Suomella on liikaa velkaa, valtiolla ei

Jan Hurri, Taloussanomat:

Budjettiriihen saavutuksia selostaneet ministerit ja iso joukko valtakunnan eturivin ekonomisteja on jo vuosien ajan tuonut julki huoltaan valtion liian suuresta velkamäärästä.
[…] Ongelmallista on velkatarkastelujen rajaaminen pelkän valtionvelan tunnuslukuihin, niin kuin julkinen talous olisi irrallaan Suomen kansantalouden kokonaisuudesta. Valtio ja muu julkinen talous ovat kuitenkin kiinteä osa sitä.
Suomen asema EU- ja euromaana muistuttaa, ettei velkamäärien ja velkaisuuden tarkastelua ole perusteltua rajata pelkästään Suomen kansantalouteen.

Suomessa kiinnitetään taloustoimittaja Jan Hurrin mielestä liikaa huomiota yksinomaan valtion velkaan. Tämä on ongelmallista siksi, että kansantalous on kokonaisuus, joka koostuu useista eri  komponenteista. Osa asiantuntijoista pitää parhaimpana mittarina kansantalouden kokonaisvelkaa, koska se sisältää myös yritysten, rahoitusalan ja kotitalouksien velkaantuneisuuden.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa 2008 puhjennut finanssikriisi ja sitä seuranneet kriisit Euroopan maissa ovat pääsääntöisesti johtuneet yksityisen velan räjähdysmäisestä kasvusta ja sitä seuranneesta kuplan puhkeamisesta. Tästä syystä on oleellista kiinnittää huomiota valtion velan lisäksi esimerkiksi rahoitusalan ja kotitalouksien velkatasoon.

Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Strategic Analysis Corporation on vuosikymmenten ajan tutkinut velan vaikutuksia kansantalouksien suorituskykyyn.
Sen mukaan kansantalouden kokonaisvelkataakalla on enemmän merkitystä kuin esimerkiksi pelkän valtion velkaisuudella. Lopulta korkoihin ja lyhennyksiin on löydyttävä rahaa joka tapauksessa saman kansantalouden tuloista, olipa velka julkisen tai yksityisen talouden nimissä.
Analyysiyhtiön mukaan kansantalouden ihanteellinen velkasuhde on 150 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.

Hurri lainaa artikkelissaan analyysi-yhtiön Strategic Analysis Corporationin arvioita terveellisestä velkaantumisen tasosta. Ihanteellinen taso olisi 150 prosenttia bruttokansantuotteesta – Suomessa bruttovelka on kuitenkin peräti yli 500 prosenttia.

Suomen valtion velka, noin 60 prosenttia vuotuisesta kokonaistuotannosta, on itse asiassa eurooppalaisessa vertailussa alhainen, ja Suomi onkin yksi harvoja EMU-maita, joka täyttää EU:ssa sovitut velkaehdot. Mistä Suomen hurja bruttovelka sitten koostuu?

Puolet velasta on rahoitusalan velkaa. Myös kotitaloudet ja yritykset ovat huomattavan velkaantuneita:

Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin tuoreimpien velkatilastojen mukaan Suomen julkisella taloudella (valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt) on velkaa noin 110 miljardia, kotitalouksilla 140 miljardia, yrityksillä 200 miljardia ja rahoitusalalla 600 miljardia euroa.
Velkaa on kaikkiaan vähän yli tuhat miljardia euroa eli kymmenen kertaa niin paljon kuin valtiolla yksistään. Ilman rahoitusalan velkoja Suomen piikissä on 450 miljardin euron velat.
Tuon velkamäärän hoitaminen alkaa syödä talouskasvun eväitä samalla hetkellä, kun korot kääntyvät nousuun. Valtion velka ei ole Suomen velkahuolista suurin, vaan pienin.

Hurrin pääargumentti on, että kansantaloutta on katsottava kokonaisuutena. Erityisen perustelluksi Hurrin näkemyksen tekee se, että valtaosa talouskriiseistä on johtunut nimenomaan yksityisen velan kuplien puhkeamisesta.

Lue myös:

Maailma lämpenemässä neljä astetta vuoteen 2100 mennessä

The Guardian:

Globally, annual reductions need to be five times current levels, averaging 6.2% a year, every year from now to 2100, compared with 1.2% today. At the national level, Australia is at the top of our decarbonisation league of G20 nations, followed by the UK. Both countries had a strong increase in renewable generation, albeit from a low base, combined with slight a reduction in coal use. The US was nearer the bottom as coal use bounced back, retaking a share of the electricity mix from shale gas.
The world is currently on track to burn this century’s IPCC carbon budget within 20 years, and a pathway to 4C of global warming by 2100. For many of us, 2034 is within our working lifetime. It’s within the timeframe of decisions being made today, on long-term investments, on the location of factories and their supply chains. So businesses are making those decisions faced with uncertainty about climate policy and potential impacts of climate change.
It is clear that the gap between what governments are saying about climate change and what they are doing about it continues to widen. While they talk about two degrees at the climate negotiations, the current trend is for a 4C world.

Maailma on ylittämässä IPCC:n vuosisadan hiilidioksidipäästörajat jo 20 vuodessa. Tämä tarkoittaa arviolta neljän celsiusasteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.

Kuten kirjoitimme 4. syyskuuta:

Jotta ilmastonmuutoksen pahimmilta mahdollisilta seurauksilta vältyttäisiin, on pyrittävä nopeasti vähentämään päästöjä. Tehokkain ja realistisin tapa tämän lyhyen aikavälin tavoitteen saavuttamiseen ovat kansainväliset ilmastoneuvottelut, joissa on mahdollisuus sopia sitovista kansallisista päästörajoituksista. Tämä tavoite edellyttää johdonmukaista ja aktiivista kampanjointia yksilöiltä ja yhteisöiltä ympäri maailman.
On tärkeää huomata, että ilmastoneuvotteluissa tulisi huomioida maiden historia päästöjen osalta. On epäoikeudenmukaista vaatia köyhempiä maita vähentämään päästöjä samassa suhteessa kuin vauraampien länsimaiden, jotka ovat saaneet teollistumisen jälkeen päästää ilmakehään valtavia määriä kasvihuonekaasuja.
Blogissamme on aiemminkin nostettu esiin EcoEquityn konkreettinen työkalu, jonka avulla voi vertailla maiden päästöhistoriaa ja laskea reiluja maakohtaisia päästörajoituksia. Laskuri helpottaa selkeiden ja perusteltujen vertailujen tekemistä, mikä on tärkeää poliittisten neuvottelujen käynnistyessä. 

Lue myös:

Kauppalehti: Rikkaat perijät viittaavat kintaalla työnteolle

in , , ,

Kauppalehti:

Moni rikkaasta perheestä tuleva nuori aikuinen on todennut, että työnteko ei kiinnosta pätkääkään.

[…]

Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Robert Reich on huolissaan kehityksestä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

[…] Yhdysvalloissa köyhät tekevät monesti kahta tai useampaa työtä. Rikkaiden lapset sen sijaan nauttivat perheidensä rahoista. Ja näiden vapaamatkustajien määrä on kasvussa.

Ilmiötä selittää Reichin mukaan se, että nuorta sukupolvea odottaa historian muhkeimmat perinnöt.

”Heidän ainoana tehtävänään on ollut syntyä oikeaan perheeseen”, Reich kirjoittaa.

[…]

Reichin mukaan ilmiö on vaaraksi myös demokratialle, koska dynastinen varallisuus tuo mukanaan väistämättä aina myös poliittista vaikutusvaltaa.

Reich ehdottaa lääkkeeksi erilaisia veroja perittävälle omaisuudelle ja varallisuudelle.

”Meidän ei tarvitse seurata sivusta, kun kilpailuyhteiskuntamme muuttuu aristokratiaksi, ja dynastinen (peritty) varallisuus alleviivaa demokratiaamme. Meidän on ryhdyttävä toimiin – ennen kuin on liian myöhäistä”, hän toteaa.

Perintöjen rooli yksilöiden varallisuuden lähteenä on sitä ongelmallisempi, mitä voimakkaampi merkitys perinnöillä on. On selvää, että perinnöt palkitsevat ihmisiä asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa. Huomattavasti erisuuruiset perinnöt vaikuttavat lopulta myös ihmisten taloudellisiin lähtökohtiin ja voivat osaltaan rapauttaa demokratian perusperiaatteiden toimivuutta. 

Lue myös:

 

 

Varallisuuserot kasvaneet Suomessa

Kaleva:

Kun rikkaimpien kotitalouksien varallisuus kasvoi reilun kahden vuosikymmenen aikana yli 300 000 euroa kotitaloutta kohden, vähävaraisten kotitalouksien varallisuus pieneni samana aikana entisestään.

Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen varallisuustilastoista. Niistä ensimmäinen on vuodelta 1987 ja tuorein vuodelta 2009.

Kalevan uutisen yhteydessä on havainnollistava infografiikka, jonka avulla on helppo vertailla varallisuuden jakautumista eri vuosikymmeninä.

Lue myös:

 

Tutkimus: Joka kolmas britti elää ala-arvoisissa olosuhteissa

in , , , , ,

Helsingin Sanomat:

Niiden kotitalouksien määrä, jotka eivät yllä vähimmäisiin elintasovaatimuksiin, on kaksinkertaistunut viimeisinä 30 vuonna, selviää Bristolin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

[...]

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia kotitalouksista elää tällä hetkellä ala-arvoisissa olosuhteissa. Tämä määritellään esimerkiksi kansalaisten kykenemättömyytenä ruokkia ja vaatettaa itsensä ja lapsensa, sekä lämmittää ja vakuuttaa kotinsa. 1980-luvulla vastaava luku oli 14 prosenttia.

Tutkimus esittää myös, että 18 miljoonaa brittiä elää riittämättömissä asuinoloissa ja 12 miljoonaa ei pysty ylläpitämään haluamaansa olennaista sosiaalista elämää, kuten isännöimään vieraita kotonaan.

Yhdellä kolmesta britannialaisesta ei ole varaa kotinsa lämmitykseen ja neljä miljoonaa ihmistä ei tutkimuksen mukaan kykene syömään terveellisesti.

Nykyinen talousjärjestelmämme on toistuvasti kykenemätön vastaamaan valtavan ihmisjoukon perustavanlaatuisiin tarpeisiin, kuten riittävään ravintoon ja kunnolliseen asumiseen. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kaltaiset erittäin vauraat maat kärsivät laajoista ongelmista esimerkiksi aliravitsemuksen ja köyhyysloukkojen muodossa. Ongelmien ilmetessä markkinoiden kestämätöntä toimintaa on joudutta korjaamaan erilaisin ratkaisuin. Markkinatalouksien rakenteellisten ongelmien takia historian saatossa onkin synnytetty erilaisia pysyvämpiä hyvinvointirakenteita, jotta tehoton, epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen talousjärjestelmä saadaan toimivammaksi. 

Lue myös:

Luottoluokittaja varoittaa epätasa-arvosta

in , ,

Time-lehti nostaa esiin kansainvälisen luottoluokittaja Standard & Poor'sin huomioita epätasa-arvon haitallisista vaikutuksista Yhdysvaltojen talouden toimintaan.

Rising levels of income inequality in the U.S. is a drag on economic growth, and was a factor that contributed to S&P lowering its growth rating over the next decade from 2.5% to 2.8%, the report said. Income inequality leads to extreme economic swings, an uncompetitive workforce, and discourages investment and hiring, per S&P.

Myös muut tuoreet, kattavat tutkimukset aiheesta varoittavat epätasa-arvon pitkäkestoisista negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ylipäätään talouden dynaamisuuteen. Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden vaikutukset talouden toimintaan ovat ilmiselvän haitallisia monin tavoin. Markkinatalouksissa kysyntä on yritysten elinehto menestyksekkäälle liiketoiminnan harjoittamiselle. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kuristavat talouden toimintaa kun päivittäisen kaupan osuus talouden keskiössä vähenee, ja samalla markkinoiden toiminta painottuu säännönmukaisesti sinne missä on kysyntää – eli pois ihmisten valtaosan tarpeista. Ongelma näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jonka taloudesta on perinteisesti ollut jopa 70% kuluttajavetoista. Myös Suomessa riittämätön kysyntä on merkittävin taloudellisen toiminnan rajoite.

Näiden talouden välitöntä toimintaa hahmottavien mittareiden lisäksi eriarvoisuuden vaikutuksia voidaan tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin. Kuten Standard & Poor's raportissaan huomioi, vaikeuttaa eriarvoisuus vanhempien mahdollisuuksia tukea jälkikasvuaan. Monien syystäkin tärkeäksi ihanteeksi nostama mahdollisuuksien tasa-arvo kärsii kun pieni osa aloittaa lyöntivuoronsa niin sanotusti kolmannelta pesältä, ja moni köyhiin olosuhteisiin syntyvä jää pois pelistä yksinkertaisesti syntymällä väärään perheeseen.

Lasten pahoinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon katoamisen lisäksi talouden epätasa-arvo vaikuttaa demokratiaan. Kuten olemme aiemmin Parecon Finlandin blogissa kirjoittaneet:

[Y]hä epätasaisempi varallisuus aiheuttaa yhä epätasaisempia mahdollisuuksia tulla kuulluksi yhteiskunnassa. Selkein esimerkki varallisuuden merkityksestä on parempituloisten parempi kyky tukea rahallisesti niitä poliitikkoja, näkökulmia, ajatuksia tai ideologioita, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Näin yhteiskunnan hyvätuloiset saavat yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisikin verrattain pieni. Yhä kasvava eriarvoisuus liitetään usein myös äänestysaktiivisuuden laskuun. Suomessakin on nähtävissä äänestysaktiivisuuden laskua tulojen epätasa-arvon kasvaessa. Mikäli parempituloiset käyttävät äänestysoikeuttaan aktiivisemmin, tulee heidän äänensä ja mielipiteensä paremmin kuulluksi myös edustuksellisissa elimissä.

Tarve eriarvoistumisen ongelmien paikkaamiseen on ollut toistuva piirre markkinatalouksien historiassa, ja esimerkiksi lapsilisien ja muiden korjaavien tukien avulla on käytännössä helppo nähdä niitä kohtia, joissa markkinamekanismien toiminta on yksinkertaisesti riittämätöntä ja vaatii korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa toimittaja ja tietokirjailija Matt Bruenig on osoittanut, kuinka lapsilisät osoittavat tehokkaasti markkinamekanismien toimimattomuuden lasten kasvattamisen "positiivisten ulkoisvaikutusten" – kuten asia taloustieteissä ilmaistaisiin – tunnistamiseen.

Eriarvoisuuden kasvaminen kiihdyttää tämäntyyppisten markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia, ja sen tulisikin olla tärkeä ongelma erityisesti markkinoiden toimivuudesta huolestuneille.

Lue myös:

Raportti: Yhdysvalloissa toimitusjohtajien palkat nousevat, perusduunareiden palkat laskevat

in , ,

Toimitusjohtajien palkat kasvavat, mutta tavallisten työntekijöiden palkat laskevat Yhdysvalloissa. Economic Policy Instituten tekemän raportin mukaan toimitusjohtajien ja tavallisten palkansaajien välinen tulokuilu on kasvanut entisestään viimeisten vuosikymmenien aikana. Myös Suomessa toimitusjohtajien palkat ovat nousseet merkittävästi viime aikoina.

Maailmassa eletään yhtä kaikkien aikojen lämpimimmistä vuosista

Yle:

Maapallon lämpötiloja on mitattu 135 vuotta ja sinä aikana kolme lämpimintä vuotta ovat olleet vuodet 2010, 2005 ja 1998. Tämä vuosi on ainakin ensimmäisen puoliskon perusteella kiilaamassa kolmannelle sijalle.
Vuoden alusta kesäkuun loppuun on eletty kaikkien aikojen kolmanneksi lämpimintä vuotta. Kesäkuu oli mittaushistoriassa kaikkein lämpimin kesäkuu tähän mennessä maailmanlaajuisesti, kertoo Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen.
[…] Suomenkin päälle jämähti 38 päivää kestänyt helleputki, joka sivusi pituudellaan kaikkien aikojen ennätystä. Yhtä pitkä hellejakso on ollut aiemmin vain vuonna 1973.
[…] Myös hiljattain julkaistussa saksalaistutkimuksessa havaittiin, että tiettyjen säätyyppien, kuten helteen, jämähtäminen pitkäksi aikaa tietylle alueelle on yli kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Pitkät helteet ovat mm. tuhonneet viljasatoja ja aiheuttaneet metsäpaloja. Tutkimuksen mukaan ilmiöllä on yhteys ilmastonmuutokseen.

Jotta ilmastonmuutoksen pahimmilta mahdollisilta seurauksilta vältyttäisiin, on pyrittävä nopeasti vähentämään päästöjä. Tehokkain ja realistisin tapa tämän lyhyen aikavälin tavoitteen saavuttamiseen ovat kansainväliset ilmastoneuvottelut, joissa on mahdollisuus sopia sitovista kansallisista päästörajoituksista. Tämä tavoite edellyttää johdonmukaista ja aktiivista kampanjointia yksilöiltä ja yhteisöiltä ympäri maailman.

On tärkeää huomata, että ilmastoneuvotteluissa tulisi huomioida maiden historia päästöjen osalta. On epäoikeudenmukaista vaatia köyhempiä maita vähentämään päästöjä samassa suhteessa kuin vauraampien länsimaiden, jotka ovat saaneet teollistumisen jälkeen päästää ilmakehään valtavia määriä kasvihuonekaasuja.

Blogissamme on aiemminkin nostettu esiin EcoEquityn konkreettinen työkalu, jonka avulla voi vertailla maiden päästöhistoriaa ja laskea reiluja maakohtaisia päästörajoituksia. Laskuri helpottaa selkeiden ja perusteltujen vertailujen tekemistä, mikä on tärkeää poliittisten neuvottelujen käynnistyessä. 

Lue myös:

Gar Alperovitz: Osallisuuden lisääminen työpaikalla

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen haastattelivat professori Gar Alperovitzia heinäkuussa Washington D.C:ssä demokraattisesta taloudesta, osuuskunnista ja yhdysvaltalaisesta New Economy -liikeestä. Tässä lyhyessä videossa käsitellään osallisuuden lisäämistä työpaikalla, sen mukanaan tuomia hyötyjä ja mahdollisia ongelmia.

Julkaisemme lisää haastatteluja aiheesta sivustollamme sekä Videot-osiossa että tässä blogissa.

Suomen tv-verkkoa pyörittää tuottoisa monopoliyritys

Helsingin Sanomat:

Yleisradio myi lähetysverkkonsa ulkomaiselle omistajalle. Digita perii nyt suomalaisilta kovaa hintaa televisiolähetyksistä. Monopoliyhtiö tekee huipputulosta, mutta maksaa vain vähän veroja.

Monopolien ongelma on siinä, että monopoliasemassa olevan yrityksen on helppo asettaa tuotteidensa hinnat keinotekoisen korkeiksi ja siten lisätä liikevoittoaan. 

Kilpailun keskittyminen onkin vakava ongelma tosielämän markkinatalouksissa, eikä rajoitu vain yksittäistapauksiin. Suomen kaltaisella pienellä markkina-alueella kilpailun keskittyminen on yleistä, koska yrityksiä ja kuluttajia on suhteellisen vähän. Ongelmana on myös syrjäinen sijainti verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Ongelma ei ole kuitenkaan vain pienten maiden yksinoikeus. Kuten blogimme tekstissä "Keskittyneen kilpailun luvattu maa" todetaan:

Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.
Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.
Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.
Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).

 

Gar Alperovitz: Mikä on yhdysvaltalainen "New Economy" -liike?

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen haastattelivat professori Gar Alperovitzia heinäkuussa Washington D.C:ssä demokraattisesta taloudesta, osuuskunnista ja yhdysvaltalaisesta New Economy -liikeestä. Tässä videossa käsitellään New Economy -liikkeen taustoja ja rohkaisevia osuuskuntakokeiluja Yhdysvalloissa, joiden avulla on luotu työpaikkoja ja organisoitu merkittäviä parannuksia köyhien yhteisöjen elämään.

Julkaisemme lisää haastatteluja aiheesta sivustollamme sekä Videot-osiossa että blogissa.

Parecon Finlandin toiminta syksyllä

Syksyn lähestyessä myös Parecon Finlandin blogi palaa kesätauolta. Blogissamme julkaistaan viikottain kommentaareja, linkityksiä ja artikkeleita.

Heinäkuussa järjestömme Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen kävivät tekemässä haastatteluja Yhdysvalloissa demokraattisen ja ekologisen talouden asiantuntijoiden kanssa. Sivuillamme julkaistaan videoita ja muuta materiaalia näiden erinomaisesti onnistuneiden tapaamisten pohjalta. Ensimmäisenä sivuillamme julkaistaan lyhyt video professori Gar Alperovitzin kanssa tehdystä haastattelusta.

Syksyn aikana julkaistaan myös professori Robin Hahnelin kirja Osallisuustalouden aakkoset. Kirja esittelee osallisuustalouden idean tiiviisti ja selkokielisesti – teos on erinomainen tapa tutustua osallisuustalouden ideaan ilman aiempaa perehtymistä aiheeseen. Parecon Finlandin työryhmä on kääntänyt teoksen sekä ollut läheisessä yhteistyössä professori Hahnelin kanssa suomenkielisen laitokseen tehtävistä päivityksistä.

Syksyn tilaisuuksista ja julkaisuista tiedotetaan syksyn aikana sivustomme lisäksi Parecon Finlandin sähköpostilistalla. Listalle voi liittyä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen lista(at)osallisuustalous.fi.

Kesätauko

Parecon Finlandin blogi siirtyy kesätauolle. Myös tauon aikana otamme mielellämme vastaan linkkejä ja kommentteja toiminnastamme kuluneen vuoden aikana.

Kesän aikana Parecon Finlandin toiminta keskittyy Osallisuustalouden aakkoset (Of the People, by the People: The Case for a Participatory Economy, Robin Hahnel 2012) suomenkielisen laitoksen toimittamiseen. Käännös- ja toimitustyötä on tukenut Koneen Säätiö.

Kevään aikana Parecon Finland järjesti jälleen tutuksi tulleen avoimien luentojen sarjan pääkaupunkiseudun kirjastoissa, minkä lisäksi olemme käyneet puhumassa useassa eri tilaisuudessa. Puheenjohtaja Antti Jauhiainen oli toukokuussa kutsuttuna puhujana useiden eurooppalaisten yliopistojen yhteisessä EuroEnviro-tapahtumassa, jossa Antti alusti ilmastonmuutoksen ja talouden suhteesta sekä tarpeesta markkinatalouksia edistyneempien ratkaisujen kunnianhimoiseen edistämiseeen.

Kevään aikana sivustomme ulkoasu ja sisältö päivittyi täysin, ja olemme saaneet runsaasti positiivista palautetta niin sivujen ulkoasusta kuin esimerkiksi talouden perusasioita avaavasta "Mitä talous on" -tekstistä. Uudistustyö jatkuu edelleen syksyllä. Julkaisimme keväänkin aikana blogissamme jälleen säännöllisesti linkityksiä, kommentaareja ja artikkelitekstejä. Esimerkkejä muutamista kiinnostusta ja linkityksiä keränneistä teksteistä:

“Tulojen ja varallisuuden epätasa-arvo on aito ongelma, joka tulisi ottaa vakavasti niin globaalisti kuin valtiollisessa mittakaavassakin. Taloudellinen epätasa-arvo vähentää hyvinvointia, rapauttaa demokratiaa, haittaa talouden tehokkuutta ja heikentää ahkeruuden merkitystä. “

Lue lisää: Miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma?

“Varsinainen syy valtioiden velkataakkojen suurenemiseen on yksityisen sektorin aiheuttamat kriisit, jotka käynnistivät tämän prosessin. Esimerkiksi Irlannissa ja Espanjassa puhkesi asuntomarkkinakupla, joka oli paisunut pankkien varomattoman lainanannon seurauksena. Pankkien pelastamisen yhteydessä valtio otti pankkien tappiot hoitaakseen.”

Lue lisää: Miksi valtiot ovat nyt velkakriisissä?

“Historiallisesti idea osallisuustalouden kaltaisesta reilun yhteistyön taloudesta juontaa juurensa vapaushenkisen ajattelun ja klassisen liberalismin suuriin nimiin, kuten Adam Smithiin, John Stuart Milliin, Bertrand Russelliin ja Wilhelm Humboldtiin. Taustalla on ajatus vapaista yksilöistä ja yhteisöistä, jotka ohjaavat itse omaa taloudellista kohtaloaan. Vapaushenkiseen ajatteluun on pitkään kuulunut esimerkiksi ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on oltava samanarvoiset lähtökohdat yhteisen hyvän kasvattamiseen omalla työllään.”

Lue lisää: Osallisuustalouden aatehistoriasta

Parecon Finlandin toiminta jatkuu syksyllä sekä uuden "Osallisuustalouden aakkoset" teoksen julkaisun liittyvien tapahtumien merkeissä että syksyllä jälleen säännöllisesti julkaistavien kirjoitusten myötä. Tuoreimmat uutiset toiminnastamme kerrotaan jatkossakin ensisijaisesti blogissamme ja kotisivuillamme. Suuret kiitokset erityisesti kaikille tilaisuuksiimme osallistuneille ja toiminnassamme korvaamattomalla tavalla kevään aikana eri tavoin auttaneille.

YK: Maataloudesta yhä enemmän kasvihuonekaasupäästöjä

in ,

Maailma.net:

Maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana. Vuoteen 2050 mennessä ne saattavat kasvaa vielä 30 prosenttia, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.

Järjestön omaan tietokantaan perustuvien tietojen mukaan suurin päästöjen aiheuttaja sektorilla on maatalous, jonka sisällä suurin syntipukki on viljan ja karjan tuotanto. Viljan ja karjan tuotannon päästöt kasvoivat vuosina 2001–2011 4,7 miljardista hiilitonnista yli 5,3 miljardiin. Lisäys tapahtui pääosin kehitysmaissa.

Suurin syy maatalouden päästöihin on karjan tuottama metaani, jonka osuus maatalouden kasvihuonekaasujen tuotannosta on 40 prosenttia.

Markkinatalouksille tyypillinen ulkoisvaikutusten ongelma on valtavirran taloustieteilijöiden ja lukuisten talousvaikuttajien mielestä vähäpätöinen sivuseikka. Ulkoisvaikutuksia pidetään marginaalisena ongelmana, jota ilmenee harvoin ja pienessä mittakaavassa.

Tietoa kerääntyy kuitenkin jatkuvasti lisää tuotannon ja kulutuksen moninaisten oheishaittojen laajuudesta. Maa- ja metsätalouden kasvavat päästöt ovat oppikirjaesimerkki tuotannon negatiivisista ulkoisvaikutuksista – toisin sanoen ruoan tuotannossa syntyvien oheishaittojen vaikutuksista ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjä runsaasti aiheuttavat tekniikat ja tuotteet ovat markkinataloudessa etulyöntiasemassa, sillä niiden aiheuttamat kustannukset luonnontuhojen muodossa eivät näy hinnoissa.

Markkinatalouden kyvyttömyys ottaa tuotannon ja kulutuksen vaikutuksia huomioon suoraan hinnoissa on tärkeänä tekijänä monissa viime vuosisatojen lukuisissa vakavissa ympäristökriiseissä. Akuutein kriisi on ilmastonmuutos, joka talouden nykyrakenteiden vauhdittamana muodostaa jo nyt yhden keskeisimmän turvallisuusuhan monille maille ja joka konservatiivistenkin arvioiden valossa on kiihtymässä planeetan historiassa ennennäkemättömällä tavalla.

Nykytilanteessa on pyrittävä paikkaamaan markkinatalouden pahimpia puutteita erilaisin korjausliikkein, kuten markkinavirheitä korjaavin veroin ja kansainvälisin poliittisin sopimuksin. Markkinatalouden variaatioita on monia, ja nykyistä merkittävästi ympäristöystävällisempi markkinatalous on saavutettavissa elintärkeillä uudistuksilla.

Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin aloitettava työ uuden talouden rakentamiseksi, jossa ympäristön turmelu ja ihmisten heikkojen neuvotteluasemien hyväksikäyttö eivät ole kannattavaa liiketoimintaa. Talouden kannustimien on ohjattava taloustoimijoita yhteistä hyvää edistävään toimintaan lyhytnäköisen oman edun tavoittelun sijaan. 

Lue myös:

WHO: Ulkoilman saasteet tappavat 3,7 miljoonaa ihmistä vuodessa

in

The Guardian:

WHO estimated that there were about 4.3 million deaths in 2012 caused by indoor air pollution, mostly people cooking inside using wood and coal stoves in Asia. WHO said there were about 3.7 million deaths from outdoor air pollution in 2012, of which nearly 90% were in developing countries.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ulkoilman saasteisiin kuolee arviolta 3,7 miljoonaa ihmistä vuodessa. Lähes 90 prosenttia näistä kuolemista tapahtuu niin kutsutuissa kehitysmaissa.

Ilman saastuminen on yksi merkittävä pitkäaikainen ympäristöongelma, joka on vaivannut sekä markkinataloutta että keskusjohtoista suunnitelmataloutta. Taloustieteissä puute on nimetty "ulkoisvaikutusten ongelmaksi". Markkinatalous tekee suhteellisen käteväksi käydä kauppaa kahden osapuolen välillä, mutta tällä kätevyydellä on varjopuoli – kaupankäynnin vaikutukset muihin osapuoliin jäävät hinnoissa huomiotta.

Näin ollen esimerkiksi kuluttaja ja yritys hyötyvät molemmat ympäristön kustannuksella tehdessään sähkösopimuksen, sillä he "ulkoistavat" osan energian tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvista ympäristöhaitoista muiden maksettavaksi.

Monet markkinatalouden kannattajat pitävät ulkoisvaikutusten ongelmaa vähäisenä, ja ongelman ratkaisuksi esitetään yleisesti joko korjaavia veroja tai pienimpienkin luonnon osasten omistussuhteiden pikkutarkkaa kirjaamista ja niillä käytävää jatkuvaa kauppaa. Jos esimerkiksi tuotteen hinta on 10 prosenttia halvempi, koska sen tuotannossa käytetään ympäristön kannalta haitallisempaa tekniikkaa, korjaava vero olisi vastaavasti tämän hintaedun luokkaa. Näitä korjausveroja voidaan kohdentaa aiheutettujen ympäristöhaittojen lieventämiseksi.

Ongelmana näissä veroissa on, että niitä säädetään tapauskohtaisesti ja vasta suurten ongelmien ilmetessä. Eri alojen asiantuntijat ovat alkaneet vasta ymmärtää, kuinka laajoja vaikutuksia yritysten ja yksilöiden valinnoilla on muihin ihmisiin ja ympäristöön. Tuotannon ja kulutuksen vaikutukset ihmisten terveyteen ja globaaleihin ekosysteemeihin ovat viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella häkellyttävän suuria. Kansantalouden kannalta keskeisillä teollisuudenaloilla on myös asemansa puolesta poliittista vaikutusvaltaa, ja heillä on hyvät mahdollisuudet lobata liikevoittoja oletettavasti heikentäviä veroja vastaan. 

Markkinatalouden keskeisenä puutteena on, etteivät markkinoiden hintasignaalit ota suoraan ympäristölle ja ihmisille aiheutuvia haittoja tai hyötyjä lainkaan huomioon. Hinnat vääristyvät nopeasti ja nämä väärät hinnat puolestaan muuttavat ajan myötä myös ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Ei ole tavatonta vaihtaa omia kulutustapoja hintavaihteluiden mukaan, ja ajan myötä suurempiinkin muutoksiin tottuu. Näin ollen säännöllisesti liian edulliset hinnat ympäristön kannalta haitallisissa tuotteissa kannustavat yksilöitä ja yhteisöjä haitallisiin valintoihin. Teollistumisen ajoista asti hinnat ovat suosineet muun muassa kivihiilen polttamista ja resurssi-intensiivistä tuotantoa. Tämä on aikojen saatossa aiheuttanut lukuisia ympäristökriisejä ja -katastrofeja.

Maailma on taloudellisen globalisaation seurauksena verkottuneempi kuin koskaan. Markkinatalouden hinnanmuodostus toimii kuitenkin aivan kuin ihmisyhteisöt eläisivät erakkomaista elämää, jossa omilla valinnoilla ei ole vaikutusta muiden hyvinvointiin. Lähitulevaisuudessa on uudistettava markkinataloutta muun muassa korjaavin veroin, jotta vakavimmilta ympäristöhaitoilta voidaan välttyä. Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä rakentamaan uusi talous, jossa hinnat sisältävät myös tuotannon ja kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja muihin ihmisiin. Maapallon tulevaisuutta ei turvata epävarmoilla purkkaviritelmillä, vaan sellaisilla talouden lainalaisuuksilla, jotka ovat pohjimmiltaan ekologisesti kestävät. 

Lue myös:

HS: Kaupungit eivät kaavoita köyhille

in ,

Helsingin Sanomat:

"Kaupungit metsästävät vain hyvätuloisia asukkaita eikä vuokra-asujista oikeasti välitä kukaan", Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti sanoo.

Pipatin mukaan kaupungeilla olisi kyllä tontteja kaavoitettavaksi myös vuokra-asuntotuotantoon, mutta näin tehdään vain pakollinen määrä.

"Kaupungit eivät voi sanoa syytä suoraan, koska se olisi yhteiskunnallisesti sopimatonta. Kaikkia väestöryhmiä ei yksinkertaisesti palvella tasapuolisesti", Pipatti sanoi Rakennusteollisuuden suhdannekatsauksen yhteydessä tiistaina.

Vähätuloisten sortamisesta on Pipatin mukaan "valitettavan paljon näyttöä".

Taloudellisen vaikutusvallan puute on myös poliittisen vaikutusvallan puutetta. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa myös yhteiskunnan demokratia rapautuu asteittain, mikä näkyy monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Lue myös:

Yle: Melkein 160 000 suomalaislasta vaarassa luisua köyhyyteen ja syrjäytyä

in , ,

Yle:

Tuoreen tutkimuksen mukaan näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta köyhyys on arkipäivää kymmenille miljoonille lapsille myös Euroopassa.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat lähes 27 miljoonaa eurooppalaista lasta, käy ilmi Pelastakaa lapset-järjestön raportista.

Suomessa hieman alle 15 prosenttia lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Vuoden 2012 luvuilla tämä tarkoittaa noin 158 000 alle 18-vuotiasta suomalaislasta.

[...] Lapsiköyhyyttä on lisännyt vuonna 2008 alkanut talouskriisi, joka on aiheuttanut työttömyyttä ja rapauttanut Euroopan maiden hyvinvointijärjestelmiä.

Talouden kurjistumisella on ollut vakavia seurauksia lasten elämään Euroopassa. Köyhyys ei tarkoita vain rahan, ruoan, vaatteiden tai kunnollisen asunnon puuttumista.

[...] Köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat kaventavat lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Köyhyys myös vaikuttaa lapsen omakuvaan hänen verratessa tilannettaan muihin lapsiin. Lisäksi vähäosaisuus siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle.

Lue myös:

HS: Maksuhäiriöisten määrä kipuamassa uuteen ennätykseen

in

Helsingin Sanomat:

Maksuhäiriömerkintöjä saaneiden ihmisten määrä näyttää tänä vuonna nousevan uuteen ennätykseensä.

Nyt yhteensä 362 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintöjä. Rekisteriin tulee uusia, ennestään maksuhäiriöttömiä ihmisiä nyt yli sadan ihmisen päivävauhtia. Tällä tahdilla yli 400 000 suomalaisen nimi on vuoden loppuun mennessä maksuhäiriörekisterissä.

[…] Taantuma ja ihmisten hallitsematon velkaantuminen useille velkojatahoille näkyvät Asiakastiedon mukaan rekisterissä selvästi.

"Asiakastiedon tutkimusten mukaan monessa tapauksessa jo valmiiksi maksuvaikeuksissa olevat henkilöt maksavat vanhoja luottoja ja rahoittavat elämäänsä uusilla luotoilla niin kauan kuin se on mahdollista. Luottojen saamisen katkaisee vasta maksuhäiriömerkintä", sanoo liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen Suomen Asiakastiedosta.

Markkinatalouden lainalaisuudet suosivat niitä, joilla on valmiiksi asiat hyvin. Laina on halpaa ja helposti saatavilla, jos on säännölliset korkeat tulot ja runsaasti varallisuutta. Tilanne on päinvastainen niillä, jotka joutuvat velkaantumaan selvitäkseen menoistaan.

Maksuhäiriöiden määrän vakaa kasvu on yksi merkki siitä, ettei talous nykyisellään tarjoa merkittävälle ihmismäärälle vapautta tai mahdollisuuksia yrittää. Päinvastoin monet joutuvat käymään päivittäistä selviytymiskamppailua velkaloukun välttämiseksi.

Lue myös:

Richard Vague: Yksityisen velan kriisi voi johtaa uuteen romahdukseen
Piketty: Työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa

Ilmastopaneeli IPCC: Ilmastonmuutos osuu koviten köyhimpiin

Ars Technica:

Some of your friends, however, have less wealth than you. If they sell their last two cattle, it could be a long time before they could afford to replace them. And given that their annual income is highly variable, they can’t risk taking out a loan they may not be able to pay back. So rather than dig themselves into a potentially inescapable hole, they eat less and go hungry. Some of those families have growing children, but they see no other way.

In situations like these, those in poverty can be significantly more vulnerable than their wealthier counterparts. When you have little, your flexibility to deal with unpredictable crises is limited.

Ars Technican artikkelissa käydään läpi kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin tuloksia, jossa keskitytään erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin köyhemmillä alueilla. Julkaisun mukaan köyhimmät yhteisöt ja yksilöt ovat haavoittuvimmassa asemassa, koska heidän mahdollisuutensa selviytyä epävarmoissa tilanteissa ja arvaamattomissa olosuhteissa ovat heikkojen turvaverkkojen takia alhaiset.

Lue myös: