Globaalin köyhyyden mittaamisessa tilastonviilausta

Uutisten perusteella maailmanlaajuinen köyhyys on vähentynyt. Suomalaiset talousvaikuttajat ovat kiitelleet kapitalistista markkinataloutta edistyksestä globaalin köyhyyden vähentämisessä. Köyhyyden vähentyminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä käytettyjen mittarien kriteerit ovat vaihdelleet ja monien asiantuntijoiden suosimat vaihtoehtoiset mittaustavat antavat tilanteesta selvästi toisenlaisen kuvan.

Tutkiva journalisti Jason Hickel on perehtynyt globaalin köyhyyden mittareiden puutteisiin. Hickelin mukaan Suomessakin paljon uutisoitu globaali köyhyyden väheneminen on saavutettu pikemminkin mittareiden viilaamisella kuin rohkaisevalla edistyksellä.

Uutisointi globaalin köyhyyden vähenemisestä on ollut rohkaisevan positiivista. Maailmanpankki, vauraiden maiden hallitukset ja YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet -kampanja ovat julkaisseet tilastoja, joiden mukaan köyhyys on vähentynyt merkittävästi.

Eniten näkyvillä on ollut YK:n vuonna 2000 käynnistämä vuosituhannen kehitystavoitteet -kampanja, jonka päätavoitteena oli puolittaa globaali köyhyys vuoteen 2015 mennessä. YK on ilmoittanut, että tavoite saavutettiin etuajassa. 

Hickel huomauttaa, että mittareita on muutettu useaan otteeseen viime vuosikymmenten aikana. Alunperin Rooman World Food Summit -kokouksessa vuonna 1996 tavoiteltiin nälänhädän puolittamista vuoteen 2015 mennessä. YK:n kampanjassa vuonna 2000 siirryttiin käyttämään ”alle dollari päivässä” -tulorajaa. Tämä mittarin muutos vähensi Hickelin mukaan köyhyydestä nostettavien ihmisten määrää 167 miljoonalla. Myöhemmin analyysin vertailuvuotta siirrettiin kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1990, jolloin Kiinan merkittävä köyhyyden vähentäminen 1990-luvulla saatiin laskettua osaksi kampanjaa. Hickelin laskelmien mukaan vuonna 1996 sovittiin 836 miljoonan ihmisen nostamisesta köyhyydestä, kun taas viimeisimpien laskutapojen mukaan tavoitteet saavutetaan vähentämällä köyhien määrää 345 miljoonaa.

”Dollari päivässä” -köyhyysrajan yksi puute on siinä, että se sulkee ulos vauraampien maiden köyhät. Raja on laskettu maailman köyhimpien maiden mukaan, mutta YK:n ja Maailmanpankin mittauksissa ei oteta tätä huomioon. Toinen ongelma liittyy inflaation huomioimiseen. Maailmanpankin köyhyyden laskennassa käyttämä ”dollari” on heikentynyt jokaisella tarkistuskierroksella, joten köyhyyden määrä on laskenut kirjanpidollisesti.

Tutkijat ovat ehdottaneet useita parannuksia globaalin köyhyyden mittaamiseen. Esimerkiksi Peter Edwards Newcastlen yliopistosta on ehdottanut köyhyysrajaksi 2,50 dollaria päivässä. Tätä mittaria käytettäessä köyhiä on maailmassa 3,1 miljardia, joka on kolminkertainen määrä Maailmanpankin ja YK:n käyttämiin mittareihin verrattuna. Myös trendi on mittaria käytettäessä päinvastainen – maailmassa on näin mitattuna 353 miljoonaa köyhää enemmän kuin vuonna 1981. Jos Kiinaa ei lasketa lainkaan mukaan, köyhiä on 852 miljoonaa enemmän.

Lue myös:

Köyhyys vähäistä valtioissa, jotka satsaavat rahaa köyhyyden vähentämiseen

Luxembourg Income Study -tutkimuskeskuksen raportissa todennetaan itsestäänselvältä tuntuva ajatus. Köyhyys on vähäisempää valtioissa, jotka satsaavat rahaa köyhyyden vähentämiseen.

cash social expenditures and poverty rates

Köyhyyden vähentämisellä tarkoitetaan käytännössä erilaisia tukia, joita Suomessa tarjoaa esimerkiksi Kansaneläkelaitos. Sairaseläkkeet sekä tuet vammaisille, lapsiperheille ja työttömille muodostavat turvaverkon, joka helpottaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa.

Päivänpoliittisessa keskustelussa unohtuu säännöllisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kiistattomat onnistumiset, joista köyhyyden vähentäminen on yksi oleellisimmista. Lapsiköyhyys on tutkitusti kasvussa, mutta Suomen köyhyystasot ovat – laskutavasta riippumatta – edelleen kansainvälisessä vertailussa alhaiset.

Köyhyyttä on pyrittävä vähentämään entisestään. Tässä Suomella on todistetusti vahvaa osaamista.

Yle: Yritysveron laskeminen ei toiminut

Yle:

Veronalennuksen dynaamisten vaikutusten piti piristää taloutta, mutta teho jäi olemattomaksi. Yhteisöverotulot laskivat viime vuonna noin 800 miljoonaa euroa.
Ministereillä oli merkittävää kerrottavaa maaliskuussa 2013. Hallitus oli nimittäin päättänyt laskea yhteisöveroa kerralla roimasti, 20 prosenttiin, alle Ruotsin tason.Eduskuntaakin informoitiin kädenojennuksesta yrityksille.
[…] Verottajan tuoreen arvion mukaan yhteisöverotulot laskivat viime vuonna noin 800 miljoonaa euroa. Dynaamiset vaikutukset jäivät olemattomiin.

Veronalennusten vaikutuksista on runsaasti empiiristä tutkimusta ja niiden teho on tunnetusti heikompi kuin julkisissa investoinneissa. Julkisten investointien tehokkuus elvytyksessä perustuu veroalennuksia korkeampaan kerroinvaikutukseen, joka tarkoittaa julkisten satsausten menemistä talouden kiertokulkuun. Hyveellinen kehä syntyy, kun investoinnit johtavat käyttämättömänä lojuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseen sekä maksettujen tulojen kautta lisääntyvään kulutukseen. Kysynnän noustessa yritysten kannattaa puolestaan jälleen investoida enemmän. Investoinneilla voidaan myös parantaa pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia.

Harjoitettu talouspolitiikka on entistä eriskummallisempaa, koska huoli valtionvelasta on ollut suomalaisessa talouskeskustelussa yksi näkyvimpiä teemoja. Keskeisenä pidettyä ongelmaa on ratkottu vähentämällä verotuloja noin 800 miljoonaa euroa.

Lue myös:

Kreikan kohdalla tuettu pankkeja kansalaisten sijaan

Columbia Universityn historian professori Mark Mazower painottaa Financial Timesissa julkaistussa kirjoituksessaan, että Kreikan velkatilanne ymmärretään usein väärin. Mazower huomauttaa, että erityisesti saksalaisten ja suomalaisten kaltaisten vauraiden EU-maiden kansalaisten tulisi ymmärtää, että tukipaketit Kreikalle ovat olleet erityisesti tukea vauraiden EU-maiden pankeille.

German or Finnish voters may feel they have shown enough solidarity with the Greeks. But strictly speaking they have mostly shown solidarity with their own financial institutions — which would have been among the biggest losers if Greece had not been bailed out — and that is another thing entirely.

Kreikan valtiolle lainanneet rahoitusinstituutiot ovat tehneet mittavia voittoja korkean riskin lainoilla. Kun riskit osoittautuivat syystäkin suuriksi, tappiot on siirretty asteittain julkisten instituutioiden kirjoihin. Vuoden 2015 alussa Kreikan velasta 78 prosenttia oli nimenomaan velkaa julkisen sektorin toimijoille – pääosin EU:lle.

Kehitysmaiden velkakriisien asiantuntija Stephany Griffith-Jonesin mukaan Kreikka on saanut mittavan määrän tukea kriisissä, mutta valtaosa rahasta on käytetty suoraan velanhoitoon muun muassa liikepankeille. Rahalla ei ole helpotettu kreikkalaisia. Griffith-Jonesin mukaan Kreikan kriisinhoidossa on käytetty pitkälti samanlaista strategiaa, kun 1980-luvulla Latinalaisen Amerikan talouskriiseissä. Silloin julkisin varoin pelastettiin erityisesti amerikkalaisia ja brittiläisiä pankkeja.

Lue myös:

HS: Maailman rikkain prosentti omistaa pian enemmän kuin loput yhteensä

in

Helsingin Sanomat:

Kuilu rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä kasvaa nopeasti, kertoo avustusjärjestö Oxfam. Brittijärjestön mukaan ensi vuonna rikkain prosentti omistaa jo enemmän kuin kaikki muut yhteensä.
Rikkaimman prosentin osuus globaalista varallisuudesta on kasvanut vauhdikkaasti viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2009 rikkain prosentti hallitsi 44 prosenttia maailman varallisuudesta. Vuonna 2016 sen osuus ylittää 50 prosenttia.
Maailman varallisuuden toinenkaan puolikas ei ole jakautunut tasaisesti. Sen omistaa melkein kokonaan noin viidennes ihmisistä. Loput 80 prosenttia ihmisistä omistavat vain 5,5 prosenttia varallisuudesta.
Köyhimmän 80 prosentin keskimääräinen varallisuus on 3 330 euroa aikuista kohti, kun rikkaimman prosentin omaisuus on keskimäärin noin 2,3 miljoonaa euroa.

Lue myös:

Investointiohjelma ja velka-armahdus loivat Saksan talousihmeen

Jan Hurri, Taloussanomat:

Kreikan valtio on ennenkin ollut velkavaikeuksissa, mutta silti Euroopan valtioiden viime vuosisadan suurimmat talous- ja velkaonnettomuudet aiheutti Saksa eikä Kreikka. Samoin Euroopan viime vuosisadan suurimman valtion velka-armahduksen vastaanotti Saksa eikä Kreikka.
Kyse oli kummankin maailmansodan häviäjälle määrätyistä sotakorvausveloista. Ensimmäisen sodan velat Saksa jätti ajallaan maksamatta, ja toisen sodan jälkeen se sai ulkomaiset velkansa suurelta osin anteeksi.
Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot määräsivät jokseenkin kaikki sotakustannukset ja -vahingot Saksan maksettaviksi, vaikka esimerkiksi brittihallituksen sodanjälkeinen valtiovarainministeri John Maynard Keynes varoitti liian raskaan velkarasituksen tuhoisista seurauksista.
[…] Toinen maailmansota oli koko Euroopalle jos mahdollista vielä tuhoisampi kuin ensimmäinen oli ollut. Toinenkin sota päättyi Saksan tappioon, ja Saksa sai siitäkin mittavat sotakorvausvelvoitteet kontolleen. Voittajavaltiot olivat pääosin samat kuin edellisessä sodassa, mutta nyt ne eivät sentään toistaneet samoja velkavirheitä kuin edellisen sodan jälkeen.
[…] Silti voittajavaltiot katsoivat omankin etunsa kannalta parhaaksi olla painamatta Saksaa sodan häviön ja tuhojen jälkeen vielä pohjattomaan velkasuohon jopa vuosikymmenten ajaksi.
Niinpä Euroopan lähes poroksi polttanut Saksa sai velkojiltaan tuntuvan armahduksen ja mahdollisuuden uuteen alkuun.
Sotavelkojen armahdus ja samoihin aikoihin alulle pantu mittava jälleenrakennus- ja investointituki antoivat ratkaisevaa apua Saksan talousihmeen toteutumiselle.

Taloustoimittaja Jan Hurri nostaa nykyisen Kreikan velkakriisin rinnalle taloushistoriasta tärkeän tapahtumaketjun. Saksan talousihmeen taustalla on toisen maailmansodan jälkeinen tuki, jota erityisesti Yhdysvallat tarjosi investointiohjelmien muodossa. Sodan hävinnyttä Saksaa ei toisin sanoen pakotettu muuttamaan kansantalouttaan velkojenmaksuautomaatiksi, kuten Kreikan kohdalla on toimittu eurokriisin alusta lähtien, vaan maalle luotiin edellytykset kasvuun.

Kreikan vaalit voittanut Syriza-puolue sekä vastavalittu valtiovarainministeri ja taloustieteilijä Yanis Varoufakis vaativat samanlaista mahdollisuutta uuteen alkuun, jonka muun muassa Saksa sai toisen maailmansodan jälkeen. Tällainen kasvuun tähtäävä tuki, erityisesti yhteisen rahaliiton sisällä, on pitkällä tähtäimellä kaikkia rahaliiton jäseniä hyödyttävää talouspolitiikkaa.

Lue myös:

YLE: Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu syvenee Saksassa

Yle:

Nopeasti kasvava matalapalkkasektori uhkaa kasvattaa entisestään saksalaisten jakoa köyhiin ja rikkaisiin. Kuuluisa Saksan malli on pilkkonut yhä useamman kokopäivätyön osa-aikaisiin minitöihin, joista saatava palkka ei riitä toimeentuloon.
[...]
Yhä useampaa saksalaista uhkaa OECD:n arvion mukaan köyhyysloukku. Vaikka työttömien osuus työvoimasta on pudonnut virallisissa tilastoissa 6,3 prosenttiin, niin se ei tarkoita, että ihmisillä olisi sellainen työ, josta saamallaan palkalla pystyisi elättämään itsensä ja perheensä.
[...]
Rikkain kymmenys omistaa 60 prosenttia kaikesta omaisuudesta. Viidennes ei omista yhtään mitään. Seitsemällä prosentilla ovat velat omaisuutta suuremmat.

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet, kuinka "rakennemuutoksiksi" kutsutut työelämän muutokset voivat olla tie entistä huonompaan työelämään entistä useammalle. Näyttää siltä, että jopa menestystarinaksi hehkutetussa "Saksan mallissa" talous ei pysty tarjoamaan riittävästi työtä ja toimeentuloa ihmisille.

Tehottomien rakenneuudistusten sijaan olisikin lisättävä julkisien investointien roolia taloudessa ja näin tavoitella täystyöllisyyttä yhteiskunnassa.

Lue myös:

Debatti: Mitä rakenneuudistuksia nyt tarvitaan?

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen kävi viime kuukausina pariin otteeseen AFP:n Suomen kirjeenvaihtajan ja EVA:n "Euroopan parhaat respetit" -raportin kirjoittajan Raine Tiessalon kanssa debattia Euroopassa tarvittavista rakenneuudistuksista.

Mäkinen ja Tiessalo olivat yksimielisiä siitä, että Saksa on ollut vetovastuussa rahaliiton alusta asti ja pelisäännöt ovat olleet alusta asti ongelmallisia.

Samaa mieltä oltiin myös siitä, että Espanjan talouskriisin taustalla on yksityisen sektorin ongelmat. Tätä ei vieläkään Suomessa ole täysin ymmärretty, vaan monet syyttävät virheellisesti Espanjan talousongelmia julkisesta törsäilystä. Aiheesta on kirjoitettu myös blogissamme.

Erimielisyyttä syntyi siitä, mitä euroalueella ja erityisesti Suomessa pitäisi tehdä nykytilanteessa. Tiessalo näkee parhaana vaihtoehtona niin kutsutun sisäisen devalvaation, joka tarkoittaa muun muassa palkkojen alentamista ja palvelujen leikkaamista, jotta kansantalouden vienti saadaan kilpailukykyisemmäksi.

Mäkisen mielestä kriisin taustalla on heikon viennin sijaan EMU:n rakenteelliset ongelmat. EMU rajoittaa kansantalouksien työkalupakkia monin tavoin – esimerkiksi finanssipolitiikka on pitkälti rajoitettua ja devalvaatio ei ole nykyisellään rahaliiton jäsenmailla mahdollista. Käytännössä koko alueen valuuttapolitiikasta päättää Saksa. Tämän takia euroalueen sisällä on syntynyt valtavaa epätasapainoa.

Mäkinen toi keskustelussa myös esiin, että osuus taantuma-alueen vientikakusta ei ole paras mittari kansantalouden hyvinvointiin. Espanjan kasvu on ollut heikkoa ja työttömyys on edelleen erittäin korkealla. Vielä ei siis ole syytä innostua sisäisen devalvaation reseptistä.

Tulonjakovaikutus on myös selvästi erilainen "sisäisen devalvaatiossa" ja devalvaatiossa.

Koska devalvaatio laskee valuutan arvoa ja valuutta on kaikille sama, kyseessä on tasapuolisempi toimenpide. "Sisäinen devalvaatio" heikentää vain palkansaajien tuloja.

Tiessalo myönsi keskustelun kuluessa, että sisäisessä devalvaatiossa on ongelmia.

Kilpailukyvystä puhuttaessa on myös ymmärrettävä, että kaikki eivät voi olla huippuvientimaita – joidenkin maiden on luotava kansainvälisesti kysyntää ja pidettävä kauppataseensa pakkasen puolella.

Debatti käytiin ennen Kreikan viimeisimpiä vaaleja, joissa leikkauspolitiikkaa vastustava ja EMU-alueen valuvikojen korjaamiseen pyrkivä Syriza-puolue voitti vaalit. Nyt on aiempaa realistisempi mahdollisuus Joona-Hermanni Mäkisen debatissa peräänkuuluttamien EMU-alueen pelisääntöjen uudistamiseen, jotka voivat osaltaan palauttaa Euroopan taloudet jälleen raiteilleen. Muun muassa Financial Timesin euroalueen asiantuntija Wolfgang Munchau on pitänyt Syrizan ehdottamia uudistuksia euroalueen taloudenpitoon tarpeellisina.

Lue myös:

Kulutuksen kilpajuoksu

Ihminen on sosiaalinen laji ja siksi vertaammekin jatkuvasti itseämme muihin. Pärjäämme vähällä, jos muutkin ympärillämme pärjäävät. Kun toiset syövät paremmin, pukeutuvat hienommin ja käyttävät uudempaa tekniikkaa, alamme kaivata samoja parannuksia omaan elintasoon.

Tiettyyn pisteeseen asti tämä on terve piirre ja motivoi ihmisiä ahkeroimaan oman ja yhteisen hyvän eteen. Ilmiö voi kuitenkin vahvistua liikaa, jolloin kuluttamisesta itsessään syntyy ajanvietettä ja uuden ostamisesta tulee pakkomielle. Tätä yhteiskunnan ylikaupallistumista kutsutaan usein konsumerismiksi.

Näkemyksen kriitikot puolustavat yksityiseen kulutukseen vahvasti nojaavaa markkinataloutta sanomalla, että ihmiset ostavat haluamiaan tuotteita ja kuluttajien mieltymykset ohjaavat tuotantoa. Eivätkö ihmiset siis saa juuri sitä, mitä haluavat? Yhteys ei ole kuitenkaan niin suora, kuin miltä ensivilkaisulla saattaa näyttää. Ensinnäkin on tärkeää huomioida, että ihmisten mieltymyksiin ja haluihin vaikutetaan alituisesti mainonnalla. Yritykset eivät pelkästään suunnittele omaa tuotantoaan veikkaillen suuren yleisön toiveita, vaan he pyrkivät aktiivisesti luomaan tarpeita ja muokkaamaan kuluttajien mieltymyksiä edukseen.

Myös talousjärjestelmä laajemmin katsottuna ohjaa ihmisiä tietynlaisiin valintoihin. Esimerkiksi markkinatalous tekee tutkitusti julkisesta kulutuksesta vaivalloista ja puolestaan kahdenvälisistä kaupoista suhteellisen käteviä. Tämä ajan myötä vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen – esimerkiksi mieluummin shoppaillaan kuin pyrittäisiin yhteisöllisiin hankintoihin. Ympäristön kannalta vääristymä on erityisen haitallinen, sillä yhteisöllinen kulutus on selvästi yksityistä kulutusta ympäristöystävällisempää. Sen sijaan, että jokainen ostaa omat tuotteet, yhteisöllisessä kulutuksessa voidaan hankkia korkealaatuiset ja kestävät tuotteet isomman ihmisryhmän käyttöön. Markkinatalous ei valitettavasti anna tällaiseen kuluttamiseen kunnollisia työkaluja.

Konsumerismia pidetään erityisesti amerikkalaisena ilmiönä. Länsi-Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen tuottavuuden kasvu taloudessa hyödynnettiin lisääntyneen kulutuksen ohella lomina, perhevapaina ja varhaisempina eläkkeinä. Yhdysvalloissa merkittävästi suurempi osa käytettiin kulutuksen lisäämiseen. On kuitenkin selvää, että kulutusyhteiskunta on arkipäivää myös Euroopassa, vaikka se onkin verrattain vähäisempää. Pohjoismaissa tuorein esimerkki on varastobisneksen laajeneminen, josta Helsingin sanomat uutisoi 31.1.2015 otsikolla "Tavaranhimo paisuttaa varastobisnestä":

Vauhdikkaasta kasvusta huolimatta Suomi on varastomaana vielä jäljessä esimerkiksi Ruotsia, jossa varastotilaa on henkeä kohti kaksinkertainen määrä Suomeen nähden.
”Otamme Ruotsin kiinni viidessä vuodessa”, Stenroos ennustaa. 
Mikä meidät saa säilömään suhteellisen arvotonta omaisuutta? Eivätkö ihmiset haluakaan luopua roinastaan, niin kuin kirpputoriboomin perusteella näyttäisi?
”Tavarat ovat ottaneet meistä ylivallan, emmekä pääse niistä eroon”, luonnehtii dosentti Päivi Timonen Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Yhdysvalloissa kulutuskulttuuria on tutkittu enemmän, kenties juuri siitä syystä, että ilmiö on siellä voimakkaampi. Harvardissa opettanut taloustieteilijä ja sosiologi Juliet Schor on tullut siihen tulokseen, että erityisesti kaksi trendiä on kiihdyttänyt niin kutsuttua kulutuksen kilpajuoksua. Schorin mukaan keskiluokan paine kuluttaa yli varojensa on voimakas, sillä heille varakkaimman väestönosan elämäntyyli on merkittävä tavoite. Tämä on johtanut kasvaneisiin kulutusluottoihin, kun rikkaampien kulutustottumuksia pyritään matkimaan.

Schorin mielestä televisiolla on ollut suuri merkitys statushierarkioiden määrittämisessä. Schorin tutkimuksissa selvisi, että televisiota enemmän katsovat myös kuluttavat enemmän. Kenties yllättävä tutkimustulos on se, että tällä on enemmän tekemistä itse sarjojen kuin pelkkien mainosten kanssa. Television perheet kuuluvat enimmäkseen vauraimpaan viidennekseen yhteiskunnassa. Keskiluokkainen perhe televisiossa elää varakkaamman perheen elämäntyylillä. Tämä vääristää ihmisten käsityksiä normaalista ja nostaa odotuksia kulutustasosta.

Kuluttamisella pyritään siis osoittamaan omaa statusta yhteiskunnan hierarkiassa. Vaikka statuksen osoittaminen voi olla voimakas kannustin hyödyllisiin saavutuksiin ponnisteltaessa, voi kilpajuoksu statuksen osoittamiseksi kääntyä haitalliseksi. Ympäristön kantokyky on äärimmillään ja ilmastonmuutoksen uhka syvenee alituisesti. On syytä pohtia ja toteuttaa ratkaisuja, joilla haitallisen kulutuksen kilpajuoksun dynamiikka saataisiin purettua ajoissa, jotta ihmisyhteisöjen ja ympäristön hyvinvointia saataisiin parannettua nykyisen rapautumisen sijaan. 

Lue myös:

Yanis Varoufakis: Kreikkaan kestävää kasvua pikavippien sijaan

Kreikan valtionvarainministeri, taloustieteen professori Yanis Varoufakis selvittää BBC:n haastattelussa Kreikan tilanteen kautta myös laajemmin euroalueen tilannetta ja ratkaisuja talouden vuosia jatkuneen taantuman katkaisemiseen.

Varoufakis on tehnyt 2000-luvulla uraauurtavaa tutkimustyötä toisen maailmansodan jälkeisistä globaalin rahatalouden liikkeistä ja mm. vuoden 2008 finanssikriisin syistä. Euroalueen tilanteen yksi arvostetuimpia ratkaisuehdotuksia on Varoufakisin yhdessä professori Stuart Hollandin ja James K. Galbraithin kanssa laatima niin kutsuttu Maltillinen ehdotus.

Lue myös:

Talouselämä: OECD varoittaa Eurooppaa: säästökuureja on löysättävä

Talouselämä:

Teollisuusmaiden järjestö OECD sanoi, että euroalueen olisi löysättävä säästökuuriaan ja elvytettävä talouksiaan lisää.
OECD sanoi talouskatsauksessaan, että euroalueen ongelmat muodostavat merkittävän uhkan koko globaalille taloudelle.
Alhainen inflaatio ja hidas kavu euroalueella vaatii kokonaisvaltausta vastausta, OECD toteaa. Katsauksessaan OECD varoittaa, että euroalue saattaa ajautua deflaatioon eli laskeviin kuluttajahintoiihin.
Katsauksessaan OECD puolusti muun muassa Ranskaa ja Italiaa, jotka ovat vaatineet hitaampaa tahtia budjetin tasapainottamiseen.

OECD:n ehdotus vyönkiristyksen hellittämisestä on erittäin tärkeä ja tervetullut muistutus talouskeskusteluun. On kansantaloudellinen tosiasia, että taantuman oloissa julkisen talouden säästökuurit vähentävät myös liiketaloudellista aktiviteettia ja vain syventävät näin taantumaa. Säästökuurien myötä työttömyys nousee ja verotulot vähenevät, mikä heikentää myös valtiontalouden tilaa ja talouden yleistä kulutuskysyntää.

Oikein suunnattu julkinen elvytys – sekä perinteisempien investointien että finanssipoliittisten uudistusten avulla – olisikin nyt tarpeen. Näin luotaisiin pohjaa tulevalle kasvulle, väestön hyvinvoinnille ja päästäisiin rakentamaan ympäristöystävällisempää infrastruktuuria.

Lue myös:

YLE: Yksineläjät valuvat huono-osaisten joukkoon

Yle:

Yksin sosiaaliturvan varassa asuvien tilanne on heikentynyt nykyisen taloustaantuman aikana. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari. Hänen mukaansa varsinkin ikääntyvä, yksin vuokralla asuva valuu aiempaa useammin huono-osaisten ryhmään.
– Viimesijaisessa turvassa on kohtuullisen paha valuvika. Perusturvan taso ei riitä asumiskustannuksiin, sillä asumiskustannukset ovat nousseet viime vuosina nopeammin kuin etuudet, Saari sanoo.
[…] 
Juho Saari on vastikään kirjoittanut kirjan huono-osaisten tilanteesta Suomessa. Hän tarkoittaa huono-osaisella köyhän väestön heikointa viidennestä.
– He ovat elintason, elämän laadun ja elämäntavan suhteen erilaisia kuin muu väestö. He ovat muukalaisia keskuudessamme. Valtaväestö ei tiedä heidän arjesta ja heitä katsotaan pitkän etäisyyden päästä.
Saari sanoo, että Suomessa heikoimmassa asemassa ovat laitosväestö, oikeuspsykiatrian potilaat ja pitkäaikaiset vangit. Sen jälkeen tulevat asunnottomat, joita Suomessa on hänen mukaansa noin 20 000.
– Huono-osaisten parasta porukkaa nähdään leipäjonoissa, diakonien vastaanotoilla ja erityispalveluiden piirissä. Yhteiskunta on toimiva siinä mielessä, että palvelujärjestelmä on suhteellisen hyvä päihdeongelmaisille, mielenterveyskuntoutujille ja asunnottomille. 2000-luvulla on tehty hyvää työtä sillä saralla.

Huono-osaisten tilannetta Suomessa tutkinut sosiologi Juho Saari painottaa, että hyvinvointirakenteiden palvelut ovat suhteellisen hyvät, mutta toimeentulotukea pitäisi korottaa. Turhaa paperinpyörittämistä pitäisi myös vähentää, sillä vähävaraiset ja ilman tukiverkostoja olevat eivät voi jäädä odottamaan tukia.

Kuten blogissamme on aiemmin nostettu esiin, tukien alikäyttö on selvästi väärinkäytöksiä yleisempää. Tuki ei siis pääse perille asti, koska hakuprosessi suosii niitä, joilla on taitoa ja energiaa selvitä pykäläviidakosta.

Hyvinvointipalvelut ja tuet ovat tärkeitä apuvälineitä ihmisten pahoinvoinnin lieventämisessä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että köyhyyden taustalla on talouden rakenteellisia ongelmia. Kapitalistinen markkinatalous on taipuvainen rajuihin suhdannevaihteluihin, markkinakupliin sekä yksityisen ja julkisen velan kriiseihin. Näiden romahdusten seurauksena valtavia ihmismääriä joutuu työttömiksi, mikä on tutkitusti yleisin köyhyyden aiheuttaja.

Eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa on laadittu toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten aikana useita menestyksekkäitä korjausliikkeitä näihin markkinatalouden yleisimpiin ongelmiin. Viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana on kuitenkin asteittain purettu hyvinvointirakenteita ja uskottu enenevässä määrin markkinoiden parantavaan voimaan. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen finanssi- ja asuntomarkkinoiden romahduksen jälkeen ja sitä seuranneiden yksityisen velan kuplien aiheutettua Euroopassa suurta taloudellista tuhoa, on alettu kuitenkin vähitellen ymmärtää jälleen kapeakatseisen markkinaintoilun vaarat.

Lähitulevaisuudessa on pyrittävä puolustamaan Euroopassa menestyksekkäästi luotuja hyvinvointirakenteita, jotka ovat mahdollistaneet vaurastumista ennennäkemättömän suurelle osalle kansasta. Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä luomaan dynaaminen ja tehokas talous, joka ei vaadi toimiakseen kilpajuoksua pohjalle tuotteiden laadussa, ympäristönsuojelussa, hyvinvointipalveluissa ja työhyvinvoinnissa.

 

Keskustelua talouskasvusta ja osallisuustaloudesta YLE Puheella

Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen oli maanantaina 12.1. vieraana toimittaja Emilia Kukkalan keskusteluohjelmassa YLE Puhe -kanavalla. Jauhiaisen lisäksi keskustelemassa oli talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu. Talouskasvua, ympäristön tilaa ja ihmisten vapauksia ja hyvinvointia käsittelevä keskustelu on kuunneltavissa alla. 

Keskustelussa käsitellään talouskasvun lisäksi mm. talouden suunnittelua sekä osallisuustaloutta, mutta myös vapaamman yhteiskunnan roolia ympäristön kestävyyden ja elinvoimaisuuden tukemiseen. Kysymys onkin oleellinen katastrofaalisen ilmastonmuutoksen olosuhteissa.

Ohjelma arkistoituna myös YLE Areenassa.

Lue myös:

Tutkimus: Ilmastonmuutoksen haitat odotettua rajumpia

in ,

Stanford Report:

The economic damage caused by a ton of carbon dioxide emissions – often referred to as the "social cost" of carbon – could actually be six times higher than the value that the United States now uses to guide current energy regulations, and possibly future mitigation policies, Stanford scientists say.
A recent U.S. government study concluded, based on the results of three widely used economic impact models, that an additional ton of carbon dioxide emitted in 2015 would cause $37 worth of economic damages. These damages are expected to take various forms, including decreased agricultural yields, harm to human health and lower worker productivity, all related to climate change.
But according to a new study, published online this week in the journal Nature Climate Change, the actual cost could be much higher. "We estimate that the social cost of carbon is not $37 per ton, as previously estimated, but $220 per ton," said study coauthor Frances Moore, a PhD candidate in the Emmett Interdisciplinary Program in Environment and Resources in Stanford's School of Earth Sciences.

Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen todelliset kustannukset yhteiskunnalle voivat olla aiempaa kuviteltua merkittävästi suurempia. Näillä yhteiskunnallisilla haitoilla tarkoitetaan muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia heikentyviä satoja maanviljelyssä, työn tuottavuuden alenemista sekä terveyshaittoja.

Ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttavat monet asiat. Taloudella on suuri vaikutus, sillä se asettaa reunaehdot muun muassa sille, mitä ja miten yhteiskunnassa tuotetaan ja kuinka paljon. Modernissa taloudessa on tärkeää, että hinnat ovat oikeat. Jos hinnat ovat vääristyneet, taloudellinen toiminta ei ole tehokasta ja toimeliaisuus voi johtaa yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvamisen sijaan haitalliseen kehitykseen. Teollistumisen jälkeen markkinatalouksissa yksi tärkeä hinta, hiilipäästöjen aiheuttamisesta maksettava hinta, on ollut merkittävästi vinossa. Hiilidioksidin päästäminen ilmakehään on ollut yrityksille ilmaista tähän päivään asti, vaikka viime vuosikymmenet on alettu ymmärtää yhä paremmin, mitä äärimmäisiä haittoja ilmaston lämpeneminen maapallolla aiheuttaa. Tämä on kannustanut yrityksiä ja kansantalouksia kehittämään tuotantoaan saastuttavampaan suuntaan.

Ongelma juontaa juurensa markkinatalouden tunnettuun puutteeseen – ulkoisvaikutuksiin. Kun tuottaja ja kuluttaja tekevät kahdenvälisen sopimuksen tuotteen myynnistä, heidän ei tarvitse ottaa lainkaan huomioon kaupankäynnin vaikutuksia muille osapuolille. Taloustieteen oppikirjoissa on usein esimerkki auton myyjästä ja ostajasta. Molemmat osapuolet yleensä hyötyvät kätevästä kaupasta, mutta heidän toimillaan on vaikutuksia myös ympäristölle. Auton käyttö aiheuttaa ajan saatossa ilman saastumista ja ilmaston lämpenemistä, mutta nämä haitat eivät näy auton hinnassa.

Tästä syystä nykyisissä sekamarkkinatalouksissa on käytössä eritasoisia korjaavia veroja, joilla pyritään asettamaan hinnat lähemmäs todellisia kustannuksia. Koska nämä korjaavat verot ovat kuitenkin talousjärjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, niiden asettaminen on usein haasteellista. Vaikutusvaltaisten teollisuudenalojen ja yritysten kyky lobata haittaveroja vastaan aiheuttaa usein sen, että tarpeelliset korjaavat verot jäävät toteuttamatta tai ne jäävät optimaalista tasoa alhaisemmiksi.

Lyhyellä aikavälillä tarvitaan hiiliverojen ja päästökaupan kaltaisia ratkaisuja yhdistettynä kansallisiin sitoviin päästörajoihin. Pidemmällä aikavälillä on huolehdittava siitä, että talous kannustaa ympäristön kannalta vastuulliseen toimintaan. Markkinatalouksien vakavat puutteet ympäristönsuojelun näkökulmasta on otettava vakavasti ja samalla, kun markkinatalouden pahimpia puutteita paikataan edellä kuvatun kaltaisin korjausliikkein, on pyrittävä kehittämään kokonaisvaltaisesti edistyksellisempää ja demokraattisempaa taloutta.

Lue myös:

Vuoden lopussa

in ,

Kulunut vuosi on ollut Parecon Finlandin kannalta onnistunut. Olemme paiskineet töitä, ja saaneet monilta arvokasta apua kaikissa hankkeissamme. Haluamme erityisesti kiittää lukuisia toiminnassamme tänäkin vuonna auttaneita vapaaehtoisia. Kaltaisellemme pienelle järjestölle vapaaehtoisten tuki on elintärkeää.

Vuoden aikana saimme useita pidempiaikaisia projekteja valmiiksi. Julkaisimme alkuvuodesta uudet kotisivumme. Uudistusta valmisteltiin huolellisesti, ja olemme saaneet runsaasti positiivista palautetta ulkoasusta, selkeydestä ja uudesta sisällöstä. Olemme saaneet lukijoilta myös lisää ideoita, joiden avulla entisestään parannamme sivustoa ensi vuoden aikana. Suuri kiitos kaikille palautetta lähettäneille. 

Esimerkiksi materiaalin etsimisen helpottamiseksi koostamme sisällysluettelon eri aihealueiden “avainartikkeleista”. Ehdotukset oleellisista ja mieleen jääneistä teksteistä ovat erityisen tervetulleita työmme helpottamiseksi.

Jatkoimme vuoden alkupuoliskolla myös avoimia kirjastoesityksiä. Tällä kertaa tilaisuuksia pidettiin Helsingissä Kallion, Kontulan ja Rikhardinkadun kirjastoissa. Tilaisuudet ovat olleet erinomainen tapa vaihtaa ajatuksia kasvotusten sekä kerätä kokemuksia ja palautetta niin talouden nykytilan ongelmista kuin näkemyksistä paremmasta taloudesta. Samalla olemme onnistuneet osaltamme tekemään demokraattista suunnittelua ja osallisuustaloutta tunnetummaksi Suomessa.

Mikäli olet kiinnostunut tilaisuuksien järjestämisestä omassa lähikirjastossasi, voit vinkata asiasta meille sähköpostilla osoitteeseen info@osallisuustalous.fi.

Toukokuussa 2014 Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen osallistui kutsuttuna puhujana Euroenviro 2014 -tapahtumaan, jonka järjestivät tänä vuonna SYKE, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Taloustieteen muutosta käsittelevän teemapäivän avajaispuheenvuorossa Jauhiainen kävi läpi ilmastonmuutoksen ja markkinatalouden ongelmallisia yhteyksiä sekä päästökaupan ja sitovien päästövähennysten kaltaisia ratkaisuja tienä terveemmän pohjan rakentamiselle tulevaisuuden demokraattiselle taloudelle.

Toukokuun Euroenviro-puheenvuoron teemoja jatkettiin syyskuussa, jolloin Jauhiainen osallistui yhdessä ekonomisti Kai Mykkäsen kanssa ilmastonmuutoksen ja talouden suhdetta avaavien työpajojen vetämiseen osana 350 Suomi -verkoston järjestämää Powershift-teemapäivää. Työpajat keskittyivät taloustieteen nykyisen aseman pohtimiseen ja talouden, ympäristön hyvinvoinnin ja demokratian yhdistämiseen tulevaisuudessa. 

Kesän aikana Parecon Finlandin työryhmä viimeisteli “Of the People, by the People: The Case for a Participatory Economy” -kirjan suomenkielisen laitoksen. Työ koostui alkuperäisen teoksen tekstin kääntämisen lisäksi sen esimerkkien yksityiskohtaisesta päivittämisestä ja selventämisestä. Tässä työssä helpottivat raakakäännöksestä saatu palaute sekä kirjan kirjoittajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa käydyt lukuisat keskustelut. Olemme kiitollisia Koneen Säätiön tarjoamasta tuesta tälle vaativalle työlle.

Lisäksi Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen ja Antti Jauhiainen matkustivat kesällä Yhdysvaltoihin koostamaan sarjan haastatteluja vapaamman yhteiskunnan peruspilareiden historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Muutamia videoita näistä keskusteluista on jo katsottavissa, ja lisää materiaalia eri muodoissaan on luvassa tulevaisuudessa.

Osallisuustalouden aakkoset -kirja julkaistiin lokakuun lopulla Helsingin kirjamessujen yhteydessä. (Lisätietoa kirjasta on täällä.) Suomenkielistä laitosta varten kirjoitetut uudet jälkisanat ovat myös luettavissa sivuillamme.

Joulukuun alussa professori Robin Hahnel luennoi Parecon Finlandin kutsumana Helsingissä positiivisista ratkaisuista Euroopan talouskriisiin ja ilmastonmuutokseen, demokraattisesta suunnittelusta sekä taloustieteen tutkimuksen nykytilasta. Jälleen hyvin yleisöä keränneet tilaisuudet olivat onnistuneita ja niiden taltiointeja julkaistaan myöhemmin sivuillamme.

Vuoden aikana tehty työ on jälleen vakuuttanut siitä, että on yhä suurempi tarve demokraattiselle ja ekologisesti kestävälle, yksilöiden ja yhteisöjen vapauksia kunnioittavalle, modernille taloudelle. Osallisuustalouden esimerkeille on myös kasvavaa kiinnostusta kansainvälisesti. Vuoden aikana avattiin ruotsalaisten ja englantilaisten asiantuntijoiden johdolla koottu uusi participatoryeconomics.info -sivusto. Parecon Finland oli mukana kehittämässä sivuston konseptia ja sisältöä. Sivusto tarjoaa englanniksi erinomaisen selkokielisen koonnin osallisuustalouden yksityiskohdista.

Vuosi 2015 alkaa kuitenkin äärimmäisen huolestuttavissa merkeissä. Eurokriisin katastrofaalisesta kehityksestä ei ole otettu opiksi, ja alueen talouksia kurittavan leikkauspolitiikan loppua ja järkevämpien ratkaisujen käyttöönottoa ei ole näkyvissä. Tätäkin vakavampi ongelma on kansainvälinen kyvyttömyys ilmastonmuutokseen vastaamisessa ja ongelman tunnustamisen hitaus. 

Jo vuosikymmeniä planeetan johtavat asiantuntijat, ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät vähävaraiset yhteisöt sekä muut ongelmasta huolestuneiden verkostot ovat tehneet asian äärimmäisen selväksi. Nykymuotoisen talouden kyvyttömyys puuttua markkinatuotannon ja -kulutuksen katastrofaalisiin seurauksiin vaatii toimivampia ratkaisuja. Euroopan talouskriisi, ihmisten pahoinvointi ja vapauksien puute sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien syveneminen ovat kaikki esteitä, joiden purkaminen vaatii pitkään ylläpidettyjen virheellisten uskomusten kumoamista. 

Ongelmat eivät missään nimessä rajoitu vain talouteen, kuten olemme aiemmin tuoneet esille. Ilman markkinarakenteiden ongelmien suoraselkäistä tunnustamista on kuitenkaan mahdotonta luoda kestävää pohjaa ympäristön monimuotoisuutta ja ihmisten vapaata yhteistyötä kunnioittavalle globaalille taloudelle. Tällä saralla Parecon Finland jatkaa työtään myös vuonna 2015.

Vuonna 2014 Parecon Finland tuki Real News -uutispalvelun, Luonnonperintösäätiön sekä Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimintaa.

HS: Hyväosaisin promille jo yhtä vauras kuin 90 prosenttia väestöstä Yhdysvalloissa

Helsingin Sanomat:

Yhdysvaltalaisten rikkain promille on yhtä varakas kuin maan vähiten varakkaat 90 prosenttia yhteensä, arvioi tuore tutkimus.

Rikkain promille omistaa noin 22 prosenttia maan kotitalouksien nettovarallisuudesta eli liki täsmälleen yhtä paljon kuin kansan suuri enemmistö. Vähiten vauras 90 prosenttia omistaa myös noin runsaat 20 prosenttia varallisuudesta.

Rikkaimman promillen varallisuuden osuus oli tutkimuksen mukaan pienimmillään 1970-luvulla, jolloin osuus oli alimmillaan noin seitsemän prosenttia.

[…]

Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Emmanuel Saez ja London School of Economicsin tutkija Gabriel Zucman arvioivat, että aiemmat tutkimukset vauraimpien omistusosuudesta ovat vähätelleet heidän osuuttaan kaikesta varallisuudesta. Tutkimus pohjaa tietoihin muun muassa tulo- ja varallisuusveroista.

Varakkaimpien osuus varallisuudesta on tutkimuksen mukaan kasvanut tasaisesti vuodesta 1978. Osuus on noussut lähelle 1920-luvun tilannetta, jolloin rikkain promille omisti noin neljänneksen kaikesta varallisuudesta.

Varakkain 0,01 prosenttia väestöstä eli noin 16 000 perhettä omistaa Economistin mukaan jo 11,2 prosenttia kaikesta varallisuudesta Yhdysvalloissa. Näillä perheillä on varallisuutta keskimäärin 371 miljoonaa dollaria.

Suuren enemmistön eli 90 prosentin omistusosuus on vastaavasti ollut laskussa 1980-luvulta lähtien.

Lue myös:

Haastattelu: Noam Chomsky markkinatalouden ongelmista

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen haastattelivat professori Noam Chomskya markkinatalouden perustavanlaatuisista ongelmista. Chomsky nostaa esiin haastattelussa, kuinka markkinat rajoittavat valinnanvapautta, sillä markkinatalouden ehdoilla tuotetut vaihtoehdot ovat hyvin rajallisia.

Chomsky huomauttaa, kuinka markkinat kannustavat jatkuvasti yksityiseen kulutukseen yleishyödyllisten vaihtoehtojen sijaan. Markkinat myös muovaavat ihmisten käyttäytymistä kannustamalla säännönmukaisesti oman edun maksimointiin. Tämä on vahvasti ristiriidassa klassisten liberaalien – kuten esimerkiksi Adam Smithin ja Wilhelm von Humboldtin – ihmiskäsityksen kanssa.

Markkinataloutta vaivaava negatiivisten ulkoisvaikutusten ongelma on valtavaa mittaluokkaa, josta ilmastonmuutos on vakavin ja uhkaavin esimerkki. Negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvia haittoja muille osapuolille, jotka eivät näy markkinahinnoissa. Esimerkiksi autonvalmistajat ja auton ostajat nauttivat merkittävästi todellisuutta alhaisemmista hinnoista, koska esimerkiksi auton käytöstä aiheutuvat kasvihuonepäästöt eivät näy markkinahinnoissa.  

Robin Hahnel Suomessa joulukuussa

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robin Hahnel saapuu joulukuun toisella viikolla Suomeen Parecon Finlandin kutsumana. Suomen vierailun mahdollisti Hahnelin saapuminen Lontooseen luennoimaan arvovaltaisen RSA:n (The Royal Society for the encouragement of Arts, Manufactures and Commerce) kutsumana. Ajankohta on erinomainen, sillä suomeksi on juuri julkaistu Parecon Finlandin työryhmän kääntämä Robin Hahnelin kirja "Osallisuustalouden aakkoset".

Pluto Press on myös julkaissut vastikään uuden laitoksen ABC's of Political Economy -teoksesta, johon on päivitetty analyysit vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisistä merkittävistä tapahtumista – ilmastonmuutoksen uhan kasvaminen, maailmantalouden vetureiden köhiminen sekä lukuisat talouskriisit. Teoksen ensimmäisestä laitoksesta on julkaistu suomennos nimellä "Poliittisen taloustieteen aakkoset".

Robin Hahnel puhuu Suomessa kolmessa tilaisuudessa. 

Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettävä paneelikeskustelu (ma 8.12. klo 14) käsittelee Euroopan ja Suomen talousahdinkoa. Hahnelin kanssa paneelissa keskustelevat maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki ja kauppatieteiden tohtori Paavo Järvensivu. Keskustelun aiheena ovat konkreettiset ratkaisut – kaukonäköiset julkiset investoinnit ilmastonmuutoksen ja työttömyyden torjumiseksi. Mitä on ympäristön kannalta järkevää talouspolitiikkaa? Mikä on laajojen julkisten investointien vaikutus työllisyyteen ja julkiseen velkaan? 

Robin Hahnel pitää tiistaina 9.12. klo 15 vierailijaluennon otsikolla "Participatory Economics" Helsingin yliopistossa Porthaniassa (PIV, Suomen laki -sali). Aiheena on osallisuustalouden malli, jota Robin Hahnel on ollut kehittämässä useamman vuosikymmenen ajan. Malli on vaihtoehto markkinatalouden ja keskusjohtoisen suunnitelmatalouden periaatteille. Hahnel esittelee taloutta, joka voisi perustua demokraattisten paikallisyhteisöjen, työntekijöiden itsejohtamien yritysten ja yksilöiden yhteenverkottumiseen. Miten talouden demokraattinen suunnittelu voisi ratkaista nykytalouksia vaivaavat ongelmat?

Keskiviikkona 10.12. klo 16 Hahnel keskustelee dosentti Ville-Pekka Sorsan kanssa poliittisen talouden tutkimuksen ja taloustieteen nykytilasta (Metsätalo sali 1, Unioninkatu 40, Helsingin yliopisto). Millaista poliittisen talouden tutkimus ja taloustiede ovat nykyluonteeltaan ja millainen asema niillä on Yhdysvalloissa, Suomessa ja laajemminkin? Nouseeko poliittisen talouden tutkimuksen ja heterodoksisen taloustieteen kentältä valtavirtaa haastavia käsityksiä talouden toiminnasta?

Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja englanninkielisiä. Tervetuloa!

Parecon Finlandin työpaja 20.11. Pixelachen kirjanjulkistamistilaisuudessa

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen kirjoitti esseen paikallisrahakokeilujen mahdollisuuksista ja niiden kohtaamista vaikeuksista Pixelachen julkaisuun "Autopsy of an Island Currency". Julkaisu keskittyy Suomenlinnan paikallisrahakokeiluun. Kirja julkistetaan perjantaina 21.11.

Kirjan julkistamisen yhteydessä torstaina 20. marraskuuta Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Aki Tetri pitävät työpajan, jonka teemana on työn tasapainottaminen. Mitä ovat työerot? Miten töitä voisi jakaa niin, että kaikki saisivat osansa kehittävistä ja kiinnostavista työtehtävistä? Työpaja pidetään Kaupunkiverstaalla, joka sijaitsee Mannerheimintiellä Lasipalatsissa.

Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen info@osallisuustalous.fi tai etusivumme Ota yhteyttä-napin kautta. Tilaisuus on avoin, tervetuloa!

 

Taloudellinen epätasa-arvo haitallista taloudelle

in , ,

Taloudellinen epätasa-arvo on haitallista talouden kehitykselle, kirjoittaa luottoluokittaja Standard’s & Poor’s raportissaan.

Luottoluokittajan mukaan kasvava tulojen epätasa-arvon hidastaa Yhdysvaltojen talouskasvua. Luottoluokittaja ei ole varoituksineen yksin, vaan yhä useampi talouselämän vaikuttaja onkin huolissaan keskiluokan kurjistumisesta ja kulutuksen hiipumisesta.

Kasvun hidastumisen lisäksi epätasa-arvon lisääntyminen tekee taloudesta altiimman kriiseille, kuten ovat todenneet muun muassa Goldman Sachsin toimitusjohtaja Lloyd Blankfein ja taloustieteilijä Till van Treeck.

Treeckin mukaan epätasa-arvon noustessa keskiluokan ostovoima heikenee, jolloin he eivät voi pitää yllä entistä kulutustasoaan. Kuluttajilla on kaksi tapaa reagoida tulojen laskuun:

Ensimmäinen vaihtoehto, joka on yleisempi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, on ylläpitää vanhaa kulutustasoa velkaantumalla. Yksityisen velan kasvu altistaa taloutta velkakriiseille ja voi johtaa jopa uuteen romahdukseen.

Toinen vaihtoehto reagoida väheneviin tuloihin on vähentää kulutusta, mikä puolestaan heikentää kotimaista kysyntää. Tällöin kansantaloudessa viennin osuus korostuu. Yhden ylijäämä on kuitenkin toisen alijäämä. Tästä syystä voimakas vientivetoinen talous herkistää kriiseille, kuten eurokriisissä on saatu huomata.

Talouden epätasa-arvo ei ole ainoastaan oikeudenmukaisuuskysymys, vaan merkittävä kysymys myös talouden toimivuuden kannalta. On yhä selvempää, että muiden vahingollisten seuraustensa lisäksi taloudellinen epätasa-arvo on äärimmäisen vahingollista talouden kehitykselle.

Lue myös: