Nobelisti: Leikkauspolitiikka ollut tuhoisaa

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz:

Austerity has been an utter and unmitigated disaster, which has become increasingly apparent as European Union economies once again face stagnation.

Leikkauspolitiikan harjoittaminen on ollut tuhoisaa Euroopan taloudelle, kirjoittaa Joseph Stiglitz.

Leikkauspolitiikan harjoittamisen sijaan olisikin panostettava voimakkaaseen julkiseen elvytykseen ja suunnata voimavaroja entistä enemmän vihreän infrastruktuurin luomiseen ja terveys- ja koulutuspalveluiden parantamiseen. Toimet lisäisivät tehokkaasti väestön hyvinvointia ja parantaisivat työn tuottavuutta ja näin kasvattaisivat talouden yhteistä kakkua.

Lue myös:

Tulojen epätasa-arvo näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa

Taloudellisesta epätasa-arvosta keskusteltaessa unohtuu usein, kuinka merkittävällä tavalla taloudellinen epätasa-arvo vaikuttaa myös päätöksenteon vaikutusmahdollisuuksiin.

Princetonin yliopiston professori Dani Rodrik muistuttaa kirjoituksessaan, kuinka rikkailla on muita enemmän poliittista valtaa. Rodrik nostaa esille tutkimuksen, jonka mukaan varakkaimpien mielipidettä kuullaan demokraattisessa päätöksenteossa erityisen tarkalla korvalla - vaikka yleinen mielipide olisi selkeästikin eri mieltä.

Taloudelliseen epätasa-arvoon puuttuminen on siis tärkeää niin eettisistä, kansantaloudellisista, kuin poliittisistakin syistä. Yksilöiden vapaus päättää omista asioistaan ei toteudu, jos rikkaat voivat taloutta ja poliittista järjestelmää hyväksikäyttäen sanella toisten ihmisten elämän suunnan.

Lue myös:

 

YK: Kasvihuonekaasuja ilmakehässä ennätysmäärä

in , ,

Yle:

YK:n ilmastonmuutospaneelin mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen tulee halvemmaksi kuin hillitsemättömän ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot.

YK:n ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on ennätyksellisen suuri ja maailmalla on vain vähän aikaa pitää kohtuullisin kustannuksin ilmaston lämpeneminen kurissa.

Loppuraportti vaatii nyt ensi kertaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi lopettaa kokonaan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Se tarkoittaa muun muassa, että sähköntuotanto pitäisi mullistaa ja siirtyä lähes kokonaan päästöttömiin lähteisiin jo runsaan kolmen vuosikymmenen aikana – muuten ilmasto lämpenee yli vaarallisen kahden asteen rajan.

Ilmastonmuutos on aikamme vakava ongelma, ja talousjärjestelmämme vinoutuneet rakenteet ovat olleet edistämässä ilmastonmuutoksen syntyä. Samaan aikaan markkinatalouden rakenteet estävät ilmastonmuutoksen tehokasta torjuntaa. Taloustieteessä yksi markkinoiden tunnetummista ongelmista on nk. ulkoisvaikutusten ongelma. Tämä tarkoittaa, että markkinavaihdannassa otetaan huomioon vain myyjän ja ostajan hyvinvointi. Markkinavaihdossa ja hinnan muodostumisessa ei oteta lainkaan huomioon seurauksia muille ihmisille, tuleville sukupolville tai luonnolle.

Samaan aikaan markkinatalouksissa on hyvin vaikeaa ratkaista ilmastonmuutoksen tapaisia laajoja ongelmia, koska millään yksittäisellä toimijalla ei ole kannustinta ottaa käyttöön vaikkapa ympäristöystävällistä teknologiaa. Yksittäisen yrityksen ja kansalaisen näkökulmasta yleisesti hyvät energiaratkaisut ovat usein vain kustannuksellinen lisärasite.

Näin päädytään pahimmillaan tilanteeseen, jossa vakavatkin ongelmat tunnustetaan, ja jopa tiedetään, miten ongelmat ratkaistaan, mutta kenelläkään ei ole kannustinta tai edes mahdollisuutta toimia yleisesti tehokkaalla ja tarvittavalla tavalla.

Niin älyttömältä kuin se tuntuukin, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa elämän jatkumiseen ei ole varaa nykytaloudessa.

Nykytalouden rakenteelliset ongelmat olisikin tärkeä tunnistaa, ja alkaa aktiivisesti etsiä ja kokeilla parempia talouden rakenteita. Osallisuustalouden ehdotukset voivat toimia loistavana tiekarttana ja innoittajana parempien rakenteiden hahmottelussa.

Lue myös:

Professori: Suomessa ei työvoiman tarjontaongelmaa

in

Professori Pertti Haaparanta Akateemisessa talousblogissa:

Suomen taloudessa ei ole suhdanteista riippumatonta työvoiman tarjonnan supistumisen aiheuttamaa rakenneongelmaa, vaan työvoiman tarjonnan väheneminen on seurausta työvoiman kysynnän alenemisesta.

Professori Pertti Haaparanta kritisoi suomalaisessa talouskeskustelussa usein toistettua mantraa Suomen työvoiman tarjonnan ongelmista. Haaparannan mukaan työvoiman tarjonnan vähenemisen takana onkin työvoiman kysynnän puute.

Yleisesti toistettujen hokemien sijaan katse talouden uudistuksissa olisikin suunnattava julkisen ja vihreän infrastruktuurin luomiseen, joka auttaisi työpaikkojen luomisessa ja ekologisempaan talouteen siirtymistä.

Lue myös:

Savon Sanomat: Pitkäaikaisen toimeentulotuen tarve on kasvanut

in ,

Savon Sanomat:

Pitkäaikaisen toimeentulotuen saajien lukumäärä on kasvanut kuudessa suurimmassa kaupungissa.
Kaikkiaan vuonna 2013 toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä kasvoi verrattuna edellisvuoteen. Tuensaajien määrä nousi eniten pääkaupunkiseudulla.
Suurten kaupunkien tuensaajista lähes kolme neljästä on yksinasuvia.

Köyhyyden lisääntyessä on muistettava, että köyhyys on harvoin itse aiheutettua - usein köyhyyden takana ovat työmarkkinoiden oikut tai sairastuminen. Riittävien turvaverkkojen merkitys onkin tärkeää sekä oikeudenmukaisuuden, että talouden toiminnan ja demokratian näkökulmasta.

Lue myös:

Köyhän perheen nuorelle opiskelu on taistelua

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.8.2014 erinomainen mielipidekirjoitus:

Nuorten puolesta puhutaan, mutta varaton nuori jää äkkiä ulkopuoliseksi yrittäessään paineen alaisena tulla toimeen.
Kun työttömän yksinhuoltajan 15-vuotias lähtee toiselle paikkakunnalle ammattikouluun, hän ei saa minkäänlaista opintotukea tai edes matkakorvausta. Lapsilisä on 115 ja elatusmaksu 140 euroa kuukaudessa. Sillä pitää maksaa osa myös perheen asuntovuokrasta.
Vanhempi lapsi lukiolaisena menetti lapsilisänsä ja elatusmaksunsa, ja yksinhuoltaja joutuu hänestäkin huolehtimaan: asunto, ruoka, vaatteet, kalliit kirjat ja läppärit.
Jokaista senttiä venytetään, mutta aina tulee itku ja hätä, kun laskut tipahtavat luukusta. Nämä nuoret joutuvat todella eriarvoiseen asemaan hyvinvoivien perheiden joukossa.
Miten 15-vuotias jaksaa taistella itselleen ammatin, vai katsooko hän lopulta tilanteen toivottomaksi ja jää ulkopuoliseksi?

Tekstissä tuodaan hyvin esille, kuinka Suomenkaan kaltaisessa hyvinvointivaltiossa arvokas tavoite mahdollisuuksien tasa-arvosta ei toteudu.

Lue myös:

"Osallisuustalouden aakkoset" -kirja on julkaistu

Talouden demokraattista suunnittelua ytimekkäästi esittelevä kirja Osallisuustalouden aakkoset on nyt saatavilla kirjakaupoista. Teos tuo tärkeän uuden näkökulman suomalaiseen talouskeskusteluun, jossa harvoin katsotaan taloutta veroasteita ja kasvulukuja pidemmälle. Osallisuustalouden aakkoset -kirjassa tuodaan esiin kunnianhimoisia ratkaisuja, joiden avulla talous voisi rikastaa kaikkien elämää tuhoamatta luontoa.

Kirjan käänsi Parecon Finlandin työryhmä, ja työtä tuki Koneen Säätiö apurahallaan. Kiitos kaikille vapaaehtoisille avusta kirjan työstämisessä. Erityiskiitos kuuluu Anu Harjulle oikoluvusta, Saara-Henriikka Mäkiselle kansien suunnittelusta sekä Essi Rajamäelle taitosta.

Lue myös:

UNICEF: 80 prosenttia ilmastonmuutoksen takia kuolevista on lapsia

UNICEF julkaisi raportin, jonka mukaan lapset kärsivät eniten passiivisuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yli 99 prosenttia kuolemista, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, tapahtuvat kehitysmaissa ja lasten osuus on näistä kuolemista yli 80 prosenttia. Raporttia valmisteli yli 40 asiantuntijan työryhmä, johon kuului tutkijoiden lisäksi asiantuntijoita mm. kehitysyhteistyön, terveysalan, ravitsemuksen ja lasten oikeuksien aloilta. 

Pääekonomisti: Kiristävä budjetti keskellä taantumaa on uskalias

in

Leikkauspolitiikan harjoittaminen taantuman oloissa on vahingollista taloudelle ja sosiaalipalveluille, kirjoittaa SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas. Kirjoituksessaan Ahokas tuo selkeästi ja tiiviisti esille, miksi nyt harjoitetettava leikkauspolitiikka on vahingollista taloudelle ja hyvinvointirakenteille.

Leikkauspolitiikan sijaan tarvitaankin voimakkaita vihreitä investointeja teollisuuteen, infraan, väestön koulutukseen ja terveyteen. Näin lisättäisiin ihmisten hyvinvointia ja luotaisiin talouteen kysyntää ja kasvua, mikä parantaisi myös valtionvelan maksuedellytyksiä.

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE ry:

Keskeisiltä osiltaan viime kevään julkisen talouden suunnitelmaan eli kehyspäätökseen sekä Stubbin hallituksen ohjelmassa kesäkuussa tehtyihin linjauksiin perustuva budjettiesitys on finanssipoliittisesti kiristävä.

[…]

On rohkeaa tehdä näin kiristävä budjetti tilanteessa, jossa talous ei kasva ja työttömyys jatkuvasti pahenee. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei esiinny juurikaan erimielisyyttä siitä, että taantumassa kiristävä finanssipolitiikka syö välttämättä kasvun edellytyksiä. Kun talouden ongelmana on kokonaiskysynnän riittämättömyys, kysyntää leikkaavat finanssipoliittiset toimet eivät voi mitenkään nostaa taloutta taantumasta.

[…]

Kiristävä talouspolitiikka vaikuttaa talouden suorituskykyyn seuraavasti: julkisten menojen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen leikkaavat kotitalouksien ja yritysten saamia rahavirtoja. Näin ollen kotitalouksien kulutukseen ja säästämiseen käytettävissä olevat tulot pienenevät, samoin yritysten voitot. Kun kotitaloudet ja yritykset huomaavat tilanteen, ne muuttavat taloudellista käyttäytymistään. Yleisin reaktio on se, että yksityiset toimijat vähentävät kulutustaan ja investointejaan ja lisäävät säästämistään. Näin ne varautuvat siihen, että myös tulevaisuudessa taloudellinen tilanne heikkenee.

Kiristävä talouspolitiikka siis heikentää yritysten ja kotitalouksien talousluottamusta, joka tällä hetkellä on jo valmiiksi alamaissa. Kun tämä johtaa investoinneista ja kulutuksesta luopumiseen, vähenee talouden kokonaistulotaso entisestään. Näin taloudessa on entistä vähemmän rahavirtoja, joista voidaan säästää ja edellä kuvattu prosessi alkaa alusta. Rahatalous on siis ajautunut itseään vahvistavaan negatiiviseen kierteeseen.

Hallituksen finanssipoliittiselle linjalle onkin vaikea löytää makrotaloudellisia perusteita, jos tavoitteena on nopeuttaa talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tehtävät sopeutustoimenpiteet sanottavasti pienentäisivät julkisen sektorin alijäämää. Koska talouden kokonaistulon pieneneminen vähentää verotuloja ja työttömyyden kasvu lisää kehyksen ulkopuolisia menoja, talouteen haitallisesti vaikuttavat julkisen talouden kiristystoimet saattavat jopa kasvattaa alijäämiä.

[…]

Sen lisäksi, että kuntien valtionosuuksien leikkaukset pakottavat kunnat säästöihin, mikä heikentää talous- ja työllisyystilannetta entisestään, kuntien leikkaukset vaikuttavat negatiivisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sosiaaliturvaan.

Lue myös:

 

Osallisuustalouden aakkoset: jälkisanat

Osallisuustalouden perusajatukset selkokielisesti yksiin kansiin kokoava Osallisuustalouden aakkoset pitää sisällään myös Parecon Finlandin Antti Jauhiaisen suomenkieliseen laitokseen kirjoittamat jälkisanat. Niissä käsitellään Suomen talouden nykytilannetta, tarvetta uusille näkemyksille tulevaisuuden taloudesta ja mahdollisuuksia edetä niiden suuntaan. 

Parecon Finlandin työryhmän kääntämän teoksen herättämät kysymykset ja palaute tehdystä työstä ylipäätään on aina tervetullutta. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää etusivullamme olevalla lomakkeella, sähköpostitse info@osallisuustalous.fi osoitteeseen tai Twitter-palvelussa #osallisuustalous hashtagilla. 

Jälkisanat

Suomi on taloutensa kanssa umpikujassa, josta ei selvitä toistelemalla yksioikoisesti sääntelyn purkamisesta ja markkinoiden vapauttamisesta. Nyt jo vuosikymmenten ajan on kuultu rummutusta kilpailun hienoudesta ja rikkaimpien ihmisten vapauksien turvaamisen tärkeydestä. Samanaikaisesti julkista työtä – esimerkiksi vanhustenhoitoa, terveydenhuoltoa, peruskoulutusta ja rikosten selvittämistä – on väheksytty. Yhteiskunnallinen asennemuutos on hämärtänyt käsitystä siitä, mistä kansantalouden hyvinvoinnissa on kyse. Päivänpoliittisten väittelyjen taustalla poliitikoilla ja elinkeinoelämän asiantuntijoilla on kuitenkin pitkälti yhteisymmärrys siitä, mitä vastuun kantaminen tarkoittaa. Velkataakan keventäminen, verojen korottaminen ja palveluiden leikkaaminen vuorottelevat puheenvuoroissa ja lopputulokset puhuvat puolestaan. Kansainvälistä tunnustusta saanut hyvinvointivaltiomallimme on alkanut rapautua jatkuvien leikkauspaineiden puserruksissa samalla, kun tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet merkittävästi[1] [2]. Tällä epäonnistumisella on itsestään selviä negatiivisia vaikutuksia niin yksilöiden hyvinvoinnille kuin talouden toimivuudellekin. 

Köyhyydestä on tullut Suomessa yhä laajempi ja monisyisempi ongelma. Hyvinvointivaltiolle perinteisesti harvinaiset ilmiöt, kuten lapsiköyhyys ja työtätekevien köyhyys, ovat palanneet kasvaviksi ongelmiksi Suomeen. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan Suomessa hieman alle 15 prosenttia lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen[3]. Pienet tulot näkyvät yhä useamman arjessa, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen on tinkinyt ruoka- ja lääkemenoista rahapulan vuoksi[4]. Vaikka Suomi on suhteellisen vauras maa, niin kasvavan pahoinvoinnin lisäksi hyvinvointi jakautuu maassamme hyvin epätasaisesti.

On selvää, että edellä mainitut seikat rapauttavat toimivan talouden ideaalia: kaikkien yhtäläistä mahdollisuutta yrittää ja antaa parastaan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Lyhyen itsenäisyytensä aikana Suomi on esimerkillisesti purkanut esteitä tämän tavoitteen edistämiseksi tulonsiirtojen, vapaiden koulutusmahdollisuuksien ja työmarkkinoiden sujuvuutta edistävien turvaverkkojen avulla. Hyvinvointivaltion uudistusten taustalla ollut ajatus on viisas ja kaukokatseinen: työmarkkinoiden heilahteluista ja synnyinominaisuuksistaan kukaan ei voi olla itse vastuussa, eikä näistä seikoista tulisi näin ollen rangaista. Taustalla on ollut myös inhimillinen ja talouspoliittisesti pätevä ajatus siitä, ettei ketään tulisi tuomita kuristavaan ja pysyvään köyhyyteen, vaan toimeliaisuuden ja uuden yrittämisen edellytysten turvaaminen edesauttaa kaikkien hyvinvointia.

Osa Suomen nykytalouden tragediaa on se, että yksilöiden ja yhteisöjen vapauksien tärkeyttä ei ole vieläkään täysin ymmärretty. Paremman talouden rakentajien on elintärkeää tunnistaa komentotalouksien ja sen kannattajien tekemät usein toistuneet, vakavat virheet. Suomessa on historian painolastina edelleen voimakasta luottamusta keskusjohtoisuuteen ja epäluottamusta tavallisten ihmisten toimeliaisuutta kohtaan, mikä on yhä nähtävissä niin poliitikkojen, elinkeinoelämän puolestapuhujien kuin komissaarienkin puheissa.

Työkaluja rohkeaan talousajatteluun

Osallisuustalouden aakkosissa käydään läpi talouden peruskysymyksiä, ja kirjan päähuomio on demokraattisen talouden potentiaalissa. Demokraattinen suunnittelu on valitettavan vähän tunnettua Suomessa, joten on korkea aika saada kansainvälisesti tunnustetun asiantuntijan keskeiset ajatukset aiheesta suomeksi yksiin kansiin. Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel on näkemyksellinen mutta myös pragmaattinen teoreetikko – hän ei piilota talouden lainalaisuuksia tai mahdollisia ristiriitoja ja ongelmakohtia kauniin retoriikan taakse. Hahnel on yhteistyössä yhteiskuntafilosofi Michael Albertin sekä keskusteluissa lukuisten taloustieteilijöiden kanssa kehittänyt osallisuustalouden mallia eteenpäin viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.

Osallisuustalous on suhteellisen uusi tuttavuus Suomessa. Vuonna 2010 perustettiin osallisuustalouden ideaa esittelevä vapaaehtoisvoimin toimiva asiantuntijajärjestö Parecon Finland. Suomeksi osallisuustalouden teemoista voi lukea tämän kirjan lisäksi osallisuustalous.fi-sivustolta. Sivustolla julkaistaan pidempien artikkelien lisäksi talousaiheisia tekstejä ja kommentaareja. Alusta asti Parecon Finland on myös järjestänyt avoimia yleisöluentoja pääkaupunkiseudun kirjastoissa sekä ollut mukana toteuttamassa useita asiantuntijaluentoja taloudesta. 

Parecon Finlandin kirjastoluentojen tavoin Osallisuustalouden aakkosten lähtökohtana on esitellä osallisuustalous selkokielisesti ja ytimekkäästi. Taloutta ei tarvitse käsitellä koukeroisesti ja etäännyttävästi, vaan perusasiat voi hallita suoralla suomen kielellä ja ilman korkeakoulututkintoa. Tietty talouden perussanasto on toki hyvä hallita, sillä muuten suurta yleisöä helposti viedään, kun eri intressiryhmät toitottavat voimakkaasti omia väittämiään julkisessa keskustelussa. Kuten taloudessa ylipäätään, myös sitä koskevassa keskustelussa kaikkien osallistuminen tuottaa kokonaisuutena toimivampia lopputuloksia.

Ongelmat myönnettävä

Osallisuustalouden aakkosissa ei juurikaan käsitellä nykytalouden vakavia ongelmia, vaan huomio on uusissa ratkaisuissa. Ongelmien laajuus on kuitenkin tärkeä tiedostaa, jotta ymmärretään talouden perusteellisen uudistamisen välttämättömyys. 

Maailmantalouden todellisuus ei vastaa innokkaimpien nykytalouden juhlijoiden kuvauksia. Köyhyys, nälänhätä, sodat ja tuhoisasti etenevä ilmastonmuutos maalaavat uhkaavasti kuvaa ihmiskunnan auringonlaskusta. Käytännön esimerkkejä ja perusteluja ei tarvitse kaukaa hakea. Euroopan komission mukaan yksi neljästä eurooppalaisesta on köyhyysriskin alaisena, ja mahdollisten uusien työpaikkojen syntyminen torjuu köyhyyttä komission mukaan yhä heikommin[5]. Samalla, kun tuen ja turvan tarve kasvaa, puretaan hädän hetkellä auttavia turvaverkkoja kiihtyvällä tahdilla. Eurokriisin aikana pahoinvointi Euroopassa on lisääntynyt poikkeuksellisella nopeudella. Esimerkiksi Kansainvälinen Punainen Risti on ottanut kriisialueeksi nimittämänsä Euroopan erityiseksi toiminta-alueekseen, koska avuntarve kasvaa alati talouden näkymien heiketessä. 

Taloudellinen epätasa-arvo on entistä musertavampaa, kun tarkastellaan tilannetta maailmanlaajuisesti. Puolet maailman ihmisistä omistaa prosentin maailman varallisuudesta. Kansalaisjärjestö Oxfamin mukaan maailman 85 rikkainta henkilöä omistaa saman verran kuin maailman köyhimmät kolme ja puoli miljardia ihmistä yhteensä[6]. Johtavat varallisuus- ja tuloerojen tutkijat, kuten Thomas Piketty ja Emmanuel Saez, ovat osoittaneet johdonmukaisesti tutkimuksissaan, että kuilu on kasvanut köyhien ja rikkaiden välillä 1970-luvulta alkaen. Mahdollinen orastava talouskasvukaan ei helpota, koska syntyvä vauraus kasaantuu yhä suuremmissa määrin jo valmiiksi rikkaimmille. Talousjärjestö OECD:n mukaan työntekijät saavat nimittäin nykyään yhä pienemmän osuuden talouskasvusta entistä suuremman osuuden valuessa omistajien taskuun.[7] Työntekijöiden osuudesta menee entistä suurempi osa parhaiten tienaaville.

Kansantalouksien köhiessä ilmastonmuutos kiihtyy entisestään. Ilmastotutkijat ovat vuosikausia varoittaneet kiihtyvän ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhkasta koko ihmiskunnalle. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi keväällä 2014 julkaistussa raportissaan, että planeetan keskilämpötila on ihmisen toimien seurauksena nyt nousemassa kuluvan vuosisadan aikana noin kuuden asteen verran, jos nykykehitykseen ei puututa[8]. Kaikki saatavilla oleva tieteellinen tieto varoittaa näin suuren lämpötilan nousun lopullisista seurauksista ihmisyhteisöille. Planeetan erilaiset eliölajit ja elinympäristöt olisivat takuuvarmasti ennennäkemättömien tuhoaaltojen edessä. 

Ilmastonmuutos, kansantalous ja eriarvoisuus ovat usein erillisiä puheenaiheita, mutta totuus on se, että nämä kaikki ongelmat vaativat toisiaan tukevia ratkaisuja. Seuraavaksi kysymys kuuluukin: miten talouden ongelmat ratkaistaan niin, että tuhoisa kehitys saadaan pysäytettyä ja suuntana on vapauden ja demokraattisen osallistumisen arvojen mukainen ekologisesti kestävä talous?

Suuntaviivoja paremmalle taloudelle

On selvää, että nykyiset talousrakenteet eivät pysty tarjoamaan kestäviä ratkaisuja ongelmiin, joita ne ovat olleet vahvasti mukana aiheuttamassa. On kuitenkin epärealistista kuvitella, että ekologisempi ja demokraattisempi talous olisi mahdollista saavuttaa hetkessä. Mikäli halutaan rakentaa demokraattinen, vapaushenkinen ja ekologisesti kestävä talous, työ sen puolesta tulee väistämättä kestämään vähintäänkin vuosikymmeniä ja vaatimaan todennäköisesti useiden sukupolvien omistautumisen. Tämän työn tueksi tarvitaan visiota – jonkinlaista suuntaa, mihin yhteiskuntaa halutaan kehittää. Samaan aikaan tarvitaan myös välitavoitteita, askelmerkkejä, joiden saavuttaminen parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia tässä ja nyt. Samalla valetaan uskoa paremman tulevaisuuden rakentamiselle.

Lähitulevaisuudessa tarvitaan ratkaisuja ympäristötuhojen pysäyttämiseksi ja talouksia umpikujaan ajavan eriarvoisuuden kierteen katkaisemiseksi. Tarvitaan voimakkaita julkisia investointeja ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon, jotta teknologinen muutos saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti. Tosielämän markkinavoimat ovat osoittaneet kyvyttömyytensä ja kankeutensa tässä elintärkeässä tehtävässä viimeisen parin vuosikymmenen ajan. 

On panostettava myös energiatehokkuuden lisäämiseen ja korjattava haitallisia hintasignaaleja erilaisin korjaavin veroin. Ympäristön tuhoaminen on nykyisin hinnoin monin paikoin kannattavaa, kun taas vastuulliset valinnat ovat yksilöille ja yhteisöille kalliita. Fossiiliset polttoaineet on korvattava uusiutuvilla polttoaineilla lyhyen ajan kuluessa, ja tässä tarvitaan vahvaa kansainvälistä yhteistyötä talouden ohjaamiseksi järkevämpään suuntaan. Tulevaisuuden liikenneratkaisujen olisi nojattava lentokoneen ja yksityisautoilun sijaan luotijuniin, julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Energiatuotanto, ruokatuotanto ja liikkuminen pitää irrottaa mahdollisimman pikaisesti fossiilisista polttoaineista. Mikäli näitä välttämättömiä uudistuksia lähdetään ratkaisemaan tarvittavalla kunnianhimolla, saadaan samalla luotua merkittävästi työtä Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan.

Ilmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofien edessä on ymmärrettävä, että demokraattinen suunnittelu on avainasemassa näiden ongelmien ratkaisemisessa. Jokaisen ihmisyhteisön on suunniteltava, kuinka se siirtyy fossiilisista polttoaineista kohti kestävämpää yhteiskuntamallia. Suunnittelua ei tulisi tehdä vain kansallisella tasolla, vaan myös yrityksissä ja asuinalueilla. On tärkeää myöntää, että fossiilisista polttoaineista luopuminen vie mukanaan monia nykyisiä työpaikkoja ja aiheuttaa perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskuntaan. Menetettyjen työpaikkojen tilalle on luotava uusia. Näin merkittävien rakennemuutosten edessä on välttämätöntä, että yrityksissä ja yhteisöissä tuetaan uudenlaista, vastuullisempaa tuotantoa ja rakennetaan nykyistä parempia työpaikkoja. Tähän haasteeseen vastaaminen vaatii talouden suunnittelua yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Olisi historiallinen virhe nojata tässä suunnittelussa pienilukuisten omistajien, sijoittajien ja byrokraattien kapeakatseisuuteen. Sen sijaan on ammennettava yksilöiden ja yhteisöjen tietotaito mahdollisimman kattavasti demokraattisen suunnittelun keinoin. 

Työtä on tehtävä

Niin oleellista kuin nykytilanteessa onkin toimia paremman kapitalismin puolesta, on myös tärkeää pitää mielessä nykyisen talousjärjestelmän perusteelliset ongelmat ja taloushistorian opetukset keskusjohtoisen suunnitelmatalouden virheistä. Uudistustyö on heikoilla kantimilla, jos vaikeiden päätösten edessä turvaudutaan jälleen vanhoihin ja todistetusti tehottomiin lääkkeisiin.

Demokraattisen talouden edistäminen vaatii laaja-alaista ja määrätietoista työtä. Tämä edellyttää niin akateemisten resurssien hyödyntämistä demokraattisemman talouden tutkimiseen kuin myös pitkäjänteisiä, osallistavia käytännön kokeiluja paremmasta taloudesta. Osallistavan budjetoinnin, paikallisrahan ja lähidemokratiahankkeiden kaltaiset kokeilut lisäävät ymmärrystä uudistamisen käytännön työstä. Näin saadaan selville, mitä etuja uudistuksilla saavutetaan ja mitä ongelmia on ratkottava jatkossa. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa ratkaisevaa on kuitenkin erityisesti niiden yhteisöjen organisoituminen, jotka ovat kärsineet ankarimmin vallitsevista ongelmista.

Menestyksekäs uudistustyö vaatii kärsivällisyyttä. Muutoksia on turha odottaa tapahtuvaksi yhdessä yössä. Demokraattisemman talouden puolestapuhujilla on varmasti edessään pitkä ja raskas taival ennen kuin kilpailun, kyykyttämisen ja ahneuden juhlimisen sijaan ympäristön kestävyyttä ja ihmisten vapaata yhteistyötä kunnioitetaan talouden itsestään selvinä kulmakivinä. Perustulon ja sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä, mutta samalla on vältettävä putoamista siihen reformismin sudenkuoppaan, jossa kunnianhimoisista tavoitteista luovutaan turhaan pienempien voittojen toivossa. 

Nykyhetken ongelmien ja ristiriitojen edessä osallisuustalouden kaltainen visio paremmasta taloudesta on kiistatta kaukainen. Juuri osallisuustalouden tapaista taloutta tuskin koskaan nähdään. Kun tämä tosiasia tiedostetaan, sen ajatuksia voidaan käyttää korvaamattomana apuna edistyneemmän talouden hahmottelussa ja rakentamisessa. Edistynyt mallinnus uudesta taloudesta ruokkii rohkeaa ajattelua vaihtoehdottomuuden keskellä ja tarjoaa työkaluja uudistustyön tueksi.

Osallisuustalouden merkitys

Osallisuustalouden tekee erityislaatuiseksi sen kokonaisvaltaisuus. Idea sisältää uudistuksia talouden kaikille tasoille: pelkkien kannustimien ja hintasignaalien hiominen ei riitä, vaan lisäksi on luotava olosuhteet, joissa ihmiset voivat hyvin. Materiaalinen köyhyys ei ole ainoa nykytalouden ongelma, sillä hyvin toimeentulevat ihmisetkin kokevat elämänsä aikana stressiä, epävarmuutta ja mielenterveydellisiä ongelmia. Henkinen pahoinvointi on lisääntynyt nyky-yhteiskunnassa monin mittarein mitattuna, ja tätä syvälle juuriin asti ulottuvaa ongelmaa ei ratkaista hyvin kohdennetuilla investoinneilla. Nykymuotoinen työelämä ei kohtele ihmisiä kunnioittavasti. Mahdollisuudet päätöksentekoon työpaikalla ja oman työnkuvan muokkaamiseen ovat monilla aloilla vähäisiä. Osallisuustalouden ideat työelämän parantamiseksi ovatkin harkitsemisen arvoisia jo itsessään. Osallisuustalouteen tutustumalla saa hyvän kuvan siitä, miten tärkeitä talouden eri osa-alueet ovat. Osallisuustalous myös havainnollistaa, miten talouden eri osat voisivat toimia yhdessä paljon nykyistä paremmin. Sen varteenotettavat esimerkit voivat vaikuttaa syvään juurtuneisiin asenteisiin ja uskomuksiin talouden toiminnasta.

Arvokkain puoli osallisuustalouden ideassa on kuitenkin toisinajattelun vahvistaminen. Taloudessa on pitkään vallinnut aatteiden monopoli. Kapitalistista markkinataloutta pidetään yleisesti ainoana mahdollisena talousjärjestelmänä, joten on yleistä ajatella, että sen lukuisia ongelmia on vain siedettävä. Vaihtoehtoja on toki olemassa aina, kuten monet jaksavat muistuttaa, mutta keskeistä onkin löytää toimivampia vaihtoehtoja. Vaihtoehto ei ole itseisarvo. Kun nykymuotoisen talouden rinnalle asetetaan parempia kokonaisvaltaisia ratkaisuja, tulevat nykyiset järjettömyydet kaikessa kauheudessaan näkyviin entistä selvemmin. Samalla avautuu tilaa uusille ajatuksille. 

Vaikka nykyinen kapeakatseinen talousajattelu vaikuttaa monien mielestä voittamattomalta, on muutoksen mahdollisuus todellinen – tästä on lukuisia historiallisia esimerkkejä. Pitkään vallinneet ajatusmallit yhteiskunnan kerrosten välttämättömyydestä murrettiin valistuksen aikana nopeasti, minkä jälkeen alkoi ennennäkemätön kehityksen aikakausi. Aikalaiset eivät kyenneet näkemään suurta murrosta etukäteen eivätkä ymmärtämään muutoksen merkitystä omana aikanaan, mutta vapauden ja tasavertaisuuden ihanteet jättivät aiemmat yhteiskunnalliset mallit vanhentuneiksi ja tarpeettomiksi. Elämme nykyään historiallisesti käänteentekevää aikaa. Ihmiset ovat verkottuneet maailmanlaajuisesti ennennäkemättömällä tavalla. Miljoonien tavaroiden ja palveluiden vaihdanta käy tauotta kaikkialla maailmassa. Tämä dynaamisuus on kuitenkin nykytaloudessa kääntymässä julmalla tavalla itseään vastaan. Talouden rattaat pyörivät tehokkaasti, mutta saavat samalla aikaan ympäristötuhoja ja kärsimystä. Robin Hahnel on kiteyttänyt asian seuraavasti: 

“Vinoutuneiden kannustimien takia järjestelmän yksioikoisesta ja ehtymättömästä energisyydestä muodostuu osa ongelmaa. Kapitalismi on kuin puhdasverinen kilpahevonen, joka on kasvatettu ja valmennettu juoksemaan lujaa, mutta altis kiitämään väärään suuntaan. Perustavanlaatuinen ongelma onkin siinä, että juostaan väärään suuntaan, eikä niinkään nopeudessa itsessään. Ja kun juostaan väärään suuntaan, lujaa juokseminen vie paljon kauemmas harhaan ja muodostuu osaksi ongelmaa.” (Robin Hahnel, “Talouskasvusta”)

Modernin talouden dynamiikka ja teknologinen kehitys voisivat tarjota paljon nykyistä parempia lopputulemia, jos niillä olisi uusi suunta.

On absurdia ajatella, että kaiken nykyisen vaurauden keskellä ei olisi varaa puhtaaseen ilmaan, juomaveteen, maksuttomaan koulutukseen ja heikoimmista huolehtimiseen. On kehitettävä yhteistyöhön perustuva talous, jossa ei sorruta haihattelemaan paremman ihmisen tai teollistumista edeltäneiden talouksien perään. Silloin talous voisi vihdoin auttaa hyödyntämään ihmiskunnan todellisen potentiaalin ja raivata tietä uusille saavutuksille.

Antti Jauhiainen

Parecon Finlandin puheenjohtaja

Alaviitteet:

1. Esimerkiksi tuloeroihin keskittynyt Luxembourg Income Study Database osoittaa, kuinka useiden länsimaiden tavoin myös Suomessa tuloerot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Vuonna 1987 hyvä- ja pienituloisimpien välinen ero oli paljon pienempi kuin sen jälkeen. Suurin kasvu tuloeroissa on tapahtunut vuoden 2000 paikkeilla.

2. Varallisuuserojen kasvu näkyy selvästi, kun vertaa vuoden 1987 lukuja tuoreimpiin tietoihin. Rikkaimpien kotitalouksien varallisuus on kasvanut keskimäärin sadoilla tuhansilla euroilla, kun taas vähävaraisten kotitalouksien varallisuus on pienentynyt. (Tuorein tutkimustieto varallisuuseroista on vuodelta 2009, sillä Tilastokeskus julkaisee varallisuustutkimuksia 4–6 vuoden välein.) 

Kotitalouksien varallisuus. 2009. Helsinki: Tilastokeskus. [viitattu: 16.8.2014] 

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtutk/2009/vtutk_2009_2011-12-21_tie_001_fi.html

3. Child Poverty and Social Exclusion in Europe. 2014. Save the Children. [viitattu: 16.8.2014]

Saantitapa: http://resourcecentre.savethechildren.se/sites/default/files/documents/child-poverty-and-social-exclusion-in-europe-low-res.pdf

4.  Hyvinvoinnin maakunnalliset ja väestöryhmien väliset erot Suomessa 2013 – ATH- tutkimuksen tuloksia. 2014. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL). [viitattu: 16.8.2014] Saantitapa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114627/URN_ISBN_978-952-302-136-5.pdf

5. “Jobs not lifting Europeans out of poverty, commission warns”. EUobserver (22.1.2014)

Saantitapa: http://euobserver.com/news/122825

6. Working for the Few – Political Capture and Economic Inequality. 2014. 178 Oxfam Briefing Paper. 

7. “Workers’ Share of National Income: Labour Pains”. The Economist (2.11.2013). 

8. World Energy Investment Outlook 2014 Special Report. 2014. IEA. [viitattu: 16.8.2014]

Saantitapa: http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/weio2014.pdf

 

Työerot

Thomas Pikettyn Capital In The 21st Century –teoksen myötä tuloerojen lisäksi on talouskeskustelussa kiinnitetty jälleen huomiota varallisuuseroihin, jotka ovat lukuisissa lännen talouksissa voimakkaassa nousussa. Tulo- ja varallisuuserot ovat kieltämättä molemmat keskeisiä eriarvoisuuden synnyn lähteitä, mutta niiden lisäksi tulisi huomioida myös se, mitä yksilöt tekevät.

Eriarvoisuuteen vaikuttaa myös työ

On tärkeää ymmärtää, että ihmisen menestykseen vaikuttaa tulotason ja varallisuuden lisäksi kokemukset ja niiden kautta mukaan tarttunut osaaminen. Sosiaalinen, kulttuurinen ja henkinen pääoma ovat käsitteitä, joilla on pyritty kuvaamaan näitä erilaisia kerättyjä ominaisuuksia. Huomiota tulisi siis tulojen ja varallisuuden sijaan kiinnittää myös siihen, mihin ihmiset saavat tai joutuvat käyttämään aikansa – ja miten nämä olosuhteet vaikuttavat muun muassa heidän taitoihinsa ja asenteihinsa.

Otetaan esimerkiksi kaksi nuorta aikuista.

1) Salla käyttää suuren osan päivästä tehden kahta osa-aikaista työtä: osan päivästä hän siivoaa toimistotiloja ja iltaisin hän jakelee autolla postipaketteja eri puolille kaupunkia. Hänen päivänsä koostuu melko rutiininomaisista työtehtävistä, joista erityisesti siivoaminen edellyttää myös fyysistä ponnistelua. Sosiaaliset kontaktit ovat töiden kautta vähissä, vaikka ihmisiä työssä vilaukselta tapaakin.

2) Jasmin puolestaan työskentelee täyspäiväisesti asianajotoimistossa. Hän on vasta harjoittelijana, joten hänen tulonsa ovat alhaiset verrattuna työpaikan kollegoihin, mutta hän on ehtinyt tutustua lähemmin jo kymmeniin alan osaajiin. Hän on kerännyt arvokasta kokemusta alan kulttuurista ja työtavoista, sekä työtuttaviensa kautta tutustunut myös muiden asiantuntijaryhmien edustajiin. Viikottain kokoontuvassa Jasminin kirjallisuuspiirissä on mukana muun muassa rahoitusalan asiantuntija, lääkäri, suuryrityksen henkilöstöjohtaja ja menestyvä yrittäjä.

Työelämässä suuria eroja yksilöiden välillä

Ensiksi on syytä tarkastella Sallan ja Jasminin töiden luonnetta. Salla tekee päivästä toiseen sellaisia toistuvia ja rutiininomaisia suorituksia, jotka ovat konkreettisia ja tärkeitä yhteiskunnan kannalta, mutta jotka eivät palkitse tekijäänsä monipuolisuudellaan ja virikkeellisyydellään. Siivoustyö on Sallan mielestä palkitsevaa siinä mielessä, ettei sitä tehdessä tarvitse stressata muusta kuin ennalta sovittujen alueiden puhdistamisesta aikataulun mukaisesti. Käsin tekeminen on myös tuntunut hänelle aina luontevammalta kuin paperien pyörittäminen.

Jasmin puolestaan tapaa työssään paljon ihmisiä, joilla on kontakteja lukuisiin asiantuntijoihin ja  päättäjiin, mistä on hyötyä lukuisissa arjen ongelmissa. Jasminin työ muodostuu pitkälti kokouksista ja valmisteluista asiakastapaamisia varten. Harjoittelijana hän tosin joutuu joskus juoksemaan myös tekemässä satunnaisia arkisia askareita yrityksen osakkaiden puolesta. Lukuisat kokoukset ja epämuodollisemmat tapaamiset ovat kuitenkin varustaneet Jasminin jo oikealla sanavarastolla, hyvillä verkostoilla ja monipuolisella osaamisella erilaisiin asiantuntijatehtäviin.

Sallan ja Jasminin välillä ei välttämättä ole lainkaan tulo- ja varallisuuseroja tässä vaiheessa, vaikka onkin todennäköistä, että pidemmällä aikavälillä Jasminin tulot nousevat merkittävästi, kun taas Sallalla palkka pysyy samantasoisena. On kuitenkin selvää, että niin sanottu inhimillinen pääoma on kasvanut Jasminin työtehtävissä merkittävästi enemmän kuin Sallan työtehtävissä. Tämä ei tarkoita sitä, että kyseinen työ olisi tärkeämpää tai että siitä edes saisi automaattisesti parempaa palkkaa, vaan sitä että Jasmin kerää työtehtäviensä mahdollistamana paljon sellaista tietotaitoa, josta on hyötyä henkilökohtaisen menestyksen kannalta. Asianajotoimistossa opitut neuvottelutekniikat, argumentaatiotavat, lomakkeiden täyttö ja muiden byrokraattisten käytänteiden suorittaminen automatisoituvat ja helpottavat monin tavoin elämässä etenemistä. Oikeat ihmiset lähiympäristössä helpottavat lukuisin tavoin omien tavoitteiden saavuttamista – ovat tavoitteet sitten taloudellisia tai poliittisia.

Tulot, varallisuus & olosuhteet

Työerot voivat todellisuudessa olla edellistä esimerkkiä merkittävästi suuremmat, jolloin yksilöiden väliset erot vaikutusvallassa, hyödyllisissä sosiaalisissa verkostoissa, vaikuttamisen ja neuvottelemisen tekniikoissa ja tarpeellisten kulttuuristen käytäntöjen hallitsemissa ovat kokonaan toista luokkaa. Tässä ei edes ole otettu huomioon sitä tosiasiaa, että nykytalouksissa valtauttavammat ja inhimillistä pääomaa runsaasti kerryttävät työt usein tuovat mukanaan myös paremmat palkat. Varakkaisiin sukuihin syntyvät puolestaan elävät usein hyveellisen kehän ympäröimänä, joka sisältää arvokkaiden verkostojen, pääoman ja korkeiden tulojen lisäksi myös menestyksen kannalta tarpeellisia käytösmalleja ja kokemuksia työelämästä.

Tämän tekstin tarkoituksena oli tuoda esiin työn eriarvoistava vaikutus. Työelämän laadussa ei kuitenkaan tarvitse olla nykyisen kaltaisia valtavia eroja ihmisten välillä. Ratkaisuehdotuksia työerojen korjaamiseen käsitellään myöhemmin blogissamme. 

Ian Welsh: Raha vapauttaa & alistaa

Rahalla on merkittävä rooli kultturissamme. Rahasta puhutaan jatkuvasti mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Rahaan liitetään erilaisia mielikuvia: ahneutta, puutetta, ylellistä elämää.  Rahaa tuntuu olevan maailmassa valtavasti, mutta silti siitä on jatkuva pula.

Raha ei kuitenkaan ole ainoastaan väline erilaisten vaihtokauppojen hoitamiseen. Mikä tärkeintä, raha on mitä merkittävin vallankäytön muoto. Mikäli rahaa on, se vapauttaa. Rahan puute puolestaan alistaa.

Otetaan oppitunti historiasta.

Rahaa ei juurikaan käytetty keskiajalla. Talonpojat ja maatyöläiset olivat aatelisille velkaa palveluita ja kädentuotteita, eivät niinkään rahaa. Talonpojat työskentelivät lääninherrallensa tietyn määrän päiviä vuodessa ja antoivat maksuksi viljaa, eläimiä, kutomiaan vaatteita tai muita itse valmistamiaan tuotoksia. Talonpojilla oli vastavuoroisesti oikeus viljellä maatilkkua ja asua siinä.

Tämä ei kauaa ollut kruunulle tai feodaaliherroille mieluisa järjestely. Ajan myötä aateliset alkoivatkin suosia rahasuorituksia yrittäen saada vuokralaisiaan ja maatyöläisiään maksamaan velkojaan rahassa.

Rahaan siirtymistä kuitenkin vastustettiin voimakkaasti. Talonpojille oli tärkeää, että he pystyivät maksamaan omalla työllä ja tuotteillaan. Järjestelyä pidettiin toimivana, huolimatta feodaalijärjestelmän epätasa-arvoisuuksista. Talonpojat ymmärsivät, että omaan työsuoritukseen on helpompi vaikuttaa kun siihen, miten rahaa saa. He myös ymmärsivät rahan erityisluonteen vallankäytön muotona. 

Samasta syystä kapitalismi ei ollut syntyjään kovinkaan suosittu – edes Yhdysvalloissa. Palkkatyötä, siis työtä, jota tehtiin toisen määräysvallan alla rahallisen korvauksen saamiseksi, pidettiin 1800-luvulla Yhdysvaltojen liberaaleissa piireissä yleisesti vapaudenihanteiden vastaisena. 

Puhuttiin palkkaorjuudesta. 

Ymmärrettiin, että ihminen, jonka täytyy työskennellä toiselle saadakseen rahaa, ei voi olla aidosti vapaa. Hänen olemassolonsa, elämänsä, valjastettiin jonkun muun tarpeisiin.

Palkkaorjuuden vastustajat ymmärsivät saman kuin talonpojat. Varakkaat ihmiset ovat asemassa, josta käsin voi sanella vähävaraisille, miten he päivänsä käyttävät. 

Se, jos mikä, on valtaa.

Raha on siis vapautta - omistajilleen. Heille raha tarjoaa vapauden määritellä, miten muut ihmiset käyttävät aikaansa. Tämän voi tehdä suoraan, palkkaamalla muita, tai epäsuorasti, ostamalla muiden työn tuotoksia.

Raha mahdollistaa. Sillä voi rakennuttaa lastensairaalan, perustaa peliyrityksen, aloittaa ajatushautomotoiminnan tai lentää yksityislentokoneella. Raha on pelkistetyimmillään vapautta ja mahdollisuuksia sen haltijoille.

Kuitenkin niille, joilta rahaa puuttuu, raha on orjuutta.

Teksti on mukailtu tietokirjailija, toimittaja Ian Welshin esseen "The Tyranny of Money" pohjalta.

Lue myös:

Bank of Englandin johtaja: Maaöljy jätettävä polttamatta

Emerging Markets:

A public call by Bank of England governor Mark Carney that the vast majority of oil reserves should be considered “unburnable” if the world wants to avoid catastrophic climate change makes him stand out among mainstream figures.

Englannin keskuspankin (Bank of Englandin) johtaja Mark Carney poikkeaa monista muista valtavirran talousasiantuntijoista huomauttaessaan, että maaöljyä on jätettävä polttamatta, jos ihmiskunta aikoo välttää katastrofaalisen ilmastonmuutoksen. Artikkelissa kuvataan myös, kuinka Yhdysvalloissa viime vuosina vahvistunut fossiilisten polttoaineiden boikottikampanja on auttanut lisäämään tietoisuutta tästä mahdollisuudesta.

Lue myös:

Haastattelu: Noam Chomsky klassisesta liberalismista

Vierailimme elokuussa Bostonin Cambridgessa haastattelemassa professori Noam Chomskya – yhtä maailman tunnetuimmista tietokirjailijoista. Hämmästyttävän laajan ja vaikuttavan elämäntyön tehnyt Chomsky on kielitieteen mullistamisen lisäksi osallistunut taukoamatta vuosikymmenien ajan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen aktivismiin. Häntä voidaankin Financial Timesin mukaan kutsua "perustellusti maailman tunnetuimmaksi poliittiseksi aktivistiksi". Chomskyn laaja-alainen historian asiantuntemus, lämmin ystävällisyys ja poikkeuksellinen kyky muistaa lähteet ulkomuistista tekevät hänestä erinomaisen haastateltavan. 

Haastattelustamme julkaistava ensimmäinen video käsittelee vääristyneitä tulkintoja klassisen liberalismin suurista nimistä, kuten Adam Smithistä ja John Stuart Millistä. Tämän lisäksi Chomsky nostaa esiin "vapaakaupan" ja "vapaiden markkinoiden" kaltaisten käsitteiden tarkoitushakuisuuden. Tosiasiassa esimerkiksi Yhdysvaltojen kansantaloudessa on suojeltu kehitysvaiheessa olevia teollisuudenaloja vahvoin tullein ja sääntelyin, kun taas globaalisti on vaadittu muilta kansantalouksilta suojelun sijaan rajojen avaamista ja kaupankäynnin sääntöjen purkamista.

Parecon Finlandin sivustolla ja Youtube-kanavalla julkaistaan jatkossa lisää videoita, muun muassa uutta materiaalia Noam Chomskyn haastattelusta.

Antti Jauhiainen
Joona-Hermanni Mäkinen


Suomessa maailman toiseksi parhaat työntekijät

Business Insider:

A country's human capital — the talent and productivity of its workers — is essential to its economic success. Companies aren't likely to succeed if they can't get the people they need.
In a new report ranking countries around the globe on their workers' potential, the World Economic Forum argues that the health of a nation's workforce "can be a more important determinant of its long-term economic success than virtually any other resource."
The United States, despite having the world's largest economy, actually doesn't come in very high, at 16th place. While America excels at attracting and retaining great talent, it ranks 43rd in the health and wellness category, driven by high levels of stress and depression. 
The top spots are reserved for countries with superior health care, education, and training, many of which are clustered in Europe and Scandinavia in particular.

Suomalaisessa talouskeskustelussa työvoimasta ja työnteosta puhutaan entistä enemmän kustannuksena yrityksille. Vientikilpailussa puolestaan pääasiallisena valttina nähdään usein työn yksikkökustannusten polkeminen. On kuitenkin valikoivaa väittää, että vain työn kustannuksilla on merkitystä.

World Economic Forum laati kansainvälisen vertailun, jossa perehdyttiin työvoiman laatuun ja osaamiseen. Listan kärkeen pääsivät erityisesti eurooppalaiset hyvinvointivaltiot, joissa terveydenhuolto ja koulutus ovat olleet ylivertaisia.

Suomessa on raportin mukaan maailman toiseksi parhaat työntekijät. Erityisesti suomalaisen infrastruktuurin ja koulutuksen laatua pidettiin tärkeinä tekijöinä. Samoin sosiaalista liikkuvuutta – köyhien perheiden lasten mahdollisuutta menestyä – pidettiin arvossa.

Onkin tärkeää huomata, että kansantaloudet voivat menestyä monin keinoin. Maailmantaloudessa on valtava määrä erilaisia sekatalouksien variaatioita, mutta pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on osoittautunut selvästi tasa-arvoisemmaksi ja tehokkaammaksi väestön enemmistöä ajatellen, kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen, Venäjän tai Kiinan valtiokapitalismi. Eurokriisin yhteydessä on purettu innokkaasti hyvinvointirakenteita sekä rahaliiton varakkaassa pohjoisessa että kriisien runtelemassa etelässä.

Leikkauspolitiikka on vienyt taloustieteen nobelistien mukaan Euroopan lamaan ja työttömyys on edelleen historiallisen korkealla tasolla.

Euroopassa tarvittaisiin talouden elvytystä. Työttömille tulisi tarjota työtä, sillä massatyöttömyys on inhimillisen kärsimyksen aiheuttamisen lisäksi valtavaa tuotantopotentiaalin hukkaa. Ilmastonmuutoksen uhan kasvaessa julkisia investointeja tulisi ohjata yrityksille ja aloille, jotka parantavat rakentamisen ja asumisen energiatehokkuutta, kehittävät puhtaampia energianlähteitä ja parantavat infrastruktuuria. Tämän tyyppisillä kaukokatseisilla ja vastuullisilla investoinneilla saataisiin lisättyä työtä sekä vähennettyä kasvihuonepäästöjä. Työttömyyttä ja ilmastonmuutosta voidaan torjua samanaikaisesti, mutta se vaatii johdonmukaista kampanjointia paremman talouspolitiikan puolesta. 

Lauantaina toimintapäivä epädemokraattisia taloussopimuksia vastaan

Paraikaa Euroopan ja Yhdysvaltojen päättäjät käyvät niin kutsuttuja vapaakauppaneuvotteluja suljettujen ovien takana. Näissä sopimuksissa – jotka tunnetaan lyhenteistään TTIP, CETA ja TISA – pyritään neuvotteluista vuotaneiden tietojen mukaan edistämään suuryritysten intresseistä ponnistavaa kauppapolitiikkaa, demokratian ja taloudellisen tehokkuuden kustannuksella.

Toimintapäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota epädemokraattisten sopimusten ongelmiin ja estää niiden eteneminen nykymuodossaan. Lisätietoja toimintapäivästä saa täältä.

Parecon Finland on yksi toimintapäivän koollekutsujista. Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen pitää tilaisuudessa myös lyhyen puheenvuoron.

Lisätietoa sopimuksista ja niiden vaikutuksista voi lukea vaikkapa toimittaja Matthew Yglesiasin artikkelista, jossa selvitetään ytimekkäästi kauppasopimusten ongelmia. Suomeksi asiasta on tietoa tarkemmin esimerkiksi Hiekanjyviä-lehdessä ja tapahtuman Facebook-sivulla.

Vyönkiristys ei pelasta taloutta

in

Leikkauspolitiikka ei vahvista taloutta, kirjoittaa Taloussanomat.  

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet leikkauspolitiikan älyttömyydestä niin kansantaloustieteellisestä kuin historiallisestakin näkökulmasta.

Talouden anemian ei kuitenkaan pitäisi olla yllätys, sillä se on seurausta EU:n ja Suomenkin varta vasten harjoittamasta masokistisesta talouspolitiikasta. Samaa talouden temppurataa on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
[…]
Talouden anemia näyttää toistuvasti yllättäneen juuri samat päättäjät, joiden toimet ovat kyseisen anemian keskeisiä syitä. Hämmentynyttä selittelyä vaikeista olosuhteista on kuulunut vyönkiristyksiä komentaneesta komissiosta lähtien.
Sen ei kuitenkaan pitäisi olla enää usean vuoden kenttäkokeiden jälkeen yllätys, että kesken ankaran velka- ja talouskriisin varta vasten toteen pannut vyönkiristykset ovat heikentäneet eivätkä suinkaan vahvistaneet taloutta.

Lue myös:

Omistus - ote kirjasta Osallisuustalouden aakkoset

in ,

Lokakuun lopulla julkaistaan "Osallisuustalouden aakkoset", selkokielisesti osallisuustaloutta esittelevä taloustieteen professori Robin Hahnelin teos. Parecon Finlandin blogissa julkaistaan lähiviikkoina useita otteita kirjan eri kappaleista. Ensimmäinen julkaistava kappale käsittelee omistamista.

Omistamisen, hyödykkeiden tuottoisan käytön ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat usein korkealentoisesti ja vaikeatajuisesti esitettyjä. Asian ytimeen pääseminen onnistuu kuitenkin jo arkijärjellä. On oleellista pohtia, mitä taloudelta halutaan ja miksi, sekä sitä, mitä eri talousjärjestelyjen historia voi meille opettaa ihmisten hyvinvointia ja vapauksia edistävistä ratkaisuista. Osallisuustalouden aakkoset -kirja käsittelee näitä perustavia kysymyksiä tarkasti ja ymmärrettävästi, aloittaen talouden ja palkitsemisen perusteista ja päätyen demokraattisen suunnittelun tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin.

Omistus -tekstin tai Osallisuustalouden aakkoset -kirjan herättämät kysymykset ovat aina tervetulleita. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää etusivullamme olevalla lomakkeella, sähköpostitse info@osallisuustalous.fi osoitteeseen tai Twitter-palvelussa #osallisuustalous hashtagilla.

Luku 8: Omistus

Osallisuustaloudessa keskeisten resurssien, välineiden ja luonnonvarojen käyttö on aina yhteisön oman harkinnan varassa. Esimerkiksi viljelymaa, metsät, vesi ja malmiesiintymät ovat julkisia resursseja, ja niiden käytöstä päätetään osana demokraattista suunnittelua. Myös erilaiset ekosysteemien tarjoamat hyödyt, kuten hiilinielut ja ekosysteemien kyky käsitellä erilaisia jätteitä, kuuluvat julkisten resurssien yhteyteen. Samoin tuotannossa vaadittava infrastruktuuri on julkista. Infrastruktuuria osallisuustaloudessa voidaan ajatella työkalupakkina, jota tarvitaan talouden talkoissa. Siihen sisältyvät muun muassa liikenneväylät, rakennuskanta ja tuotantoa helpottava elektroniikka sekä muu koneisto ja laitteisto. Myös ihmisten tietotaito, kuten tietokoneohjelmien koodaaminen tai työvälineistön sujuva hallitseminen, voidaan nähdä osana ihmisyhteisön resurssipalettia. Lyhyesti sanoen osallisuustaloudessa yhteisöt päättävät itse luonnonpääoman, tuotetun pääoman ja inhimillisen pääoman käyttötavoista.

Talouden työkalupakkiin kuuluu aina aiempien sukupolvien aikana kertynyt tietotaito resurssien ja apuvälineiden mahdollisimman hyödyllisestä käytöstä. Kaikki tämä ajan myötä kerääntyvä tieto on yhteistä, sillä yhdelläkään yksilöllä tai ryhmällä ei voi olla oikeutta omia näitä useiden sukupolvien työn ansiosta saavutettuja etuja. Suuri osa ihmisten tuottavuudesta perustuu itse asiassa aiempien sukupolvien tekemiin läpimurtoihin tieteissä, taiteissa ja ylipäätään kulttuurissa. Samoin huomattava osa taloudessa vaadittavasta infrastruktuurista on rakennettu jo aiemmin, ja yksilöiden saavutukset ja tuottavuus ponnistavat niiden pohjalta. Yleisen tietotaidon karttumisen johdosta koituvat hyödyt kuuluvat siis kaikille, ja jokaisella yhteisön jäsenellä on myös yhtäläinen oikeus päättää tämän tietotaidon käytöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenkäsi kuuluvat kaikille tai että haalareihin pukeutuneet kaverit voisivat rynnätä isoäitisi asuntoon ja takavarikoida hänelle rakkaan viisikymmentä vuotta vanhan radion. Yhteisten resurssien käytöstä päättäminen ei tarkoita sitä, etteikö ihmisillä olisi edelleen henkilökohtaista omaisuutta, jonka he omistaisivat aivan kuten nykyäänkin. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että osallisuustalouden ratkaisut tarjoavat kaikille ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä heihin vaikuttavilla yhteisillä resursseilla tehdään. 

Osallisuustaloudessa ei ole tarvetta mennä elämäntilanteen pakottamana muiden omistamiin ja johtamiin yrityksiin töihin kuuntelemaan käskyjä, vaan ihminen voi vastata omasta työpanoksestaan tasapuolisessa ja reilussa, työntekijöiden itsensä johtamassa yrityksessä. Koska yrityksiä johdetaan ja hoidetaan yhdessä talkoohengessä, yksittäiset johtajat tai osakkaat eivät voi sanella, mitä linjauksia yritys tekee tai millä tavalla tuotteiden valmistus ja jakelu hoidetaan.

Osallisuustaloudessa ei myöskään tarvitse kärsiä koronkiskonnasta, sillä jokaisella on mahdollisuus käyttää yhteistä työkalupalettia yhteisöä hyödyttävällä tavalla – kunhan yritys on yhteisön kannalta hyödyllinen. Ihmisiä pyritään johdonmukaisesti palkitsemaan yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta (sekä myös mahdollisten erityistarpeiden perusteella), sillä tämä kannustaa ponnistelemaan oman edun lisäksi yhteisen hyvän eteen. Palkitsemista käsitellään tässä teoksessa yksityiskohtaisemmin myöhemmin.

Yhteisresurssien käytön hahmottaminen on hankalaa, sillä olemme pitkään eläneet taloudessa, jossa on ollut tärkeää määrittää kaikelle omistaja. Osallisuustaloudessa yhteiset resurssit ja välineet pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti jakamalla demokraattisessa suunnittelussa käyttöoikeuksia niille yrityksille, jotka kykenevät pätevästi tuottamaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä tuotteita ja palveluja.

Kuinka varakkaat söivät talouskasvun hedelmät Yhdysvalloissa

in , , ,

Yhdysvaltalainen investointipolitiikan asiantuntija ja taloustieteen tutkija Pavlina R. Tcherneva on koonnut havainnollistavan taulukon talouskasvun hedelmien jakautumisesta väestön valtaosan ja varakkaimman kymmenyksen välillä Yhdysvalloissa vuosien 1949 ja 2012 välillä.

Tchernevan huomiot täydentävät kuvaa Yhdysvalloista kansantaloutena, jossa pieni elättien joukko rikastuu valtaosan työn tuloksista. Mm. New York Times on aiemmin nostanut esiin maassa tehdyn työn tuottaman vaurauden jakautumisen, sekä nostanut Tchernevan työn tuoreeltaan esiin. Voidaan hyvin esittää kysymys, millaisia mahdollisuuksia ja rohkaisevaa esimerkkiä Yhdysvallat olisi voinut näyttää muulle maailmalle, jos siellä tuotettu vauraus olisi suunnattu väestön valtaosan hyvinvoinnin edistämiseen ja esimerkiksi avaruustutkimuksen, julkisen liikenteen, terveydenhuollon ja koulujärjestelmän kehittämiseen.

Lue myös: