

– Yhteiskuntasopimus on purkautumassa monissa maissa. Tämä tutkimus kumoaa olettamukset, että talouskasvun hedelmät automaattisesti valuvat heikompiosaisille ja että epätasa-arvoisuus edistää sosiaalista liikkuvuutta, sanoo OECD:n pääsihteeri Angel Gurria tiedotteessa.

OECD vertaili maita niin sanotun Gini-kertoimen avulla. Sitä käytetään yleisesti kuvaamaan tuloerojen suuruutta. Täydellisen tasaisessa tulonjaossa kertoimen arvo on nolla. Jos kerroin on yksi, kaiken tulon saa yksi henkilö. OECD:n jäsenmaissa kerroin on nykyään noin 0,316.

Kerroin kasvoi seitsemässätoista 22:sta OECD:n jäsenmaasta. Vain Turkissa, Kreikassa, Ranskassa, Unkarissa ja Belgiassa kerroin ei noussut.

– Korkeat tuloerot eivät ole väistämättömiä. Työvoiman kouluttaminen on kaikkein vahvin keino torjua eriarvoisuutta. Investointi ihmisiin täytyy alkaa aikaisin lapsuudessa ja sitä täytyy jatkaa työelämässä, Gurria sanoo.

Maailma.net: Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja

Maailma.net kirjoittaa eurooppalaisen velka- ja kehitysverkoston (Eurodad) yritysten "verosuunnittelua" käsittelevästä raportista.

Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja. "Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla. "Tuotteita myydään toisessa maassa toimivalle tytäryhtiölle paljon markkinahintaa halvemmalla. Näin alkuperämaan voitot näyttävät mahdollisimman pieniltä", Ruiz selittää.

(...) Eurooppa tuo huomattavan osan banaaneistaan Englannin kanaalissa sijaitsevalta Jerseyn saarelta. Todellisuudessa banaanilaivat seilaavat Afrikasta tai Karibialta kohteisiinsa, mutta paperilla hedelmät käyvät veroparatiiseissa, joissa ne myydään edelleen tytäryhtiöille. Selvityksen mukaan jokaisesta Euroopan banaanikaupassa ansaitusta eurosta ilmoitetaan vain yksi sentti verotettavaksi voitoksi tuotantomaassa.

(...) Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Teivo Teivainen kirjoitti Helsingin Sanomissa viime elokuussa kuinka

OECD:n uusimpien arvioiden mukaan jopa yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä. Siirtohinnoittelulla suuryritysten strategisen suunnittelun konttorit pyrkivät ohjaamaan voitot sinne, missä se on niille verotuksellisesti hyödyllisintä. Tällöin on vapaiden markkinoiden sijaan aiheellista puhua kapitalistisesta suunnitelmataloudesta.

Markkinointi & Mainonta -lehti taas, kirjottaessaan elokuussa Googlen veronkierrosta Suomessa, oli sitä mieltä, että

Verokikkailun ansiosta on jäänyt keräämättä kymmenien miljardien dollarien verot valtioihin, joilla olisi ollut verotuloille huutava tarve. Ja voitot jäävät yhtiöihin, joiden omistajina on maailman rikkaimpia miehiä.

Maailma.net 08.12.2011
Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja


Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja.

Eurooppalainen velka- ja kehitysverkosto (Eurodad) valottaa yritysten "verosuunnittelua" raportissaan.

"Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla.

"Tuotteita myydään toisessa maassa toimivalle tytäryhtiölle paljon markkinahintaa halvemmalla. Näin alkuperämaan voitot näyttävät mahdollisimman pieniltä", Ruiz selittää.

Raportti mainitsee esimerkkinä kehitysmaassa toimivan yhdysvaltalaisyrityksen, joka vei autonistuimia Belgiaan 1,66 dollarin kappalehintaan. Dollari on noin 0,75 euroa.

Kikka toimii myös päinvastoin. Toinen amerikkalaisfirma toi kehitysmaahan Tshekistä muoviämpäreitä, joilla oli hintaa 972,98 dollaria.
Veroparatiisin hedelmät

Ruizin mukaan yli puolet maailmankaupasta on yritysten sisäistä eikä voittoveroja makseta tuotantomaahan. Voitot kirjataan maihin, joissa veroaste lähenee nollaa.

Tunnettuja veroparatiiseja ovat Jerseyn saari ja Isle of Man tai Caymansaaret. Listalta löytyvät myös Belgia, Sveitsi ja Luxemburg.

Raportti lainaa Guardian-lehden selvitystä vuodelta 2007. Se osoitti, että Eurooppa tuo huomattavan osan banaaneistaan Englannin kanaalissa sijaitsevalta Jerseyn saarelta.

Todellisuudessa banaanilaivat seilaavat Afrikasta tai Karibialta kohteisiinsa, mutta paperilla hedelmät käyvät veroparatiiseissa, joissa ne myydään edelleen tytäryhtiöille.

Selvityksen mukaan jokaisesta Euroopan banaanikaupassa ansaitusta eurosta ilmoitetaan vain yksi sentti verotettavaksi voitoksi tuotantomaassa.
Google säästää veroissa

Toinen raporttiin liitetty selvitys vuodelta 2010 kertoo yhdysvaltalaisen Google-yhtiön toiminnasta. Se sijoitti Euroopan pääkonttorinsa Dubliniin, jossa yhteisövero on alhainen. Irlannin Googlen omistaa kuitenkin Bermudan Google, jonka ei tarvitse maksaa lainkaan veroja.

Uutistoimisto Bloombergin mukaan Google alensi kolmessa vuodessa verojaan 3,1 miljardia dollaria veroparatiisien avulla.

Ruizin mukaan ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Hän muistuttaa, että vain viisi prosenttia kehitysmaista lähtevistä arveluttavista rahavirroista liittyy korruptioon. Rikollisuus kahmii 30 prosenttia, ja 65 prosenttia kytkeytyy yritysten sisäiseen siirtohinnoitteluun.

HS: Valtion ostaman työterveyshuollon hinta noussut rajusti

Helsingin Sanomat:

Valtion ostaman työterveyshuollon hinta on noussut rajusti usean vuoden ajan. Valtiokonttorin mukaan sen ostaman työterveyshuollon hinta kasvoi viime vuonna 13,9 prosenttia. (...) Vuonna 2005 hinta oli 325 euroa ja 2010 jo 523 euroa per potilas. Valtio osti viime vuonna ulkoistettua työterveyshuoltoa 86 000 ihmiselle.

Valtio ostaa työterveyshuoltoa yrityksiltä, jotka ovat olleet alunperin supisuomalaisia, mutta ovat nyt ulkomaisten pääomasijoittajien omistuksessa. Esimerkiksi suomalaiset eläkeyhtiöt omistivat aiemmin Suomessa toimivia hoiva- ja lääkäriyhtiöitä, mutta niiden omistus ja valta on valunut ulkomaille.

YLE uutisoi viime tammikuussa, kuinka kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa.

Suomessa yksityinen ei aina ole aidosti yksitystä. Veronmaksajat tukevat terveysbisnestä: arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa ja Kela korvaa lääkärikuluja. Yritykset ja kunnat ulkoistavat työterveydenhuoltoaan.

(...) Terveyspalveluihin kannattaa sijoittaa. Sairaudet eivät tästä maasta häviä ja väki harmaantuu. Tuotot ovat hyviä. Tilastokeskus arvioi, että terveyspalvelujen kate on 20 prosenttia tuotoista. Se on huomattavasti enemmän kuin palvelualoilla yleensä.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Mehiläinen maksoi viime vuonna 40 miljoonan euron voitoistaan veroja Suomeen ainoastaan 340 000 euroa - eli alle prosentin.


Helsingin Sanomat 1.12.2011
Valtion ostaman työterveyshuollon hinta noussut rajusti


Valtion ostaman työterveyshuollon hinta on noussut rajusti usean vuoden ajan. Valtiokonttorin mukaan sen ostaman työterveyshuollon hinta kasvoi viime vuonna 13,9 prosenttia.

Potilasta kohden kustannukset ovat nousseet. Vuonna 2005 hinta oli 325 euroa ja 2010 jo 523 euroa per potilas. Valtio osti viime vuonna ulkoistettua työterveyshuoltoa 86 000 ihmiselle.

Valtio ostaa työterveyshuoltoa yrityksiltä, jotka ovat olleet alunperin supisuomalaisia, mutta ovat nyt ulkomaisten pääomasijoittajien omistuksessa. Esimerkiksi suomalaiset eläkeyhtiöt omistivat aiemmin Suomessa toimivia hoiva- ja lääkäriyhtiöitä, mutta niiden omistus ja valta on valunut ulkomaille.

Mehiläisen toimitusjohtaja Matti Bergendahlin mukaan hinnoittelulla ja omistajataustalla ei ole tekemistä toistensa kanssa.

Mehiläisen verokeinottelusta nousi hiljattain iso kohu, kun selvisi että Mehiläinen maksoi viime vuonna Suomeen veroja vain 340 000 euroa 40 miljoonan euron voitostaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) sanoo, että tiedot yksityisen terveydenhuollon verosuunnittelusta ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään.

"Lainsäädännössä on selvä porsaanreikä. Valtiovarainministeriössä onkin jo alettu valmistella yritysten korkovähennysoikeuden rajoittamista."

KU: Parecon rikkoo talouskeskustelun rajoja

Toimittaja Elias Krohn haastatteli Kansan Uutisten viikkolehteen Parecon Finlandin Antti Jauhiaista ja Joona-Hermanni Mäkistä järjestön toiminnasta ja osallisuustalouden esimerkistä.

Lisäksi lehdessä arvioitiin Parecon Finlandin artikkelisarjan ensimmäinen julkaisu, taloustieteen professori Robin Hahnelin artikkeli "Perusteet markkinoita vastaan":

Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel perustelee artikkelissaan Perusteet markkinoita vastaan, miksi yhteiskuntaa ei tulisi rakentaa markkinoiden ehdoilla. [...] Hahnel repii kappaleiksi teoriat markkinajärjestelmän tehokkuudesta yhteiskunnan kannalta, kilpailun toimivuudesta ja markkinoiden tasapainohakuisuudesta.

Vaihtoehtoja Hahnel on esitellyt toisaalla. Tässä hän toteaa, että autoritäärisen suunnittelutalouden romahtaminen ei merkitse sitä, että myös demokraattinen suunnittelu olisi huono ajatus.

Mäkisen ja Jauhiaisen haastattelusta on julkaistu Kansan Uutisten sivuilla lyhennetty versio, ja se on luettavissa Parecon Finlandin blogissa kokonaisuudessaan. Koko aukeaman painettu versio artikkelista on alunperin julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9. joulukuuta.

Kansan Uutiset Viikkolehti 9.12.2011
Parecon rikkoo talouskeskustelun rajoja

Kun talousjärjestelmä on kriisissä, toiset pohtivat keinoja sen pelastamiseksi, mutta toiset visioivat jo kokonaan erilaista järjestelmää. Yksi jälkimmäistä näkökulmaa edustavista liikkeistä on Parecon. Nimi tulee sanoista participatory economics, suomeksi osallisuustalous.

Pareconin perustajaisiä ovat taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel ja yhteiskuntafilosofi Michael Albert, kumpikin yhdysvaltalaisia. Liikehdintä sai alkunsa heidän vuonna 1991 julkaistusta teoksestaan The Political Economy of Participatory Economics (Osallisuustalouden poliittinen taloustiede).

Nyt Parecon on rantautunut myös Suomeen. Viime vuonna perustetussa Parecon Finland ry:ssä keskustelua demokraattisemmasta taloudesta virittelevät muun muassa kasvatustieteen opiskelijat Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen, 26.

– Aloitimme internetsivujen ja blogin perustamisesta, ja nyt kierrämme Helsingin kaupungin kirjastoissa pitämässä avoimia keskustelutilaisuuksia, kertoo Jauhiainen.

Parecon Finland julkaisee myös artikkelisarjaa talouden ja demokratian suhteesta. Ensimmäinen julkaisu, Robin Hahnelin Perusteet markkinoita vastaan, näki päivänvalon marraskuussa.

Päätösvalta ruohonjuuritasolle

Parecon-vision yksi avainsana on demokratia.

– Mielestämme on hyödyllistä, että ihmiset itse saavat päättää elämästään ja yhteisistä asioista. Ajatus on niin hyvä, että sitä kannattaisi soveltaa myös taloudessa. Nyt poliittisessa päätöksenteossa on jonkinlainen demokraattinen kehä, mutta kun astutaan yritysten puolelle, otetaan annettuna, että siellä ei ole demokratiaa, Jauhiainen sanoo.

Osallisuustalouden isät Hahnel ja Albert ovat tarkastelleet kriittisesti niin kapitalismia, markkinoita kuin keskusjohtoista sosialismiakin. Heidän ratkaisunaan on keskeisen päätösvallan hajauttaminen työpaikkojen ja asuinalueiden pieniin, 5–25 hengen neuvostoihin tai kiltoihin. Näistä muodostettaisiin yhteistyöelimiä, joissa on yksi edustaja kustakin alemman tason killasta, niistä taas uusia elimiä samalla periaatteella ja niin edelleen. Edustajat eivät ole vakituisia vaan kiertäviä, jotta valta ei kasaudu.

Työpaikoilla tasa-arvoa lisättäisiin jakamalla ikäviä töitä entistä tasaisemmin kaikkien kesken. Tuloerot olisivat pienet, ja ne perustuisivat tehtyihin työtunteihin sekä työn raskauteen ja kuormittavuuteen. Tuotantovälineiden omistus jakaantuisi tasaisesti ja perustuisi esimerkiksi osuuskuntatyyppisiin järjestelyihin.

Talousopit muuttuvat nopeasti

Tällaiset visiot tuntuvat monesta utopistisilta.

– Olemme todella kaukana sellaisista, eikä ole mitään patenttiratkaisua, jolla niihin päästäisiin, toteaa Jauhiainen.

Ensimmäisinä askeleina voisivat Jauhiaisen mukaan olla yksittäiset uudistukset, joilla korjataan talouden suuria ongelmia, kuten ympäristöhaittoja, laajennetaan työntekijöiden oikeuksia tai säädellään markkinoita. Pitäisi olla mahdollisuus myös kokeilla uudenlaisia demokratian muotoja, kuten osallistavaa budjetointia. Siitä on tuoreita kokemuksia esimerkiksi Yhdysvalloissa Chicagosta.

Joona-Hermanni Mäkinen muistuttaa, että talouspolitiikassa suuntaukset saattavat muuttua nopeasti: asiat, joita nyt pidetään välttämättömyyksinä ja itsestäänselvyyksinä, eivät sitä olleet vielä muutama vuosikymmen sitten.

– Talouskeskustelu on siirtynyt hurjaa vauhtia kohti “markkinat hoitavat kaikki” -ajattelua. Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa kriisejä torjuttiin juuri päinvastaisilla lääkkeillä kuin nykyään: satsattiin julkisiin palveluihin ja työllistettiin ihmisiä valtion toimin. Nykyinen valtavirta-ajattelu olisi silloin ollut ääriajattelua.
– Silloin tosin ei tarvinnut pelätä sitä, että kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla pelurit siirtävät nanosekunnissa rahojaan muualle. Mutta 2000-luvun alun Argentiinassa tai aivan viime aikoina Islannissa on tehty juuri päinvastoin kuin vallitsevien oppien mukaan pitäisi, ja tämä on toiminut, Mäkinen tähdentää.

“Leikatkaa julkisia palveluita! Älkää rajoittako rahoitusmarkkinoiden toimintaa!” kuuluvat talouseliitin tavanomaiset ohjeet kriisimaille. Argentiinassa lamasta noustiin näitä ohjeita uhmaten. Islanti ei suostunut sosialisoimaan kriisipankkien tappioita, elvytti taloutta vahvasti eikä tehnyt kansalaisten hyvinvointiin iskeviä suuria leikkauksia.

– Viimeaikaisten tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Islannin keinot toimivat paljon paremmin kuin monissa muissa kriisimaissa toteutettu politiikka, Mäkinen toteaa.
Saman on myöntänyt jopa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustaja.

Tukea muille järjestöille

Millaisia aineksia osallisuustalouden esimerkillä sitten on tarjota ajankohtaisiin talouskeskusteluihin?

– Se tarjoaa yhden tavan miettiä, miten taloutta organisoitaisiin uudella tavalla. Se on hyvää harjoittelua, koska se auttaa rikkomaan talouskeskustelun ahtaita rajoja. Lisäksi osallisuustalousvisio antaa mahdollisuuden puhua sellaisista asioista kuin työpaikka ja päätöksenteko, joista yleensä puhutaan talouden yhteydessä vähän, vastaa Jauhiainen.
Parecon-järjestöt eivät ole, ainakaan toistaiseksi, suurten massojen liikkeitä. Tavoitteena onkin pikemminkin toimia tukena muille kansalaisliikkeille markkinoiden ongelmien sekä vaihtoehtoisten talousmallien kartoittamisessa. Esimerkiksi viimeaikaiset Vallataan Wall Street -liike ja Euroopan toriprotestit ovat Jauhiaiselle ja Mäkiselle läheisiä.
Ruotsissa Parecon Sverigen aktiivit ovat puhuneet muun muassa ammattiyhdistysliikkeen tilaisuuksissa.

– Toivomme, että meilläkin olisi jatkossa yhteyksiä myös ammattiliittoihin, suunnittelee Jauhiainen.

Teksti: Elias Krohn
Kuvat: Jarmo Lintunen

Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?

Timo Mielonen, Maailma.net: 

Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. 

Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.

[…] Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi. 

[…] Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat. 

Asteittain "vapautetun" kansainvälisen kaupan tuomat edut, taloustermein tuottavuuslisät, ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti. Kansainvälinen kauppa on hyödyttänyt pääasiassa kehittyneitä maita, ja kaupan eduista vain pieni osa on jäänyt kehittyville maille. Seuraava yksinkertaistettu esimerkki kuvaa yhtä tärkeää syytä sille, miksi nykyisenkaltainen kansainvälinen kauppa suosii rikkaampia maita.

Pohjoiset kehittyneet maat ovat erikoistuneet koneiden ja välineiden tuotantoon, koska niiden valmistuksessa heillä on suhteellinen etu. Kehittyvät etelän maat ovat puolestaan erikoistuneet raaka-aineiden tuotantoon, jossa heillä on suhteellinen etu. Tämän erikoistumisen on oletettu johtavan tehokkuuslisään myös kehittyvissä maissa, mutta koska koneita on hyvin vähän tarjolla suhteessa työvoiman saatavuuteen, etelän tuottajat joutuvat kilpailemaan keskenään harvoista koneista ja tämä aiheuttaa kaupan ehtojen kääntymisen heidän etuaan vastaan.

Myös työntekijöiden järjestäytyminen vaikuttaa kaupan ehtoihin. Kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliikkeet ovat perinteisesti olleet vahvempia kuin kehittyvissä maissa, ja esimerkiksi maailmanlaajuisten taloustaantumien aikana tämä tarkoittaa sitä, että kehittyvien maiden palkkataso laskee nopeammin, mikä puolestaan johtaa heikompiin kauppaehtoihin kehittyvien maiden kannalta.

On tärkeää huomata, että nykyiset kehittyneet taloudet ovat poikkeuksetta kehittäneet sisämarkkinansa ja teollisuutensa "vapaan" kansainvälisen kaupan ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani ovat pyrkineet koko 1900-luvun ajan suojelemaan tärkeitä teollisuudenalojaan voimakkaalla protektionismilla, kuten korkeilla tulleilla tuontitavaroille. Kehittyville maille tarjotut lainapaketit ovat sisältäneet voimakkaita rakenneuudistusohjelmia, jotka ovat sitoneet köyhemmät maat tiukemmin "vapaan" kansainvälisen kaupan ehtoihin. Kuten Mielosen artikkelissa todetaan, kansainvälisen kaupan "vapauttamisen" yksi keskeinen osa, eli tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin, on hyödyttänyt erityisesti vauraissa maissa perustettuja suuryrityksiä ja niiden omistajia. Samalla taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä rikkaiden ja köyhien maiden sisällä.

Kansainvälisen kaupan ongelmista ja mahdollisista lyhyellä aikavälillä toteutettavista korjaustoimenpiteistä voi lukea lisää muun muassa Robin Hahnelin teoksesta Poliittisen taloustieteen aakkoset. Tarkemmat tiedot löytyvät sivustomme Kirjat-osiosta.


Timo Mielonen Maailma.net 25.11.2011
Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?

Nokian tehdas Nokia Telecom -vapaatuotantoalueella Intian Sriperumbudurissa. (Kuva: Finnwatch)

Työpaikkojen siirtyminen teollisuusmaista kehitysmaihin on ollut pitkällinen prosessi, joka jatkuu yhä. Leimallista sille on ollut pyrkimys tuotannon siirtämiseen sellaisiin maihin, joissa tuotteet voidaan valmistaa mahdollisimman edullisesti.

Erityisen yleistä työpaikkojen siirtyminen on ollut työvoimavaltaisilla aloilla, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuus, elintarviketuotanto tai elektroniikkateollisuus. Esimerkiksi Suomessa tekstiili- vaatetus- ja nahkateollisuuden henkilöstö on Tilastokeskuksen mukaan puolittunut vuosien 1995 ja vuoden 2008 välillä.

Tyypillistä näille aloille on, että työntekijöiltä vaadittava osaamistaso on suhteellisen alhainen. Samoin tuotantolinjojen siirtäminen maasta toiseen on helppoa. Esimerkiksi vaatetustehtaan koneiden siirtäminen on pikkujuttu verrattuna paperitehtaan siirtämiseen.

Palkkatasoissa huikeat erot

Halvimman mahdollisen tuotantoalueen hakemisessa työntekijöiden palkkataso on merkittävin tekijä, sillä teollisuusmaissa palkkojen osuus työvoimavaltaisessa teollisuudessa on merkittävästi suurempi kuin pääomavaltaisessa.

Esimerkiksi suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat sivulukuineen olivat Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna lähes 90 prosenttia tuotannon jalostusarvosta. Vastaavasti puu- tai kemianteollisuudessa palkkojen osuus oli noin puolet.

"Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa
15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa."

Suomalaisen ja esimerkiksi intialaisen elektroniikka-alan työntekijän palkkatulojen ero onkin merkittävä. Tilastokeskuksen mukaan elektroniikkalaitteiden kokoonpanijoiden säännöllisen työajan keskiansio on keskimäärin 2 855 euroa kuukaudessa.

Finnwatchin tekemän selvityksen mukaan Intiassa Nokian Chennain tehtaalla vakituisten työntekijöiden ansio oli alimmillaan 102 ja ylimmillään 186 euroa kuukaudessa. Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa 15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa.

Vajaan päivän tuotanto kattaa kuukauden palkat

Palkkojen osuutta Chennain tehtalla voi arvioida tuotannon pohjalta. Tehdas valmistaa vuorokaudessa noin 300 000 ja kuukaudessa noin 15,3 miljoonaa puhelinta.

Tuotannon arvoa voidaan laskea puhelinten keskihinnan perusteella. Nokian viimeisimmän vuosineljänneksen tuloslukujen pohjalta laskettuna keskihinta oli heinä-syyskuussa 51 euroa.

"Korkeinta palkkaa saavan intialaisen
kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä."

Näin ollen Chennain tehtailla kuukauden aikana valmistettujen puhelinten arvo nousee 382,5 miljoonaan euroon. Mikäli kaikille tehtaan työntekijöille maksettaisiin korkeinta palkkaa, yhden kuukauden palkkakustannusten kattamiseksi vaadittaisiin noin 14 prosenttia yhden päivän tuotannosta.

Laskelmat myös osoittavat, että korkeinta palkkaa saavan intialaisen kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä. Suomalaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän keskipalkan kattamiseen pitäisi myydä 56 puhelinta.

Todennäköisesti palkkakuluihin vaaditaan kuitenkin huomattavasti pienempi puhelinten tuotanto-osuus, sillä noin puolet Nokian työntekijöistä saa merkittävästi alhaisempaa palkkaa kuin korkein palkka, jota laskelmassa on käytetty.

Pieni palkka näkyy työntekijöiden arjessa

Nokian maksamat palkat edustavat Chennain kännykkäkompleksin huippua. Nokian puhelimien komponentteja valmistavat Salcomp, Foxconn ja Flextronix maksavat työntekijöilleen selvästi pienempää palkkaa. Yli neljä vuotta Foxconnilla työskennelleiden palkka ylittää 150 euroa kuukaudessa, mutta Flextronixilla ja Salcompilla ammattitaitoisen vakinaisen työntekijän palkka jää alle sataan euroon.

Ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen Asia Floor Wage -kampanja on toukokuussa määritellyt elämiseen riittävän palkan tasoksi Intiassa 127 euroa kuukaudessa.

Vain osa Nokian ja sen komponenttivalmistajien työntekijöistä yltää tähän tasoon tai pääsee sen yli. Kaikki vuokratyöntekijät ja harjoittelijat, joiden osuus on lähes 55 prosenttia tehtaiden työntekijöistä, ansaitsevat enintään 87 euroa kuukaudessa, eli kaksi kolmasosaa Asia Floor Wagen määrittelemästä minimitasosta.

"Pahimmillaan 30 neliön asunnossa
asuu jopa 25 työntekijää."

Tämä luonnollisesti näkyy työntekijöiden arjessa: Finnwatchin raporttiin haastatellut työntekijät valittivat, ettei heidän saamansa palkka riitä kattamaan elinkustannuksia. Esimerkiksi asunnon vuokraaminen on yksittäiselle työntekijälle taloudellisesti mahdoton yhtälö, mistä syystä useampi työntekijä jakaa asunnon keskenään. Yhden huoneen ja keittiön asunto jaetaan tyypillisesti viidestä seitsemään työntekijän kesken, mutta pahimmillaan 30 neliön asunnossa asuu jopa 25 työntekijää.

Osa työntekijöistä sai rahaa ja ruokaa kotoaan, osa joutui lainaamaan rahaa ystäviltään laskujen maksamiseen. Hämmästyttävintä kuitenkin oli se, että osa työntekijöistä kertoi kykenevänsä lähettämään neljännesvuosittain tuhat rupiaa (16 euroa) perheilleen.

Vapaamatkustusta vapaatuotantoalueella

Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.

Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.

Erityistalousalueilla toimivien yritysten työelämää säätelevien lakien valvonta perustuu lisäksi merkittävältä osin yritysten omaan raportointiin. Poikkeamat koskevat muun muassa minimipalkkaa, raskauden ajalta maksettavia korvauksia ja vuokratyövoiman käyttöä sääteleviä lakeja.

"Lainsäädäntö turvaa yritysten,
mutta ei työntekijöiden asemaa."

Toinen globaalien työmarkkinoiden suuntaus on ollut epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Vuokratyöt, pätkätyöt, itsensä työllistäminen, toimintojen ulkoistaminen ja muut vastaavat muutokset ovat heijastuneet sekä työntekijöiden taloudelliseen että sosiaaliseen asemaan.

Tämä on tarjonnut yrityksille yhden keinon vähentää työvoimakulujaan. Kansainvälisen metallityöväenliitto IMF:n tekemä selvitys paljasti, että yleisimmin epätyypillisillä työsuhteilla pyrittiin välttämään työnantajien velvoitteita sosiaaliturva- ja eläkemaksuissa. Tästä seuraa, etteivät työntekijät saa korvausta työtapaturmien hoidosta tai sairausloman ajalta.

Kilpailu investoinneista murentaa työlainsäädäntöä

Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi.

Esimerkiksi Indonesiassa 1990-luvun lopun talouskriisin jälkeen maan ammattiliitot kampanjoivat onnistuneesti kattavan sosiaaliturvan puolesta. Vuonna 2004 hyväksyttiin laki kansallisesta sosiaaliturvajärjestelmästä, jonka tarkoitus oli taata kaikille vähimmäistoimeentulo. Lakia ei ole kuitenkaan vieläkään saatettu voimaan sosiaaliturvajärjestelmän hallinnosta syntyneiden erimielisyyksien takia.

Kansainvälinen kilpailu sijoituksista ja investoinneista on myös vaikuttanut työlainsäädännön muutoksiin. Vaikka Intiassa historiallisista ja poliittisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, sitä on murennettu lakien muutoksilla.

Esimerkiksi Maharashtrasan osavaltion hallitus päätti vuonna 2003 luoda uuden, kannustavan ja modernia tuotantoa tukevan yritystukijärjestelmän IT- ja ITES-sektoreiden (IT-enabled services) yrityksille.

Samalla osavaltion työaikalainsäädäntöä, työvuorojärjestelmiä ja naisten työssäkäyntimääräyksiä muutettiin niin, että esimerkiksi joka päivä vuorokauden ympäri palvelevat call-centerit pystyivät toimimaan.

Muutokset myös helpottivat irtisanomisia ja tuotannon lopettamista yli tuhannen työntekijän yrityksissä. Lisäksi osavaltion hallitus päätti ulottaa erityistuotantoalueiden yrityksille myönnetyt oikeudet poiketa työsopimuslaista koskemaan myös IT- ja ITES-yrityksiä.

Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat.

Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi

Taloussanomat:

Sosiaalipsykologi ja professori Elizabeth Dunn ja psykologi ja apulaisprofessori Michael Norton tutkivat reilun 600 amerikkalaisen onnen tuntemuksia rahankäytön yhteydessä. 

Ihmiset jotka käyttivät rahaa lahjojen ostamiseen toisille ja lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen olivat onnellisempia.

Ihmisen toimintaa tutkivat tieteenalat ovat viime aikoina laajentaneet ymmärrystä ihmisen toiminnan motiiveista. Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tajua on havaittu jo 15 kuukauden ikäisillä lapsilla.  Harvard Business Reviewssä tänä vuonna julkaistu artikkeli The Unselfish Gene kokosi viimeaikaisen evoluutiobiologian, psykologian, sosiologian, valtiotieteiden ja kauppatieteiden tutkimustuloksia ja päätyi siihen johtopäätökseen, että yleisesti toistettu käsitys ihmisestä oman materiaalisen edun ajajana on vähintäänkin harhaanjohtava.

Ihmisluontoa koskevaa akateemista keskustelua tärkeämpää on kuitenkin tarkastella, minkälaiseen toimintaan ihmisiä kannustetaan, sillä myös ympäristöllä on suuri merkitys ihmistoiminnan ohjaamisessa. Ahneuden ja kilpailun taloudessa instituutiot, kuten työmarkkinat ja yrityksen päätöksenteon hierarkiat, vaikuttavat luonnollisesti ihmisten toimintaan ja ajatteluun.

Osallisuustalouden visiossa kannustinjärjestelmät on pyritty rakentamaan niin, että ihmiset voivat edistää omaa etuaan vain auttamalla yhteistä etua – muun muassa tekemällä enemmän raskaiksi tai epämiellyttäväksi koettuja töitä. Ottamatta kantaa siihen, millainen "ihmisluonto" kokonaisuudessaan on, on järkevää kannustaa ihmisiä toisten huomioon ottamiseen, moniarvoisuuteen ja ahkeruuteen.

Taloussanomat 30.11.2011
Rahalla voi sittenkin ostaa onnea


Rahalla saa sittenkin onnea, mutta eri tavalla, kuin usein ajatellaan.

Business Insider -sivusto kertoo, että käyttämällä rahaa toisiin ihmisiin tekee onnelliseksi.

Sosiaalipsykologi ja professori Elizabeth Dunn ja psykologi ja apulaisprofessori Michael Norton tutkivat reilun 600 amerikkalaisen onnen tuntemuksia rahankäytön yhteydessä.

Ihmiset jotka käyttivät rahaa lahjojen ostamiseen toisille ja lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen olivat onnellisempia.

Tutkimuksen mukaan mitä enemmän rahaa ihmiset käyttivät lahjoihin toisille tai hyväntekeväisyyteen, sitä onnellisempia he olivat.

Tutkimuksessa myös annettiin tietylle ryhmälle rahaa ja heitä pyydettiin käyttämään raha laskujen tai muiden kulujen tai lahjan ostamiseen itselleen. Toiselle ryhmälle annettiin rahaa ja heitä pyydettiin käyttämään raha hyväntekeväisyyteen tai lahjan ostamiseen jollekin toiselle. Jälkimmäinen ryhmä oli onnellisempi.

Tutkimus: Huipputyöpaikat periytyvät

Business Insider:

While it's common for people to find employment through family and friends, there's a direct correlation between a father's income and the likelihood his son will work for the same employer, according to a report last year in the Journal of Labor Economics.

Uutinen viittaa Miles Corakin ja Patrizio Pirainon tutkimukseen, jonka mukaan Kanadassa erityisesti varakkaimpien perheiden lapset päätyvät töihin "isänsä firmaan".

Taloustieteen professori Corak kirjoittaa:

All parents want to help their children in whatever way they can. But top earners can do it more than others, and with more consequence: virtually guaranteeing, if not a lifetime of high earnings, at least a great start in life.

Aiemmin on ymmärretty, kuinka perintöjärjestelmä asettaa tulevan sukupolven voimakkaan eriarvoisiin lähtökohtiin talouden kilpajuoksuun lähdettäessä, sillä runsaan varallisuuden turvin esimerkiksi opiskeluun keskittyminen on helpompaa. Runsas varallisuus on myös työtä kevyempi tapa ansaita, sillä esimerkiksi sijoitustoiminnan verotus on Suomessa helppo kiertää. Pääomaverotus, jota ei onnistuta kiertämään, on työn verotusta kevyempää, eikä pääomatulojen verossa ole 1990-luvun verouudistuksen jälkeen ollut progressiota.

Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, lamojen aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen). Talouden päätöksentekoa olisi pitänyt myös uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Corakin ja Pirainon tutkimus osoittaa, kuinka myös työpaikat perityvät erityisesti huippurikkaiden kohdalla ja näin ollen taloudellinen eriarvoisuus oletettavasti lisääntyy entisestään.


Business Insider 16.11.2011
Nearly 70% Of Super Rich Kids Take A Job At Daddy's Firm




Members of the 1% are clearly at an advantage when it comes to opportunity, and that advantage carries through when it comes to finding a job.

While it's common for people to find employment through family and friends, there's a direct correlation between a father's income and the likelihood his son will work for the same employer, according to a report last year in the Journal of Labor Economics (via Miles Corak, who co-wrote the paper).


The researchers found that that among its subjects, around 40% of young Canadian men had been employed by an employer for whom their father worked.

But for earners in the top percentile, that figure jumps to around nearly 70%.

Writes Corak:

All parents want to help their children in whatever way they can. But top earners can do it more than others, and with more consequence: virtually guaranteeing, if not a lifetime of high earnings, at least a great start in life.

Infografiikka Suomen rikkaimmista

Jens Finnäsin luoma infografiikka "The 100 richest people in Finland?" kuvaa, kuinka sadan rikkaimman suomalaisen joukosta yhdeksänkymmentäviisi (95) tienasi suurimman osan pääomatuloina. Tämä tarkoittaa, että suurimmalla osalla Suomen huippurikkaista on eri tuloryhmien vertailussa erittäin alhainen tulovero – keskimäärin 28 prosenttia.

Lisää aiheesta:

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Tutkimus: Verotuksen korkeampi progressiivisuus lisää ihmisten hyvinvointia

M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa

YLE: Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan

YLE:

Pikavippi on nykyään köyhän ainoa keino saada lainaa. Pienituloiset maksavat lainastaan kovinta korkoa. Pankit eivät tarjoa vaihtoehtoja. Kuluttajavirasto ja oikeusministeriö vaativat muutosta: sosiaalisia luottoja koko maahan.

Uutisessa kuvataan, kuinka pikavippiyritysten poikkeuksellisen tuottoisa toiminta perustuu pienituloisten vähäisten vaihtoehtojen hyväksikäyttöön – tämän seurauksena pienituloiset maksavat lainoistaan suurimpia korkoja. Myös pankit ovat asettaneet asiakkaansa eriarvoiseen asemaan: maksuhäiriöiset maksavat enemmän laskuistaan, koska he eivät saa verkkopankkitunnuksia.

Lisää aiheesta:

Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja



YLE 3.12.
Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan

Pikavippi on nykyään köyhän ainoa keino saada lainaa. Pienituloiset maksavat lainastaan kovinta korkoa. Pankit eivät tarjoa vaihtoehtoja. Kuluttajavirasto ja oikeusministeriö vaativat muutosta: sosiaalisia luottoja koko maahan.

Kauppojen ikkunoissa riittää nyt houkutuksia. Ostokset rahoitetaan luottokorteilla ja pikavipeillä. Mutta kaikilla ei mene lujaa: pikavipeistä on tullut köyhän ainoa keino saada lainaa. Pikavippiä tarjotaan jopa lääkkeiden ostoon.

- Peräänkuuluttaisin lisää tuotteita, joilla kilpailla. Pankkien tarjonnasta ei löydy lyhytaikaisia vakuudettomia kertaluottoja, sanoo Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen.

Kielto ei yksin riitä

Taloustutkimuksen mukaan 80 prosenttia kansalaisista kannattaa pikavippien kieltämistä. Oikeusministeriön työryhmä valmistelee tiukennuksia pikaluottojen ehtoihin. Mutta se on vasta alkua.
- Rinnalla pitäisi selvittää, miten kehittää sosiaalista luottoa. Se on käytössä joissain kunnissa, mutta systeemin pitäisi olla valtakunnallinen, sanoo oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.).

Sosiaalinen luotto on tarkoitettu elämän äkkinäisiin kriiseihin. Pienikorkoista lainaa myönnetään keskimäärin 3 800 euroa. Sosiaalista luottoa saa 27 kunnassa. Kokemukset ovat hyviä. Vain kuusi prosenttia asiakkaista jätti velkansa maksamatta.

- Korkotuotot on suuremmat kuin tappiot, jotka syntyvät siitä, että kaikki ihmiset eivät pysty maksamaan takaisin, sanoo erityisasiantuntija Marja Pajukoski Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Köyhä maksaa laskuistaan eniten

Myös laskuistaan köyhä maksaa kovimmat kulut. Verkkopankkitunnuksia ei välttämättä saa, jos asiakkaalla on maksuhäiriö. Kuluttajavirasto saa jatkuvasti valituksia kansalaisilta, joille ei ole ole myönnetty verkkopankkitunnuksia.

- Elämä on paljon kalliimpaa ilman verkkopankkitunnuksia. Monet yritykset veloittavat paperilaskusta jopa viisi euroa, toteaa Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen.

Euroopan unioni ja Finanssialan keskusliitto ovat antaneet suosituksen, että kaikille kansalaisille pitäisi pankkitilin lisäksi antaa myös käyttäjätunnus ja salasana verkkopankkiin.

HS: Köyhimpien elinaika ei lisäänny

HS:

Kaikkein pienituloisimmat ovat jo pudonneet niiden suomalaisten joukosta, joilla odotettavissa olevat elinvuodet lisääntyvät.

Kuilu ylimmän ja alimman tuloryhmän välillä elinajanodotteessa on tuoreen tutkimuksen mukaan revähtänyt parissa vuosikymmenessä 35-vuotiailla miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen.

[...] Tuloerot vaikuttavat kuolleisuuserojen kasvuun vahvemmin kuin esimerkiksi koulutuserot tai ammattiryhmien väliset erot.

Lisää aiheesta:

Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa

YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin

TS: Tuloerojen kasvu jakaa Suomen kahtia


Helsingin Sanomat 2.11.2011
Tutkimus: Köyhimpien elinaika ei lisäänny

Kaikkein pienituloisimmat ovat jo pudonneet niiden suomalaisten joukosta, joilla odotettavissa olevat elinvuodet lisääntyvät.

Kuilu ylimmän ja alimman tuloryhmän välillä elinajanodotteessa on tuoreen tutkimuksen mukaan revähtänyt parissa vuosikymmenessä 35-vuotiailla miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen.

Lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan merkittävin syy huonoon kehitykseen on alkoholin aiheuttamat kuolemat, jotka ovat lisääntyneet huonotuloisimpien työikäisten ryhmässä selvästi.

Tulotaso, koulutus sekä ammattiasema näyttävät määräävän jopa aiempaa selvemmin elinvuosien määrän.

Kansanterveystieteen professori Eero Lahelman mielestä terveyserojen kasvu on yllättävän rajua. Tilanne on karannut päättäjiltä.

Tuloerot vaikuttavat kuolleisuuserojen kasvuun vahvemmin kuin esimerkiksi koulutuserot tai ammattiryhmien väliset erot.

Kuolleisuuden kehitystä eri tuloluokissa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa. Tutkimuksen tekivät valtiotieteen maisteri Lasse Tarkiainen, professori Pekka Martikainen, dosentti Mikko Laaksonen ja professori emeritus Tapani Valkonen.

Parecon Finlandin tilaisuuksia joulukuussa

Parecon Finlandin järjestämä keskustelutilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu myös joulukuussa. Syksyn aikana useissa kirjastoissa järjestetyissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa on esitelty markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Miten kuvailemamme rakenteelliset seikat näkyvät talouden nykyisessä epävakaudessa, ympäristötuhoissa ja ihmisten arkielämässä? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Joulukuussa keskustelutilaisuuksia järjestetään vielä kahdesti, Kallion ja Jakomäen kirjastoissa:

Kallion kirjasto ti 13.12. klo 18
Jakomäen kirjasto ma 19.12. klo 17

Tervetuloa keskustelemaan!

Ajantasaista tietoa tilaisuuksistamme on myös kotisivuillamme.

Taloustieteilijöiden julkilausuma Occupy Wall Street-liikkeestä

Sadat taloustieteilijät Yhdysvalloissa ovat tukeneet uudella julkilausumalla Occupy Wall Street-kansanliikkeen tavoitteita vapaammasta yhteiskunnasta. Julkilausumasta:

We support the efforts of the Occupy Wall Street movement across the country and across the globe to liberate the economy from the short-term greed of the rich and powerful one percent.

Monet taloustieteilijät ovat jo aiemmin kommentoineet Yhdysvalloissa nousseen kansanliikkeen työn tärkeyttä Yhdysvaltojen varallisuuden keskittymisen torjumiseksi ja sen ohessa kansalaisten heikkenevän omaehtoisuuden parantamiseksi.

Tämä koottu julkilausuma on merkittävä, sillä se nostaa esiin useiden taloustieteilijöiden turhautumisen alan yksinapaiseen keskusteluun koskien julkista taloutta sekä talouden suhdetta päätösvaltaan ja demokratiaan, josta toistuvasti kirjoitamme Parecon Finlandin blogissa. Samalla se on positiivinen esimerkki vastaavalle toiminnalle tulevaisuudessa. Julkilausumaa taustoittava video ohessa, sekä julkilausuma kokonaisuudessaan alempana.


Econ4 13.11.2011
Statement on OWS

We are economists who oppose ideological cleansing in the economics profession. Equally we oppose political cleansing in the vital debate over the causes and consequences of our current economic crisis.

We support the efforts of the Occupy Wall Street movement across the country and across the globe to liberate the economy from the short-term greed of the rich and powerful “one percent”.

We oppose cynical and perverse attempts to misuse our police officers and public servants to expel advocates of the public good from our public spaces.

We extend our support to the vision of building an economy that works for the people, for the planet, and for the future, and we declare our solidarity with the Occupiers who are exercising our democratic right to demand economic and social justice.

Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

Aamulehti uutisoi pieniä, korkeakorkoisia luottoja tarjoavien pikavippiyritysten valtavista voitoista:

Suurimman alan yhtiön eli Tact Groupin liikevoittoprosentti oli peräti 72,3 eli liikevaihdosta lähes kolmeneljäsosaa oli puhdasta voittoa.

Tact Group eli entinen Vipster sai aikaa lähes 11 miljoonan euron liikevaihdon ja liikevoittoa komeat lähes 8 miljoonaa euroa. Ferratum Finland keräsi puolestaan 10,5 miljoonan euron liikevaihdolla 4 miljoonan euron voitot puolentoista vuoden tilikaudella.

Yritysten toimintaa on aiemmin kommentoinut inhimillisten seurausten osalta myös diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtaja Heikki Hiilamo:

"Kauppa- ja teollisuusministeriön tuore tutkimus kertoo, että pikavippejä käyttävät kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat kansalaiset. Lainsäätäjien pitäisi asettua ennen muita näiden ihmisten puolelle. Pientenkin summien lainaamiseen on laadittava reilut, kohtuulliset ja oikeudenmukaiset pelisäännöt", totesi Hiilamo.

Karjalainen-lehti on myös äskettäin uutisoinut samojen yritysten tavoista kiertää korkojen ilmoittamista ja asiakkaiden totuudenmukaista informoimista koskevaa lakia:

Lehden tekemän selvityksen mukaan jopa puolet pikavippifirmoista johtaa asiakasta harhaan ilmoittamalla lainan todellisen vuosikoron pienemmäksi kuin se on oikeasti.

Esimerkiksi kahdeksi viikoksi otetun sadan euron lainan vuosikoroksi saatettiin ilmoittaa vain 300 prosenttia, kun lainan kulut olivat noin 20 euroa. Todellisuudessa kulut ovat huomattavasti suuremmat.

Esimerkit ovat yksittäisiä, mutta esimerkiksi lainsäädännön kiertäminen ja piittaamattomuus kaupankäynnin vaikutuksista ihmisiin ovat piirteitä, jotka ovat jäljitettävissä myös rakenteellisiin seikkoihin. Näitä ovat esimerkiksi markkinatalouden taipumus kannustaa voitontavoitteluun kaikin mahdollisin, myös yhteiskunnallisesti haitallisin, keinoin, sekä diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtajan kommentissa esiintuleva kaupankäynnin seurausten näkymättömyys.

Korjaavien ratkaisujen, kuten juuri lainsäädännön, kehittäminen auttaa tähän talouden tehokkuutta heikentävään ongelmaan välillisesti, mutta oleellista on tarkastella myös sitä, voiko taloudessa itsessään olla rakenteita jotka kannustavat tällaiseen haitalliseen toimintaan, ja sitten miettiä miten näitä voitaisiin muuttaa.

Lue lisää: Robin Hahnel - Perusteet markkinoita vastaan


Kauppalehti 21.11.2011
Huipputulot! Katso miten tienaa alan paras pikavippifirma

Pikavippifirmoilla menee lujaa, vaikka nousutahti näyttäisi olevan takanapäin. Huippuyhtiöillä on huippuluokan tulot.

Suurimman alan yhtiön eli Tact Groupin liikevoittoprosentti oli peräti 72,3 eli liikevaihdosta lähes kolmeneljäsosaa oli puhdasta voittoa.

Tact Group eli entinen Vipster sai aikaa lähes 11 miljoonan euron liikevaihdon ja liikevoittoa komeat lähes 8 miljoonaa euroa. Ferratum Finland keräsi puolestaan 10,5 miljoonan euron liikevaihdolla 4 miljoonan euron voitot puolentoista vuoden tilikaudella. Nämä kaksi yritystä hallitsevat noin kolmasosaa markkinoista.

Tamperelaisista alan yrityksistä Maxmani keräsi viime vuonna tulosta lähes puolet liikevaihdosta eli liikevaihtoa hiukan yli 295 000 euroa ja liikevoittoa 135 000 euroa toiminimellä rahapuu. Toinen tamperelainen Wired-Bit Oy keräsi lähes 80 000 ja liikevoittoa lähes 30 000 euroa toiminimillä bonuslaina, gsmlaina, vippipankki, luottopalvelu ja fastcash.

Parhaat alan yhtiöt takoivat liikevoittoprosentteja, joita yrityselämässä ei ole totuttu näkemään. Suurimmillaan kolme neljäsosaa yritysten liikevaihdosta on ollut puhdasta voittoa.

– Kolmasosa yrityksistä ovat tuottoisia, yksi kolmannes ei juurikaan ja yksi kolmannes on tappiolla. Menestyvät ovat yleensä suuria toimijoita ja kauan toimineita, sanoo Suomen Pienlainayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kari Kuusisto.

Liikevaihdon kasvu vuositasolla on ollut vajaa 30 prosenttia jo noin puolentoista vuoden ajan. Tarve lainoihin on vähentynyt tai sitten tietoisuus vippien kovista koroista on lisääntynyt.

– Pienlainojen kasvuprosentti on 27 viime vuoden vastaavaan jakson verrattuna. Arvioni mukaan pienlainoja myönnetään tänä vuonna noin 300 miljoonan euron edestä, sanoo Kuusisto.

Kaikilla yhtiöillä ei mene hyvin. Viime viikolla Kauppalehden Asiakastiedon protestilistalle päätyi tamperelainen Vip Rahoitus Oy, jolta verottaja karhuaa 6 514 euron erää maksamattomia veroja.

Yhtiö kertoo nettisivullaan, että lainoja ei tällä hetkellä myönnetä ja toiminta on väliaikaisesti poikki. Asiasta luvataan kertoa myöhemmin, mutta yhtiö ei vastaa kyselyihin. Yhtiö tuskin toimii jatkossakaan, sillä viime vuonna toimintaa ei ollut ja edellisvuosikin meni tappiolla.

Richard Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia

Lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre. Nämä yleisesti jaetut käsitykset saavat oheisessa Richard Wilkinsonin luennossa perustavanlaatuista tutkimusdataa tuekseen.

Käydessään läpi nykyisten markkinatalouksien ongelmia suhteessa tasa-arvoisuuteen Wilkinson osoittaa miten runsaslukuisin tavoin epätasa-arvoisuus rapauttaa kaikkia yhteiskunnan osa-alueita terveydenhuollosta yleiseen turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutuksen jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Richard Wilkinsonin luennossa Yhdysvallat nousee kaikkein varoittavimmaksi esimerkiksi markkinayhteiskunnasta, jossa markkinatalouden taipumusta epätasa-arvoisuuden kasvattamiseen sekä vallan ja varallisuuden keskittämiseen ei ole kyetty torjumaan yhteiskunnallisin järjestelyin edes välttävästi, vakavin seurauksin. Myös Suomessa tasa-arvoisia peruspalveluja on purettu kiivaalla tahdilla. Samalla tuloerot ovat kasvaneet Suomessa jatkuvasti, jopa OECD-maiden nopeinta vauhia.

IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä

Kepa:

Islanti hoiti kriisiään toisin kuin perinteiset opit olisivat velvoittaneet: hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin. Talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun.

Islanti teki oikein, kun se päätti vuonna 2008 antaa kriisipankkien kaatua eikä suostunut sosialisoimaan niiden tappioita. Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli.

Näin totesi kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Islannin edustaja Franek Rozwadowski konferenssissa, jonka IMF järjesti 27. lokakuuta Reykjavikissa yhdessä maan hallituksen kanssa.

IMF:n perinteinen resepti - nk. rakennesopeutusohjelma - on sisältänyt normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä.

Rakennesopeutusohjelma yleensä vain pahentaa kriisin aiheuttamaa taantumaa, koska julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Aiheesta lisää: Robin Hahnel - Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu


Kepa 22.11.2011
IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä


Islanti hoiti kriisiään toisin kuin perinteiset opit olisivat velvoittaneet: hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin. Talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun.

Islanti teki oikein, kun se päätti vuonna 2008 antaa kriisipankkien kaatua eikä suostunut sosialisoimaan niiden tappioita. Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli.

Näin totesi kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Islannin edustaja Franek Rozwadowski konferenssissa, jonka IMF järjesti 27. lokakuuta Reykjavikissa yhdessä maan hallituksen kanssa. Tilaisuudesta raportoi alun perin IMF:n oma Survey Magazine 3. marraskuuta ilmestyneessä artikkelissa.

Konferenssi "Iceland’s Recovery – Lessons and Challenges" jäi pitkälti huomaamatta kansainväliseltä ja suomalaiselta medialta. Jos IMF:n linjanvedot nousevat laajempaan suosioon järjestön sisällä, tulevat vaikutukset olemaan dramaattisia.
Islanti teki päinvastoin kuin EU Kreikassa

IMF:n linjanvedot eroavat monessa suhteessa oleellisesti politiikasta, jota EU on IMF:n taustatuella soveltanut Kreikassa ja muissa kriisimaissa — siitäkin huolimatta, että Islanti ei kuulu euroon ja on pieni kansantalous.

IMF:n varatoimitusjohtaja Nemat Shafik totesi konferenssissa Islannin antaneen valuuttarahastolle kolme keskeistä opetusta.

"Kun valtioilla on Islannin tavoin mielessään selkeä oma strategia, on myös IMF:n paljon helpompi antaa tukea ja neuvoja."

Kontrasti EU:n politiikkaan Kreikassa ja Portugalissa on selvä. Unionin pyrkimyksenä on ollut pikemminkin siirtää mahdollisimman suuri osa päätäntävallasta pois kriisimaista. Näin myös IMF on menetellyt aiemmin ja monissa maissa edelleen.

"On paljon etuja, jos talouspolitiikassa käytetään monipuolista työkalupakkia", kuului Shafikin toinen opetus. Kolmantena hän nosti Islannin hyväksi esimerkiksi tavasta, jolla kansalaisten "hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin kriisin aikana."

"IMF:n viimeaikainen tutkimus on osoittanut että tasaisen tulonjaon maat kasvavat nopeammin ja vakaammin, joten IMF kiinnittää nykyään näihin kysymyksiin aiempaa enemmän huomiota", Shafik lopetti.
Veronmaksajat eivät maksaneet pankeille

IMF:n suunnanmuutos on merkittävä myös siksi, että kansan ja hallituksen haluttomuus taata brittiläisten ja hollantilaisten sijoittajien talletuksia on pitänyt Islantia pitkään kansainvälisen yhteisön silmätikkuna.

"Päätökset, joita pidettiin kolme vuotta sitten katastrofina Islannille aletaan nähdä yhä useammin siunauksena. Islantilaiset menettivät rahoitusjärjestelmänsä, mutta säästyivät yksityisen sektorin velkojen kansallistamiselta", totesi Islannin talousministeri Árni Páll Árnason.

Taloustieteen Nobelin saanut, New York Timesin kolumneistaan tunnettu Paul Krugman muotoili saman asian suoremmin: "Islannin talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun."

Vaikka IMF:n edustajien avaukset ovat yllättäviä, ne eivät tule aivan puun takaa. Noin 30 vuoden kokemukset kehitysmaiden velkakriiseistä ovat opettaneet, että eurooppalainen budjettikuri- ja sanelupolitiikka eivät ole paras lääke talouslaman hoidossa.

IMF on tarkistanut monissa kysymyksissä kurssiaan, vaikka "vanhan IMF:n" vaikutus näkyy monen maan lainaohjelmissa edelleen vahvana.

    * IMF: Iceland's Unorthodox Policies Suggest Alternative Way Out of Crisis

Talouselämä: Korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman kilpailussa menestyksestä

Talouselämä:

Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.

He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa (...) selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.

New York Times:

A high level of intellectual ability gives you an enormous real-world advantage. In our own recent research, we have discovered that “working memory capacity,” a core component of intellectual ability, predicts success in a wide variety of complex activities.

It would be nice if intellectual ability and the capacities that underlie it were important for success only up to a point. In fact, it would be nice if they weren’t important at all, because research shows that those factors are highly stable across an individual’s life span.

Kannustavan, motivoivan ja reilun palkkauksen tulisi perustua tekijöihin, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Yhden ihmisen tekemän työn tuottavuutta on äärimmäisen vaikea mitata tarkasti, koska onnistuminen ja tehokas työ on niin monen tekijän summa. Kuitenkin, jos yllä mainittujen tutkijoiden esittämät väittämät väitteet pitävät paikkaansa, perustuu ihmisten tuottavuus voimakkaasti älylliseen kyvykkyyteen.

Älykkyys on tekijä, johon ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa. Se perustuu vahvasti sattumaan, mitä tulee niin perimään kuin kasvuympäristöönkin. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa negatiivisesti niiden aivojen alueiden kehitykseen, jotka ovat vastuussa nimenomaan muistista ja oppimisesta. Talouselämän ja New York Timesin siteeraamat tutkijat sanovat älyllisten kykyjen myös pysyvän samanlaisina pitkin yksilön elämän, joten vaikuttaisi olevan vähän mitä ihminen voi niiden eteen tehdä. Täten palkittaessa ihmisiä tuottavuuden perusteella ei palkitseminen ole kannustavaa eikä reilua, koska se asettaa ihmiset eri viivalle eikä perustu tekijöihin, joihin ihminen voi halutessaan vaikuttaa.


Talouselämä 21.11.2011
Tässä on masentava uutinen menestymisestä 99,9 prosentille ihmisistä


Kumpi ratkaisee ihmisen menestyksen elämässä, kova työ vai älykkyys?

Viime vuosina vallitseva teoria ainakin julkisessa keskustelussa on ollut kova työ - kuuluisan ajatuksen 10000 tunnin aktiivisesta harjoittelusta on popularisoinut muun muassa kirjailija Malmcolm Gladwell.

Viikonlopun The New York Timesissä julkaistussa kirjoituksessa asia kuitenkin käännetään päälaelleen.

Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.

He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa seurattiin yli 2000 ihmistä, jotka olivat saaneet parhaaseen yhteen prosenttiin kuuluvan tuloksen SAT-testistä. Tämän testin tulokset korreloivat vahvasti älykkyysosamäärän kanssa.

Tutkimuksesta selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.

"Korkea älykkyys antaa suunnattoman edun todellisessa elämässä", professorit kirjoittavat.

He myös kertovat omista tutkimuksistaan, joiden mukaan esimerkiksi pianisteilla harjoittelun merkitys ei ole niin suuri kuin älykkyydestä johtuva työmuistin merkitys on. Sama havainto pätee monissa muissakin ammateissa ja tehtävissä, kirjoittajat toteavat.

"Tämän tarkoitus ei ole kiistää harjoittelun voimaa", kirjoittajat sanovat. "Eikä ole tarkoitus sanoa, ettei keskivertoälyllä varustettu ihminen voisi tulla fysiikan tohtoriksi. Se on vain suhteellisen epätodennäköistä. Joskus tiede kertoo meille asioita, joita emme haluaisi kuulla."

Kauppalehti: "Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"

Kauppalehti:

S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa. (...) Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.

(...) Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan  johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan.  Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan. (...) Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.

Johtamiseen vaikuttaa muukin kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyvät arvot. Jo pelkkä kielenkäyttö paljastaa selkeästi ajattelun taustalla vaikuttavan ideologian, joka juontaa juurensa kauempaa kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyviin yhteiskunnan valta- ja omistussuhteisiin. Ajatus johtamisesta kuvastaa työn organisoimista tavalla, jossa omistava vähemmistö viime kädessä määrää mitä työtä tehdään, missä, milloin ja kenen ehdoilla sitä tehdään ja kuinka sen hedelmät jaetaan. Tällöin kuvaan astuu kysymys kuinka taivutella työtätekevä väestö tekemään työnsä mahdollisimman tehokkaasti.

Esimerkiksi omavaraistalouteen perustuvassa viljely-, metsästys- tai keräily-yhteiskunnassa olisi täysin absurdia puhua johtamisesta samaan tyyliin, kuin siitä yhteiskunnassamme puhutaan. Kun resursseja - viljelymaata sekä metsästys ja keräilyalueita - ei siinä merkityksessä kun me sanan ymmärrämme omista kukaan, niiden käyttöoikeuden määrää usein yhteiset sopimukset tai perinteisen elämäntyylin tai esi-isien sanelema järjestys. Tämänkaltaisessa yhteisössä työtä ei myöskään tarvitse mennä erikseen tekemään paikkaan, jota kutsutaan työpaikaksi, vaan se on saumaton osa ihmisen koko elämää, persoonaa ja roolia sekä perheensä että koko yhteisönsä jäsenenä.

Kun työn organisoimisen, työtehtävien, eri roolien sekä työstä saatavien hedelmien jaon määrittää perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteet sekä perinteiseen elämänmuotoon ja kulttuuriin perustuva yhteisön elämän ylläpitoon tähtäävä toiminta, ajatus "johtamisesta" on lähestulkoon merkityksetön kysymys. Kun metsästys tai viljely tähtää välittömästi perheen ja yhteisön hyvinvointiin, kun ne ovat ihmisille tapoja toteuttaa itseään ja kun menestyksekkäät metsästäjät tai viljelijät nauttivat suurta arvostusta yhteisönsä piirissä, on täysin käsittämätön ajatus, että tarvittaisiin johtajia saamaan heidät tekemään "työnsä" hyvin.

Näin myös osallisuustalous perustuu ajatukseen, "jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään". Työpaikkoja, tehtaita, viljelysmaata tai muita hyödynnettäviä luonnonvaroja ei erikseen omistaisi kukaan, vaan yhteisö neuvottelisi osallistuvassa suunnittelussa niiden käytöstä yhdessä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien periaatteen mukaisesti työnsä jakavat työpaikat sopisivat demokraattisesti itse työn tekemisestä ja jakaisivat sen hedelmät ahkeruuteen perustuvan palkkauksen mukaisesti. Työpaikat olisivat vastuussa työn toteuttamisesta sekä ensisijaisesti itselleen että toiseksi muulle yhteisölle pyrkimällä pitämään lupauksensa hyödyntää heidän käyttöönsä luovetut resurssit mahdollisimman tehokkaasti, osallistuvassa suunnittelussa itse esittämällään tavalla.


Kauppalehti 26.10.2011
"Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"


S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa.

Johtamisen huono kello kuuluu suorastaan maailman ääriin, kajauttaa S-ryhmän entinen pääjohtaja Arto Hiltunen tänään ilmestyneessä johtamiskirjassaan.

Huonoon johtamiseen törmää kaikkialla, Hiltunen täräyttää.

Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.

Hiltunen kannustaa Suomea kehittämään parempaa ja laadukkaampaa johtamista yrityksissä, julkishallinnossa ja kolmannen sektorin piirissä.

Johtamisesta pitäisi tehdä Suomen kilpailuvaltti, koska teknologia ja muu osaaminen eivät liiku mihinkään, ellei yritystoiminta perustu maailman huippuluokan johtamiseen.

Osaamisen sijainti yrityksessä on muuttunut, ja ihmeitä tekevän sankarijohtajan myytti murtuu.

Monia rajujakin johtamiskierroksia elämässään kokenut Hiltunen tuulettaa estottomasti omia johtamiskokemuksiaan ja omia epäonnistumisiaankin - sortumatta kirjassa oman pesän sotkemiseen millään tavalla.

Ei jalkaväen opeilla

Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan  johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan.  Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan.

Palveluyhteiskunta edellyttää Suomessa parempaa johtamista, Hiltunen ryöpyttää ja toteaa, että johtamien on yrityksen tärkein kilpailukeino. Mutta siihen koulutusjärjestelmämme ei hänen mukaansa juuri valmenna.Silti Hiltunen uskoo, että Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta maailman kärkeen johtamisen laadusta kilpailtaessa.

Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.

Kirja "Johtamisen taito"  piirtää kuvaa nykyajan johtajasta, joka saa ihmiset tekemään oikeita asioita motivoituneesti ja itseohjautuvasti, johtajan tahdon mukaan.

Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu

Talouselämä kirjoittaa oman edun ajamista koskevien myyttien oleevan murtumassa. Esimerkkeinä esiin nostetaan internet-tietosanakirja Wikipedia, käyttäjien tuottamiin ravintola-arvioihin perustuva Yelp sekä samalla idealla toimiva matkailuopas TripAdvisor, joiden toimintatapa on

...täysin käsittämätön liiketoimintamalli maailmassa, jossa uskotaan omaa etua ajavaan rationaalisuuteen. (...) Näiden organisaatioiden toimintatapa lyö korvalle olettamusta, jonka mukaan ihmiset ovat itsekkäitä olioita. Näemme kaikkialla ympärillämme ihmisten toimivan yhteistyössä ja tekevän oikeita asioita. Samalla kun monilla aloilla on omaksuttu yhteistyöjärjestelmiä, sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tutkijat ovat alkaneet uudestaan kiinnostua yhteistyön mekaniikasta. Monen tutkijan työ on avannut silmämme näkemään useilla tiedonaloilla osoituksia siitä, että ihmiset ovat tosiasiassa yhteistyöhenkisempiä ja epäitsekkäämpiä kuin otaksuimme.

Porkkanoilla ja kepeillä ei enää pystytä tuloksellisesti motivoimaan ihmisiä. Tarvitsemme sitoutumiseen ja yhteiseen tavoitteeseen nojaavia järjestelmiä. Useimmat organisaatiot pärjäisivät paremmin auttamalla meitä panemaan peliin ja hyväksymään yhteistoimintahenkiset ja epäitsekkäät tunteemme kuin otaksumalla meidän toimivan pelkästään oman etumme ajamiseksi.

Perustaen useilla ihmistieteiden aloilla saatuihin ihmisten yhteistötutkimusten tuloksiin Talouselämän artikkelissa nostetaan esiin

...muutamia vipuja, jotka saattavat motivoida ihmiset puhaltamaan yhteiseen hiileen sen sijaan että he ajaisivat omia etujaan ryhmän kustannuksella. (...)

EMPATIA JA SOLIDAARISUUS. Mitä enemmän empatiaa ja solidaarisuutta tunnemme toisia kohtaan, sitä todennäköisemmin otamme huomioon heidän etunsa. Vastaavasti ryhmään kohdistuva solidaarisuus tekee meidät alttiimmiksi uhraamaan oman etumme yhteisen edun vuoksi. (...)

OIKEUDENMUKAISUUS JA MORAALISUUS. Ihmiset haluavat yleensä itselleen oikeudenmukaisen osuuden yhteistyön tuottamista eduista. Markkinatalousyhteiskunnissa tehtyjen kokeiden perusteella näyttää siltä, että useimmat pyrkivät noudattamaan tasajaon normia, ellei ole erityistä syytä poiketa siitä. (...) Jos jotkut pelaajat poikkeavat liikaa normista, toiset rankaisevat heitä, vaikka näin tekemällä kärsisivät itsekin menetyksiä.

PALKINNOT JA RANGAISTUKSET. Yhteistyön edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda järjestelmiä, jotka vetoavat osallistujien luontaisiin motivaatiotekijöihin eli siihen, mitä he sisimmässään haluavat tehdä – ei siis järjestelmiä, jotka perustuvat ihmisten valvontaan ja palkitsemiseen tai rankaisemiseen sen mukaan, miten he käyttäytyvät. (...) Rahalliset kannusteet ja aineelliset palkinnot voivat syrjäyttää luontaisen motivaation tehdä yhteistyötä tai käyttäytyä empaattisesti.

Talouselämän artikkeli käsittelee yhteistöperiaatteiden mukaisesti organisoitua työtä omistavan ja koordinaattoriluokan näkökulmasta - oman edun ajamista koskevien myyttien murtaminen on tärkeää,  "jotta pystyisimme määrittelemään uusien kilpailijoiden aiheuttamat liiketoimintariskit". Työn organisoiminen yhteistyöperiaatteiden mukaisesti saattaa johtaa parempiin kilpailuasemiin - mikä tarkoittaa suurempia voittoja omistajille - joten se on kannatettavaa.

Kuitenkin artikkelin esittämät tekijät näkyvät selkeästi myös osallisuustalouden keskeisissä arvoissa sekä instituutioissa. Sen kehittelyn taustalla vaikuttaakin sekä sitoutuminen aidosti demokraattisen, tasavertaisen ja solidaarisen yhteiskunnan ihanteeseen että Talouselämän artikkelin kanssa samankaltaisiin tutkimuksiin perustuva näkemys ihmisten organisoitumisesta, yhteistyöstä ja perimmäisistä motivaatioista.

Talouselämä 9.11.2011
Itsekkyyden myytti murtuu

Oman edun ajamista koskevien olettamustemme murtaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta pystyisimme määrittelemään uusien kilpailijoiden aiheuttamat liiketoimintariskit. Vuonna 1999 kaksi asiantuntijaa näytti, miten Microsoftin tulo tietosanakirjamarkkinoille Encarta-tuotteellaan symbolisoi verkottuneen tietotalouden mahdollistamaa muodonmuutosta. Merkittävä pelaaja käytti näin hyväkseen vahvaa asemaansa paketoimalla tuotteen ja jakelemalla sitä laajalti halpaan hintaan.

Kömpelöllä 32-osaisella Encyclopaedia Britannicalla ei ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa. Kymmenen vuotta myöhemmin Britannica oli joutunut omaksumaan toisenlaisen mallin – mutta ei Encartan pakottamana. Microsoft lakkasi tuottamasta Encartaa vuonna 2009 siksi, että sen kilpailijaksi ilmestyi Wikipedia – täysin käsittämätön liiketoimintamalli maailmassa, jossa uskotaan omaa etua ajavaan rationaalisuuteen.

Jos tuntuu siltä, että Wikipedia on ainutlaatuinen tapaus, sopii kysyä maksullisia ravintola-arvosteluja myyvältä Zagat’silta, miten käyttäjien tuottamaan aineistoon perustuva Yelp on vaikuttanut sen markkinoihin, tai matkaoppaita julkaisevalta Fodorilta, mitä mieltä se on yleisön kirjoittamia matkailuvinkkejä julkaisevasta TripAdvisorista.

Myös sellaiset yhtiöt kuin Google, Facebook ja Craigslist ovat keksineet keinoja, joilla päästään kannattavaan toimintaan ihmisiä sitouttamalla.

Näiden organisaatioiden toimintatapa lyö korvalle olettamusta, jonka mukaan ihmiset ovat itsekkäitä olioita. Näemme kaikkialla ympärillämme ihmisten toimivan yhteistyössä ja tekevän oikeita asioita. Samalla kun monilla aloilla on omaksuttu yhteistyöjärjestelmiä, sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tutkijat ovat alkaneet uudestaan kiinnostua yhteistyön mekaniikasta. Monen tutkijan työ on avannut silmämme näkemään useilla tiedonaloilla osoituksia siitä, että ihmiset ovat tosiasiassa yhteistyöhenkisempiä ja epäitsekkäämpiä kuin otaksuimme.

Porkkanoilla ja kepeillä ei enää pystytä tuloksellisesti motivoimaan ihmisiä. Tarvitsemme sitoutumiseen ja yhteiseen tavoitteeseen nojaavia järjestelmiä. Useimmat organisaatiot pärjäisivät paremmin auttamalla meitä panemaan peliin ja hyväksymään yhteistoimintahenkiset ja epäitsekkäät tunteemme kuin otaksumalla meidän toimivan pelkästään oman etumme ajamiseksi.
Seitsemän vipua yhteistyöhön

Monilla tieteenaloilla tutkitun ihmisten yhteistyön analysointi auttaa tunnistamaan muutamia vipuja, jotka saattavat motivoida ihmiset puhaltamaan yhteiseen hiileen sen sijaan että he ajaisivat omia etujaan ryhmän kustannuksella. Nämä vivut eivät sovi yhtä hyvin kaikentyyppisiin järjestelmiin, vaan eri yhdistelmät purevat paremmin eri toimintoihin ja populaatioihin. Tällä varauksella esitämme seitsemän alustavaa yhteistyöjärjestelmien rakentamisideaa.

VIESTINTÄ. Yhteistyöjärjestelmässä tärkeintä on osallistujien keskinäinen viestintä. Kun ihmiset pystyvät kommunikoimaan, he ovat empaattisempia ja luottavaisempia ja pystyvät pääsemään ratkaisuun vaivattomammin kuin siinä tapauksessa, että eivät keskustele.

PUITTEET JA NIIDEN AITOUS. Ihmiset reagoivat eri tavoin aina sen mukaan, millaisiin viitekehyksiin tilanteet asetetaan, mutta on tärkeää, että nämä kehykset vastaavat todellisuutta. Jonkin käytännön esittäminen yhteistoiminnallisuutta korostavissa puitteissa saattaa edistää yhteistyötä jonkin aikaa, mutta vaikutus ei kestä, ellei väite ole uskottava.

EMPATIA JA SOLIDAARISUUS. Mitä enemmän empatiaa ja solidaarisuutta tunnemme toisia kohtaan, sitä todennäköisemmin otamme huomioon heidän etunsa. Vastaavasti ryhmään kohdistuva solidaarisuus tekee meidät alttiimmiksi uhraamaan oman etumme yhteisen edun vuoksi. Solidaarisuuden ja syrjinnän raja on kuitenkin liukuva. Tiimihengen merkitystä yhteistyön luojana ei voi kiistää, mutta meidän pitää varoa, ettei se johda tiimiin kuulumattomien hylkimiseen.

OIKEUDENMUKAISUUS JA MORAALISUUS. Ihmiset haluavat yleensä itselleen oikeudenmukaisen osuuden yhteistyön tuottamista eduista. Markkinatalousyhteiskunnissa tehtyjen kokeiden perusteella näyttää siltä, että useimmat pyrkivät noudattamaan tasajaon normia, ellei ole erityistä syytä poiketa siitä.

Jos jotkut pelaajat poikkeavat liikaa normista, toiset rankaisevat heitä, vaikka näin tekemällä kärsisivät itsekin menetyksiä. Useimmat menettävät mieluummin vaikka kaiken kuin tyytyvät liian pieneen osuuteen yhteisestä potista.

Ihmiset haluavat myös toimia oikein. Selkeästi määritellyt arvot ovat yhteistyön kannalta ratkaisevan tärkeitä. Eettisen menettelyn selittäminen ja vahvistaminen lisää ihmisten alttiutta käyttäytyä tällä tavalla.

PALKINNOT JA RANGAISTUKSET. Yhteistyön edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda järjestelmiä, jotka vetoavat osallistujien luontaisiin motivaatiotekijöihin eli siihen, mitä he sisimmässään haluavat tehdä – ei siis järjestelmiä, jotka perustuvat ihmisten valvontaan ja palkitsemiseen tai rankaisemiseen sen mukaan, miten he käyttäytyvät.

Tehdyistä tutkimuksista käy vakuuttavasti ja johdonmukaisesti ilmi, että jos lisäämme rahaa, asiat saattavat mennä pikemmin huonompaan kuin parempaan suuntaan. Rahalliset kannusteet ja aineelliset palkinnot voivat syrjäyttää luontaisen motivaation tehdä yhteistyötä tai käyttäytyä empaattisesti.

MAINE JA VASTAVUOROISUUS. Yksi äärimmäisen tärkeä yhteistyön muoto toimii pitkäaikaisen vastavuoroisuuden varassa. Vastavuoroisuuteen nojaavat järjestelmät ovat tavattoman tärkeitä mutta helposti turmeltuvia. Maine on tärkein tätä vastaan tepsivä työkalu. Kuten eBayn kaltaiset nettipalvelut ovat osoittaneet, anonyymitkin mainejärjestelmät riittävät varmistamaan, että ihmiset noudattavat sääntöjä.

MONINAISUUS. Monia erilaisia motivaatioita apunaan käyttävät järjestelmät ovat tuloksellisempia kuin pelkästään aineellisista palkinnoista kiinnostuneita ihmisiä varten rakennetut. Koska olemme erilaisia, yhteistyöjärjestelmien täytyy joustaa. Niiden pitää myös ottaa huomioon se, että reagoimme herkästi yhteistyön kustannuksiin mutta herkkyyden aste voi muuttua. On mahdollista luoda massiivisen uhrautumisen varassa toimiva järjestelmä, mutta sen ylläpitäminen käy äärimmäisen vaikeaksi.

HS: Terveyskeskusmaksujen poistamisen "hyödyt haittoja suuremmat"

Helsingin sanomat:

Terveyskeskusmaksun poisto ei ajaisi kuntia taloudellisiin vaikeuksiin eikä ruuhkauttaisi terveyskeskuksia. Näin arvioivat HS:n haastattelemat terveysalan asiantuntijat. Keskeisiä perusteluita maksuttomuuteen on kaksi: pienituloisten kynnys hakeutua hoitoon madaltuisi, ja väestön terveyserot kapenisivat.

"Hyödyt olisivat ilman muuta haittoja suuremmat", sanoo Helsingin terveyskeskuksen kehittämisjohtaja Riitta Simoila.

Maksu otettiin tauon jälkeen käyttöön vuonna 1993. Kysymys oli rahasta: elettiin laman jälkeistä alkaa, ja julkinen talous oli kuralla. Nyt maksua peritään kaikissa kunnissa. (...) Saadut tuotot ovat kuitenkin niin vähäisiä, etteivät ne riitä maksun perusteeksi, sanoo esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Markku Pekurinen.

"Maksujen keräämisen kustannukset ovat hyvin lähellä maksuista saatavaa tuottoa", Pekurinen sanoo viitaten esimerkiksi perinnästä ja kirjanpidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Helsingissä terveyskeskusmaksuilla saadaan kerättyä vuosittain noin neljä miljoonaa. Siitä noin 1,3 miljoonaa euroa kuluu maksujen perimiseen. Maksujen poisto jättäisi siis alle kolmen miljoonan euron loven kaupungin kukkaroon. Runsaan neljän miljardin euron budjetissa kyse on pikkurahasta.

Aikaisemmin olemme blogissamme nostaneet esiin kuinka Suomessa terveyserot rikkaiden ja köyhien välilla ovat korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa, ja että rikkain väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään kuin köyhin. Yksi syy terveyseroihin on myös lääkärissäkäymisen tiheys. Monelle yksi merkittävä este useammin lääkärissä käymiselle on nimenomaan terveyskeskusmaksut.


Helsingin Sanomat 19.11.2011
Asiantuntijat eivät näe estettä terveyskeskusmaksun poistolle
"Hyödyt haittoja suuremmat"

Maksuttomuuden kannattajien mielestä väestön terveyserot kapenisivat.

Terveyskeskusmaksun poisto ei ajaisi kuntia taloudellisiin vaikeuksiin eikä ruuhkauttaisi terveyskeskuksia. Näin arvioivat HS:n haastattelemat terveysalan asiantuntijat.

Keskeisiä perusteluita maksuttomuuteen on kaksi: pienituloisten kynnys hakeutua hoitoon madaltuisi, ja väestön terveyserot kapenisivat.

"Hyödyt olisivat ilman muuta haittoja suuremmat", sanoo Helsingin terveyskeskuksen kehittämisjohtaja Riitta Simoila.

Maksu otettiin tauon jälkeen käyttöön vuonna 1993. Kysymys oli rahasta: elettiin laman jälkeistä alkaa, ja julkinen talous oli kuralla. Nyt maksua peritään kaikissa kunnissa.

Tänä syksynä maksun poistaminen on noussut esille Helsingin ja Espoon budjettineuvotteluissa.

Molempien kaupunkien poliitikot päätyivät selvittämään asiaa. Selvittäminen onkin tarpeen, sillä maksujen vaikutusta terveyspalveluiden käyttöön on tutkittu vain vähän.

"Enemmän on näkemyksiä kuin tutkimuksia", muotoilee asiakasmaksuja selvittänyt virkamies Raimo Jämsén sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Maksun poiston vastustajat sanovat usein, että maksuttomat lääkäripalvelut ruuhkauttaisivat terveyskeskukset. Sellaisesta ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan ole juuri näyttöä.

Vaasassa maksun käyttöönotto ei näkynyt kävijätilastoissa juuri mitenkään, kertoo ylilääkäri Markku Sirviö. Kaupunki alkoi periä maksua vuonna 2003. "Ei muita vaikutuksia kuin että se tuo rahaa", Sirviö toteaa.

Kuntaliitto suhtautuu terveyskeskusmaksun poistoon kuntien kiperän taloustilanteen vuoksi penseästi.

"Suurin este on tulonmenetys", arvioi liiton erityistutkija Sinikka Huhtala.

"Käyntimääriin sillä tuskin on vaikutusta."

Saadut tuotot ovat kuitenkin niin vähäisiä, etteivät ne riitä maksun perusteeksi, sanoo esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Markku Pekurinen.

"Maksujen keräämisen kustannukset ovat hyvin lähellä maksuista saatavaa tuottoa", Pekurinen sanoo viitaten esimerkiksi perinnästä ja kirjanpidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Helsingissä terveyskeskusmaksuilla saadaan kerättyä vuosittain noin neljä miljoonaa. Siitä noin 1,3 miljoonaa euroa kuluu maksujen perimiseen.

Maksujen poisto jättäisi siis alle kolmen miljoonan euron loven kaupungin kukkaroon. Runsaan neljän miljardin euron budjetissa kyse on pikkurahasta.

"Maksun poisto ei olisi kovin suuri taloudellinen menetys", sanoo terveyskeskuksen kehittämisjohtaja Simoila. Hän pitää myös terveyskeskusten ruuhkautumista aiheettomana pelkona.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki on samaa mieltä.

"On huolehdittava siitä, että terveydenhuollon rahoitus on muilta osin kunnossa. Terveyskeskusmaksusta se ei ole kiinni", Välimäki sanoo.

"Jos maksu estää pienituloisten hakeutumisen hoitoon, se on huonoa terveyspolitiikkaa."

TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

Taloussanomat:

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tarkastetaan ensi viikon perjantaina 25.11. väitöskirja, jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään.

Väitöskirja osoittaa, että johtamisen voi siirtää esimiehiltä tiimin itse tehtäväksi ja jakaa jopa koko tiimin kesken. Tällöin tiimi valtuutetaan huolehtimaan omasta johtamisestaan.

Olemme myös aikaisemmin käsitelleet työpaikkojen erilaisia ongelmia sekä esimerkiksi työmotivaatiota koskevaa tutkimustietoa havainnollistavasti. Taloussanomien uutisoiman väitöskirjan havainnot tukevat osaltaan osallisuustalouden esittelemää ajatusta tasapainotetuista työkokonaisuuksista.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat kuitenkin työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.


TS 17.11.2011
Väitöskirja todistaa: Pomo on tarpeeton

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tarkastetaan ensi viikon perjantaina 25.11. väitöskirja, jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään.

Väitöskirja osoittaa, että johtamisen voi siirtää esimiehiltä tiimin itse tehtäväksi ja jakaa jopa koko tiimin kesken. Tällöin tiimi valtuutetaan huolehtimaan omasta johtamisestaan.

– Jaettu johtajuus edellyttää suostumista kollegan johdettavaksi. Tiimin jäsenten täytyy olla valmiita tarjoamaan omia johtamispalveluitaan ja heillä täytyy olla valmius vastaanottaa niitä muilta, sanoo väitöskirjan tekijä, diplomi-insinööri Jari Mielonen.

Mielonen on tutkimuksessaan seurannut yhden asiantuntijatiimin johtamista, johtamisen prosesseja, käytäntöjä ja työskentelyä viiden vuoden ajan.

Tutkimuksen mukaan jaetussa johtamisessa puututaan kollegan tekemiseen, vaikeat asiat käsitellään yhteisesti ja johtamiskäytännöistä sovitaan tiimin jäsenten kesken. Nämä yhdessä sovitut pelisäännöt ohjaavat arkipäiväistä tekemistä.

Jaettua johtajuutta on kritisoitu sanomalla, ettei se tuo mitään uutta työtiimin johtamiseen vaan kyse on ainoastaan delegoinnista. Mielosen tutkimuksen mukaan jaetussa johtamisesta on kuitenkin kyse muustakin: asioiden yhteiseksi tekemisestä.

Tämä yhteiseksi tekeminen on vuorovaikutusprosessi, jossa luodaan yhteinen merkitys, ymmärrys ja sisältö yhteisistä asioista.

– Lisääntyvä tiimi- ja asiantuntijatyö on aiheuttanut paineita tarkastella johtajuutta uudesta näkökulmasta. Yhä koulutetummat ihmiset ja globaalit muutospaineet tekevät ylhäältä tulevan johtajuuden yhä huonommin toimivaksi, Mielonen kommentoi.