Kapitalismi ei riitä - keskustelutilaisuus demokraattisesta taloudesta Helsingissä 1.10.

Parecon Finland järjestää yhdessä Vapaus valita toisin ry:n kanssa keskustelutilaisuuden talouden ja demokratian perustavista kysymyksistä Helsingissä Työväenliikkeen kirjastossa (Sörnäisten rantatie 25 A 1) torstaina 1.10. klo 16:30 alkaen.

Alustavan puheenvuoron pitää Parecon Finlandin Antti Jauhiainen. Alustuksessaan Jauhiainen käsittelee kapitalismin ja demokratian ristiriitaa, sekä esittelee mahdollisuuksia talouden ja demokratian yhteensovittamiseen.

Alustuksesta ovat keskustelemassa SAK:n elinkeinopäällikkö Lauri Muranen, Elinkeinoelämän keskusliiton ekonomisti Mikko Kiesiläinen sekä Vapaus valita toisin ry:n puheenjohtaja, vuosina 1995-1997 toisena valtiovarainministerinä toiminut VTT Arja Alho.

Tilaisuutta voi seurata suorana verkossa tai jälkikäteen osoitteessa vapausvalitatoisin.com

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja kansanedustaja Anna Kontula keskustelevat kapitalismin vaihtoehdoista - avoin tilaisuus Töölössä sunnuntaina 13.9. klo 14

in

Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen on huomenna sunnuntaina 13.9. keskustelemassa kapitalismin vaihtoehdoista kansanedustaja Anna Kontulan ja aktivisti Antti Rautiaisen kanssa. Tilaisuus järjestetään Töölön kirjaston Mika Waltari -salissa kello 14 alkaen. Vapaa pääsy. 

Tilaisuutta voi myös seurata etänä A-ryhmän twitch-kanavalla. Tilaisuuden tallenne on jälkikäteen katsottavissa YouTubesta. 

Antropologi Suzman Financial Timesissa: Työaikaa ja kuluttamista vähennettävä

James Suzman, Financial Times:

Bearing in mind that at its most fundamental, work is an energy transaction, and that there is an absolute correspondence between how much work we collectively do and our energy footprint, there are good grounds to argue that working less — and consuming less — will not just be good for our souls but may also be essential to ensuring the sustainability of our habitat.

The economic trauma induced by the pandemic has provided us with an opportunity to reimagine our relationship with work and to re-evaluate what jobs we consider really important.

Few now would be willing to stick their necks out to argue in favour of an economy that incentivises our best and brightest to aspire to be derivatives traders rather than epidemiologists or nurses, and once fringe ideas such as the provision of universal basic income or the formalisation of a four-day week have flourished.

And more than all this, the pandemic has also reminded us that when it comes to how we work, we are far more adaptable than we often realise.

Antropologi James Suzman kirjoittaa Financial Timesissa työajan vähentämisen puolesta. Suzman muistuttaa modernin länsimaisen historian suurista talousajattelijoista, jotka toivoivat tuottavuuden kasvun johtavan vapaa-ajan ja hyvinvoinnin kasvuun.

Filosofi Bertrand Russell piti jo 1930-luvulla sotia esimerkkinä siitä, kuinka pienellä työvoimalla pystyttiin pitämään väestö suhteellisen hyvissä oloissa.

Taloustieteilijä John Maynard Keynes uskoi, että vuoteen 2030 mennessä teknologinen kehitys, tuottavuuskasvu ja pääomien kerryttäminen johtaisivat siihen, että vain pieni joukko työskentelisi yli viisitoistatuntista työviikkoa. Rajapyykkiin on enää kymmenen vuotta ja ennuste vaikuttaa kovin epärealistiselta.

Suzman tuo esiin, että työaika väheni toisen maailmansodan jälkeen tasaisesti länsimaissa, mutta monissa maissa kehitys on hidastunut. Saksassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa, työaika on kääntynyt jopa kasvuun. Tarvitaan politiikkaa, jolla suurempi osa talouden tuottavuudesta hyödynnetään vapaa-aikana. Nykyinen haitallisen kulutuksen kasvu vain kiihdyttää ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikriisiä.

Suzmanin mukaan planeetan kantokyvyn ylittäminen ja työelämässä koettu stressi ja merkityksettömyys liittyvät toisiinsa. Nykyinen työkulttuuri on luonnon lisäksi haitallinen monille ihmisille.

Koronakriisi on mahdollisuus työn ja talouden uudelleenrakennukseen. Haitallisen kulutuksen ja työn määrää on pyrittävä vähentämään.

Lue lisää:

Tutkijat: Työelämän rakenneuudistusten hyödyt kiistanalaiset

Review of Political Economy:

The so-called ‘IMF-OECD consensus’ suggests that labour market deregulations increase employment and reduce unemployment. This paper presents a meta-analysis of research on this topic based on MAER-NET guidelines. We examine the relation between Employment Protection Legislation indexes on one hand, and employment and unemployment on the other. Among 53 academic papers published between 1990 and 2019, only 28 per cent support the consensus view, while the remaining 72 per cent report results that are ambiguous (21 per cent) or contrary to the consensus (51 per cent). The decline in support for the consensus view is particularly evident in the last decade. Our results are independent of the citations of papers examined, the impact factor of journals and the techniques used. A FAT-PET meta-regression model confirms these outcomes.

Suomen talouden ja kasvavan työttömyyden ongelmiin peräänkuulutetaan usein ratkaisuksi “rakenneuudistuksia”. Näitä uudistuksia perustellaan kansainvälisten organisaatioiden, kuten IMF:n ja OECD:n suosituksilla Suomelle. 

Tuoreen tutkimuskatsauksen mukaan IMF:n ja OECD:n ajamat rakenneuudistukset ja työmarkkinoiden joustavoittaminen eivät näytä lisäävän työllisyyttä. Tutkimuskatsauksen mukaan voi itse asiassa olla toisin päin: joustavoittaminen jopa heikentää työllisyyttä. 

On siis selvää, että työn “joustavoittaminen” tai “rakenteelliset uudistukset” eivät ole uskottava lääke Suomen talouden ja työttömyyden ongelmiin.

Lue myös:

Institute for Policy Studies: Useat superrikkaat rikastuneet entisestään koronapandemian aikana

Institute for Policy Studies:

“In this report, we show how billionaire wealth has grown astoundingly over the last few decades — and, for some “pandemic profiteers,” even more dramatically since the COVID-19 crisis — even as billionaire tax obligations have plummeted.”

[…]

Between January 1, 2020 and April 10, 2020, 34 of the nation’s wealthiest 170 billionaires saw their wealth increase by tens of millions of dollars. Eight have seen their net worth surge by over $1 billion.

As of April 15, Jeff Bezos’s fortune had increased by an estimated $25 billion since January 1, 2020. This unprecedented wealth surge is larger than the Gross Domestic Product of Honduras, $23.9 billion in 2018.

Between March 18 and April 10, 2020, over 22 million people lost their jobs as the unemployment rate surged toward 15 percent. Over the same three weeks, U.S. billionaire wealth increased by $282 billion, an almost 10 percent gain.

Billionaire wealth rebounded quickly after the 2008 financial crisis. Between 2010 and 2020, U.S. billionaire wealth increased 80.6 percent, more than five times the median wealth increase for U.S. households.

Between 1990 and 2020, U.S. billionaire wealth soared 1,130 percent — an increase more than 200 times greater than the 5.37 percent growth of U.S. median wealth.

Useat superrikkaat ovat vaurastuneet koronavirusepidemian aikaan - samalla kun monet tavalliset ihmiset kärsivät lomautuksista, työttömyydestä ja yhä heikommasta toimeentulosta. Tähän johtopäätökseen päätyy ajatuspaja Institute for Policy Studies raportissaan. 

Esimerkiksi maaliskuun 18. päivän ja huhtikuun 10. päivän välillä Yhdysvalloissa yli 22 miljoonaa työntekijää menetti työpaikkansa. Samaan aikaan Yhdysvaltojen miljardöörien yhteenlasketun omaisuuden arvo nousi 282 miljardia, lähes 10 prosenttia. 

Toisin sanoen samaan aikaan kun korona kuritti työntekijöitä, se paisutti entisestään superrikkaiden omaisuutta.

Lue myös:

HBR: Mainonta tekee ihmiset onnettomiksi

Harward Business Review:

The University of Warwick’s Andrew Oswald and his team compared survey data on the life satisfaction of more than 900,000 citizens of 27 European countries from 1980 to 2011 with data on annual advertising spending in those nations over the same period. The researchers found an inverse connection between the two. The higher a country’s ad spend was in one year, the less satisfied its citizens were a year or two later. Their conclusion: Advertising makes us unhappy.

Mainonta tekee meidät onnettomiksi, kirjoittaa Harvard Business Review. Professori Andrew Oswaldin mukaan syy saattaa olla mainonnan perusluonteessa - mainonta kun saa meidät haluamaan asioita, joita meillä ei vielä ole. Mainonnan perusominaisuuksiin siis kuuluu saada meidät tyytymättömiksi ja haluamaan enemmän asioita, joita meille ei ole, ja joita pitäisi olla. Mainonta saa mielemme kiinnittymään asioihin, joita meillä ei ole, mikä tekee meidät onnettomiksi.

Lue myös:

HS: Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen - luonnon köyhtyminen voidaan silti pysäyttää

in , , ,

HS:

Suomella on tuoreen tutkimuksen mukaan realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Luonnon köyhtymisen hidastaminen vaatii kuitenkin vahvan sitoutumisen ja rakenteellisen muutoksen, tutkijat toteavat.

Toistaiseksi Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi. Tavoitteeseen olisi pitänyt päästä tänä vuonna, mutta lajiston ja elinympäristöjen köyhtyminen on jatkunut, jopa voimistunut.

Joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niitä uhkaavat ennen kaikkea elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen mutta myös metsästys ja kalastus.

Tänään tiistaina julkaistun Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

[…]

Tutkijat ovat listanneet yli 50 toimenpidettä suunnan kääntämiseksi.

[…]

Lainsäädännön lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee tutkijoiden mielestä poistaa ja muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Maataloustuet tulee ohjata nykyistä tarkemmin monimuotoisuuden parantamiseen.

Keinovalikoimassa ovat myös haittaverot ja -maksut niin, että luonnon köyhtyminen koituu haitan aiheuttajan maksettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee sitä vastoin palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri.

Koko kansantalouden tasolla tarvitaan tutkijoiden mukaan luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen, kertoo Helsingin Sanomat. Artikkelissa tuodaan havainnollisesti esille, kuinka nykytaloudessa luonto kärsii johtuen markkinatalouden kyvyttömyydestä ottaa luonnolle ja ympäristölle aiheutuvia seurauksia huomioon.

Koska markkinatalous on täysin kykenemätön ottamaan huomioon ympäristökysymyksiä, ovat valtiot luoneet ongelman ratkaisuksi esimerkiksi säätelyä ja haittaveroja. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissaan näiden toimien lisäksi jopa kansantalouden tasolle uudenlaista kirjanpitoa, jotta ympäristölle ja ihmiselle haitallinen toiminta tulisi näkyväksi puutteellisessa talousjärjestelmässämme. 

Vaikka valtiota tarvitaan korjaamaan markkinoiden toimintaa, ei valtion roolin lisääminen ole pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu. Itse talousjärjestelmää - hintojen määräytymistä, resurssien kohdentumista, tuotanto- ja kulutusrakenteita - pitää korjata.

On selvää, että niin luonnon kuin ihmisenkin tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä siirtyä markkinatalouden puutteellisista ratkaisuista tehokkaampiin ja demokraattisempiin talouden rakenteisiin, mikäli haluamme säilyttää kauniin maapallomme myös tulevaisuudessa.

Lue myös:

Onko epätasa-arvo sisäänrakennettuna markkinatalouteen?

in , ,

Onko epätasa-arvo - tarkemmin sanottuna ajan kuluessa syvenevä epätasa-arvo - olennainen osa markkinataloutta? Professori Bruce M. Boghosian tutkimusryhmineen tutki asiaa matemaattisin mallein, ja hän kirjoitti tuloksista Scientific American -sivustolla. 

“Let us imagine a system of 1,000 individuals who engage in pairwise exchanges with one another. Let each begin with some initial wealth, which could be exactly equal. Choose two agents at random and have them transact, then do the same with another two, and so on. In other words, this model assumes sequential transactions between randomly chosen pairs of agents. Our plan is to conduct millions or billions of such transactions in our population of 1,000 and see how the wealth ultimately gets distributed.”

(…)

After a large number of transactions, one agent ends up as an “oligarch” holding practically all the wealth of the economy, and the other 999 end up with virtually nothing. It does not matter how much wealth people started with. It does not matter that all the coin flips were absolutely fair. It does not matter that the poorer agent's expected outcome was positive in each transaction, whereas that of the richer agent was negative. Any single agent in this economy could have become the oligarch—in fact, all had equal odds if they began with equal wealth. In that sense, there was equality of opportunity. But only one of them did become the oligarch, and all the others saw their average wealth decrease toward zero as they conducted more and more transactions. 

(…)

And once we have some variance in wealth, however minute, succeeding transactions will systematically move a “trickle” of wealth upward from poorer agents to richer ones, amplifying inequality until the system reaches a state of oligarchy.

(…)

In fact, these mathematical models demonstrate that far from wealth trickling down to the poor, the natural inclination of wealth is to flow upward, so that the “natural” wealth distribution in a free-market economy is one of complete oligarchy. It is only redistribution that sets limits on inequality.

Tutkijat osoittivat yksinkertaista matematiikkaa ja fysiikkaa käyttäen markkinatalouden rakenteiden rikastuttavan rikkaita ja köyhdyttävän köyhiä. Markkinatalouteen on siis sisäänrakennettuna rikkaiden jatkuva rikastuminen samalla kun köyhät jäävät nuolemaan näppejään.

Tutkimustuloksen ja taloushistorian perusteella on selvää, että markkinataloutta täytyy säädellä voimakkaasti esimerkiksi veroin, tulonsiirroin ja julkisin palveluin - toisin sanoen hyvinvointivaltiollisin ratkaisuin.

Pitkällä aikavälillä tarvitaan kuitenkin visionääristä ajattelua siitä, miten talous voisi perusteiltaan rakentua tavalla, joka edistää oikeudenmukaista palkitsemista, demokratiaa sekä ympäristön, yhteisöjen ja ihmisten hyvinvointia - tehokkuutta unohtamatta.

Lue myös:

Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta

in , , ,

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet useaan otteeseen siitä, miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma. Vaikka olemme keskittyneet taloudelliseen epätasa-arvoon, on tärkeä muistuttaa, että taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös muihin eriarvoisuuden ulottuvuuksiin, kuten eriarvoisuuteen terveydessä ja eriarvoisuuteen oikeuksien toteutumisessa. 

Taloudellista eriarvoisuutta, eli materiaalisten resurssien eriarvoisuutta, voidaan tarkastella tulojen kautta, mutta myös varallisuuden kautta tai sen kautta, kenellä on pääsy työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin.

Eriarvoisuuden näkökulmat linkittyvät toisiinsa: esimerkiksi varallisuus ja korkeat tulot ovat yhteydessä parempaan terveyteen. Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ne ovat kansainvälisestikin katsottuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli kymmenen ja naisilla noin kuuden vuoden ero. Lisäksi esimerkiksi hyvä koulutus ja työmarkkinoilla tarpeelliset taidot auttavat saamaan korkeita tuloja ja sitä kautta varallisuutta. Varallisuuden ja korkeiden tulojen avulla voi puolestaan pitää huolta omasta ja perheen työmarkkinataidoista ja näin taloudellisesta tulevaisuudesta. 

Epätasa-arvo on siis laaja käsite ja taloudellisella epätasa-arvolla on vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Taloudellisella epätasa-arvolla on suuri rooli laajemmassa ihmisten välisessä eriarvoisuudessa.

Tuloeroista

Kun puhutaan talouden epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta viitataan yleensä tuloeroihin. Tällöin mittarina viitataan usein gini-kertoimeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa eriarvoisuuteen viitataan vain gini-kertoimella: katsokaa, ei gini-kerroin ole muuttunut mihinkään, joten tuloerot eivät ole kasvaneet! Tämä näkemys on kuitenkin pahasti puutteellinen.

Ensinnäkin, gini-kerroin kuvaa huonosti sitä, miten tulot ovat jakautuneet eri tulokymmenysten välillä. Gini-kerrointa tarkemman kuvan saa, jos katsoo, miten tulot ovat muuttuneet eri kymmenyksien välillä. Onko kaikki talouskasvu mennyt parhaiten tienaavalle kymmenykselle, kuinka ison osan on saanut vaikkapa kaksi vähiten tienaavaa väestön kymmenystä?

Toisekseen on syytä pitää mielessä Tilastokeskuksen toteamus: “Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.”

Avataan tätä lausetta esimerkillä.

Oletetaan että on talous, jossa on kaksi ihmistä: toinen saa palkkaa 10 euroa päivä, toinen 100 euroa päivä. Talouteen tulee lisää varallisuutta, joten kummankin tulot tuplaantuvat: nyt toinen saa palkkaa 20 euroa päivä ja toinen 200 euroa päivä. Gini-kerroin näyttää muutoksen jälkeen aivan samaa lukemaa, eli gini-kertoimen mukaan tuloerot eivät ole muuttuneet. Mutta eivätkö tuloerot tosiaan ole muuttuneet kun köyhempi saa 10 euroa lisää ja rikkaampi 100 euroa lisää? Totta kai ne ovat - vaikka gini-kerroin näyttää muuta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että gini-kerroin ei ota huomioon rikkaiden kaikkia tuloja. Gini-kertoimesta puuttuu sellaisia tuloja, jotka selkeästi ovat kaikista rikkaimpien tulolähteitä, kuten holding-yhtiöihin jätetyt tulot, sijoitusrahastojen ja vakuutuskuorten tulot, perinnöt, lahjat ja myyntivoitot. 

Gini-kerroin siis antaa tosiasiallista tuloerojen kasvua vähättelevän kuvan.

Varallisuuseroista

Lisäksi on vielä erityisen tärkeää nostaa esille, että markkinatalouden merkittävintä epätasa-arvoa eivät ole tuloerot vaan varallisuuserot. Kuten palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty luonnehti, työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa. Taloudellinen epätasa-arvo perustuu nyt (ja tulevaisuudessa vielä vahvemmin) merkittävästi siihen, kuka omistaa ja kuinka paljon - ja kuka ei lainkaan. Jo tällä hetkellä taloudellisen epätasa-arvon ytimessä ovat valtavat varallisuuserot, eivät tuloerot.

Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro varallisuuseroista lainkaan.

Demokratiasta

Tulo- ja varallisuuseroja tarkasteltaessa on välttämätöntä miettiä, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Demokratialla viittaan siihen periaatteeseen, että meistä jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä yhtäläisestä vaikutusmahdollisuudesta käytännön esimerkki on poliittisen järjestelmämme yksi henkilö yksi ääni -periaate.

Taloudessa kuitenkin toimii täysin eri periaate - siellä yksi euro on yksi ääni. Se kenellä on eniten euroja on suurin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan esimerkiksi muodostamalla etujärjestöjä, lobbaamalla poliitikkoja, antamalla vaalirahaa, palkkaamalla viestintätoimisto tai vaikkapa omistamalla mediaa, jolla pystyy vaikuttamaan kansalaisten näkemyksiin yhteiskunnasta.

Voidaan perustellusti sanoa, että voimakkaat tulo- ja varallisuuserot tarkoittavat tilannetta, jossa köyhempien mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat hyvin vähäiset rikkaiden hallitessa yhteiskuntaa. Tämä ei ole demokratiaa. Tulo- ja varallisuuseroja pitää siis arvioida myös demokratian näkökulmasta.

Mutta miten tämä liittyy eriarvoisuuden mittaamiseen?

Otetaan esimerkki.

Oletetaan kahden ihmisen talous, jossa köyhän henkilön vuositulot ovat 5000 euroa, rikkaan 100 000 euroa. Kuvitellaan, että tuloerot (gini-kertoimen mukaan) vähenisivät dramaattisesti ja vuositulot olisivatkin seuraavana vuonna 10 000 euroa (+100% vuoden takaiseen) ja 150 000 euroa (+50% vuoden takaiseen).

Jos katsotaan talouden kasvua (55 000 euroa), niin kasvusta 91 prosenttia meni rikkaammalle osapuolelle ja yhdeksän prosenttia köyhemmälle. Gini-kertoimen mukaan tuloerot kuitenkin vähenivät.

Muutoksen jälkeen on oletettavaa, että köyhemmällä henkilöllä tulojen kasvu menee täysin perustarpeiden täyttämiseen: ruokaan, harrastuksiin, asuntoon, terveydenhoitoon. Samaan aikaan on oletettavaa, että rikkaan 50 000 euron lisäys ei mene näihin asioihin - sen voi ajatella olevan “ylimääräistä”, jota ei tarvitse laittaa perustarpeisiin.

Kummalla heistä on paremmat mahdollisuudet muuttaa lisääntynyttä varallisuutta yhteiskunnalliseksi vaikutusvallaksi? Tietenkin rikkalla, jolla on sekä enemmän uutta varallisuutta että parempi mahdollisuus suunnata sitä nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eikä peruselämiseen.

Esimerkkitilanteessamme gini-kertoimen mukaan eriarvoisuus väheni, samalla kun rikkaan henkilön yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi merkittävästi köyhempään verrattuna.

Toisin sanoen gini-kerroin ei huomioinut tulonjaon ja sen muutoksien vaikutusta demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen mahdollisuuteen vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mikä on tarinan opetus?

Tiivistetysti se, että gini-kerroin kertoo hyvin rajatusti tuloeroista, vielä vähemmän taloudellisesta tasa-arvosta ja todella vähän taloudellisen vallan muutoksista.

Jos halutaan oikeasti puhua tuloeroista tai taloudellisesta tasa-arvosta, pitää katsoa paljon laajemmin ja syvemmälle talouden mittareihin. Ja ennen kaikkea konkreettisiin euromääriin ja mittareiden katveisiin - kuka saa minkäkin verran euroja, kuinka paljon kukakin saa yli “perustoimeentulon” ja mitä kaikkea esitetty mittari tai analyysi jättää kertomatta.

Lue myös:

HS: Ison pörssiyhtiön johtajan ja työntekijän palkkakuilu kasvoi

HS:

Palkansaaja sai työskennellä 47 työpäivää saadakseen kokoon toimitusjohtajan yhden päiväpalkan vuonna 2018. Vuotta aiemmin ero oli 34-kertainen.

[…]

[L]askelman mukaan palkansaajan piti vuonna 2018 työskennellä 47 työpäivää, jotta hän sai kokoon suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan yhden päivän korvauksen työstään.

Edellisenä vuonna eli 2017 ero palkansaajan ja toimitusjohtajan palkoissa oli 34-kertainen eli ero kasvoi yli 30 prosentin tahtiin.

[…]

Suurten yhtiöiden toimitusjohtajien kokonaisansioiden mediaani oli vuonna 2018 noussut 2,3 miljoonaan euroon, kun vastaavana aikana yksityisen sektorin palkansaaja tienasi 40 975 euroa, STTK laskee.

Esimerkiksi metsäyritys UPM on julkaissut toimitusjohtajansa Jussi Pesosen vuoden 2019 palkat ja palkkiot, jotka nousivat edellisvuoden 6,4 miljoonasta eurosta viime vuoden yli 7 miljoonaan euroon. Nousua oli 9,4 prosenttia.

[…]

Pesosen palkitsemisen kasvu johtui eniten hänen lisäeläkemaksujensa noususta. UPM maksoi Pesoselle siirrettyä palkkaa eli lisäeläkemaksua viime vuonna 1,5 miljoona euroa, kun maksut jäivät edellisvuonna 950 000 euroon.

Palkkatuloerot työntekijän ja toimitusjohtajan välillä ovat kasvaneet isoissa pörssiyhtiöissä, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Kun tavallisten työntekijöiden palkkaa jäädytetään tai pahimmillaan lasketaan kilpailukyvyn nimissä, toimitusjohtajat eivät talkoisiin osallistu. Toimitusjohtajien ahneudella ei tunnu olevan rajoja: vaikka työuralla olisi tienannut jo vuodessa miljoonia, nostetaan silti miljoonia “lisäeläkemaksua” - ikään kuin sille olisi mitään tarvetta.

Helsingin Sanomien uutisissa esitetyillä tuloeroilla ei ole minkäänlaista moraalista oikeutusta. Hyvinvointivaltiossa progressiivinen verotus ja julkiset palvelut tasaavat kuitenkin lopputulosta oikeudenmukaisemmaksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että korkea progressiivinen verotus on laastari, jolla pyritään lääkitsemään markkinatalouden ongelmia. Perusongelma - markkinatalouden epäoikeudenmukaisuus - on yhä olemassa.

Lue myös:

Salkunrakentaja: Maailman rikkain perhe rikastuu joka tunti yli 4 miljoonaa dollaria

Salkunrakentaja:

25 rikkainta dynastiaa hallitsevat lähes 1,4 biljoonan dollarin omaisuutta.

Luvut ovat päätä huimaavia: 70 000 dollaria minuutissa, 4 miljoonaa dollaria tunnissa ja 100 miljoonaa dollaria päivässä.

Näin Walmart Inc. -yhtiön takana olevan Waltonsien klaanin omaisuus on kasvanut, raportoi Bloomberg. Heidän varallisuutensa olisi kasvanut noin 23 000 dollaria siitä hetkestä, kun aloit lukea tätä artikkelia. Walmart-vähittäiskaupan uusi työntekijä taas olisi ansainnut samassa ajassa noin 6 senttiä, joka olisi kohonnut 11 dollarin minimipalkkaan, eli vajaan 10 euron tuntipalkkaan.

Walton-perheen omaisuus on kasvanut 39 miljardilla dollarilla 191 miljardiin dollariin, ja he ovat maailman vaurain perhe.

Tällä äärimmäisen vaurauden ja raa’an eriarvoisuuden aikakaudella kontrasti on räikeä. Walmartin perustajan Sam Waltonin perilliset keräävät vaurautta ennennäkemättömällä vauhdilla – eivätkä he ole ainoita.

Muut amerikkalaiset dynastiat kerryttävät varallisuutta samaan tahtiin: makeisjätti Mars-perhe lisäsi omaisuuttaan 37 miljardia dollaria kasvattaen sen 127 miljardiin dollariin, teollinen ja poliittinen valtapelaaja Kochs-suku taas nettosi 26 miljardia dollaria kasvattaen heidän omaisuuden 125 miljardiin dollariin.

Sama toistuu ympäri maailman. Amerikan rikkaimmalla 0,1 prosentilla on nykyään enemmän vaurautta kuin koskaan aikaisemmin sitten 1929 vuoden. Maailman 25 rikkainta perhettä hallitsevat nyt lähes 1,4 biljoonan dollarin vaurautta, mikä on 24 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

Muita suuria perhemenestyjiä ovat Chanel-muotitalon omistajan perhe ja Italian Ferrero-perhe, jonka tuotemerkkeihin kuuluvat muun muassa Nutella-suklaalevite.

Yksi huomattava lisäys vuoden 2019 maailman rikkaimpien perheiden joukossa on Saudi-Arabian kuninkaallinen perhe. Heidän varallisuuden arvon arvioidaan olevan 100 miljardin dollarin arvoinen. Perheen talouden tukijalka on öljyjätti Saudi Aramco, joka on maailman kannattavin yritys.

Kaiken kaikkiaan maailman 25 rikkaimmissa perheissä on 250 miljardia dollaria enemmän varallisuutta vuoteen 2018 verrattuna.

Nykytaloudessa maailman rikkaimmat rikastuvat valtavasti jo yksittäisten tuntien aikana, kirjoittaa Salkunrakentaja. Tällainen taloudellisten etujen kasautuminen jo valmiiksi parhaassa asemassa oleville johtaa valtavaan epäoikeudenmukaisuuteen ja tehottomuuteen taloudessa: työnteon palkitseminen vähentyy, kun työnteon sijasta taloudessa palkitaan oikeaan sukuun syntymisestä.

Lisäksi epätasainen tulonjako suuntaa talouden varallisuutta rikkaille, joilla lisääntyvä varakkuus ei tarkoita parempaa koulutusta, terveyttä tai mahdollisuutta olla vapaa taloudellisesta stressistä - rikkaimmilla kun nämä elämän ilot ovat olleet jo ennestään. Rahaa menee ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse - samalla kun se ei mene niille, jotka rahaa tarvitsisivat.

Toimivassa taloudessa palkittaisiin työnteosta ja talouden hedelmät jakautuisivat laajalle, laajentaen näin myös hyvinvointia laajemmalle. Taloudellinen epätasa-arvo on vakava ongelma, johon tulevaisuudessa pitää paneutua entistä vakavammin.

Lue myös:

Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiaisen luento kapitalismin vaihtoehdoista ja osallisuustaloudesta

Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiaisen Sveitsin Lausannessa pitämä luento on kerännyt runsaasti positiivista palautetta.

Luento käsitteli hyvinvointivaltiota, kapitalismia ja demokraattisen talouden tarvetta ilmastokatastrofin aikakaudella.

Voit katsoa luennon ja Jauhiaisen haastattelun allaolevista linkeistä.

Luennon järjesti Espace Dickens -instituutti.

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Internet on kasvanut kieroon ja syynä on kapitalismi

in , ,

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen käsittelee viimeisimmässä Yle-kolumnissaan Internetin ongelmia:

Internetin jättiläiset rakensivat liiketoimintansa mainonnan ja käyttäjien urkkimisen varaan. Samalla Yhdysvaltain sisäinen tiedustelupalvelu NSA alkoi rakentaa globaalia ja salaista kansalaisten joukkovalvontajärjestelmää. Kiinassa otettiin käyttöön sosiaalinen pisteytys, jolla varmistetaan kansalaisten “luotettavuus”.

Kun internet kasvoi suureksi, yritysten omistus keskittyi rajusti. Markkinoita valmiiksi hallitseva Facebook sai hiljattain Yhdysvaltain viranomaisilta jopa luvan ostaa vahvimmat kilpailijansa Instagramin ja Whatsappin itselleen. Tutkijat alkoivat puhua digitaalisesta feodalismista eli uuden ajan maaorjuudesta.

Älypuhelin ja sosiaalinen media osoittautuivat erittäin koukuttavaksi yhdistelmäksi, eikä se ole sattumaa. Sosiaalinen media on suunniteltu pitämään silmäparit ruudun edessä mahdollisimman pitkään. Käyttäjistä kerätään mainosprofiileihin kaikki mahdollinen tieto, jolla taotaan miljardien eurojen voittoja.

Valtioiden kyky valvoa ja kontrolloida kansalaisiaan on ennennäkemätön, ja ne tekevät läheistä yhteistyötä teknologiajättien kanssa.

Vaikutuksista ihmiseen ei vielä tiedetä paljoa, mutta asiantuntijat ovat huolissaan. Psykologit varoittavat, että nykyinen mediatodellisuus johtaa todennäköisesti sosiaalisten taitojen, yksinolemisen sietämisen ja itsesäätelyn heikentymiseen.

Valtioiden kyky valvoa ja kontrolloida kansalaisiaan on ennennäkemätön, ja ne tekevät läheistä yhteistyötä teknologiajättien kanssa. Vain muutama suuryritys pystyy enenevässä määrin ohjailemaan, mitkä ajatukset saavat globaalisti laajaa näkyvyyttä.

Kapitalismi on vääristänyt internetin sen alkuperäisten ihanteiden irvikuvaksi.

Lue kolumni kokonaisuudessaan Ylen sivuilta.

Lue myös:

HS: Ranskassa teleyhtiön ex-johtajat saivat vankeustuomiot häirinnästä – kymmenet työntekijät olivat tehneet itsemurhan

in , ,

HS:

Ranskalainen oikeusistuin on langettanut vankeustuomiot entisen valtio-omisteisen France Telecom -teleyhtiön johdolle.

Tuomio annettiin työntekijöiden järjestelmällisestä häirinnästä. Yhteensä 35 työntekijää teki itsemurhan vuosien 2008 ja 2009 välillä.

[…]

2000-luvun alussa yhtiö oli hiljattain yksityistetty ja kovissa muutospaineissa. Koska yhtiön työntekijöitä ei vanhoina valtion työntekijöinä voitu irtisanoa, syyttäjien mukaan yhtiön johto teki tahallaan työoloista sellaiset, että osa työntekijöistä ei kestäisi niitä.

Ranskalaisen Telecom-yhtiön johto teki tarkoituksella työntekijöidensä työolot mahdollisimman huonoksi. Huonot työolot johtivat usean työntekijän itsemurhaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat

Uutinen on ääriesimerkki talousjärjestelmämme epäinhimillisyydestä. Esimerkki kuvaa myös markkinatalouden rakenteita: kun inhimillisyys on ristiriidassa kasvavien voittopaineiden kanssa, voittaja on selvä. Inhimillisyys saa väistyä voittojen tieltä.

Markkinatalouden rakenteita onkin tarpeen katsoa kriittisesti, ja samaan aikaan hahmotella parempia ja inhimillisempiä rakenteita. Inhimillinen ja tasapainoinen talous ei voi perustua markkinatalouden rakenteisiin.

Lue myös:

Vuoden lopussa

in

Parecon Finland on aloittamassa kymmenettä vuottaan. Ensimmäinen julkinen tilaisuutemme pidettiin tammikuussa vuonna 2011 Vallilan kirjastossa otsikolla “Talouden myytit ja harhakäsitykset”. 

Vaikka ensimmäisestä luennostamme on kulunut jo yhdeksän vuotta, pidämme aihetta edelleen tärkeänä ja ajankohtaisena. Suomessa on vallalla monia virheellisiä käsityksiä taloudesta ja yhteiskunnasta, ja olemme kuluneenakin vuonna työskennelleet niiden oikomiseksi.

Vuoden teemat: ilmasto, lapsiköyhyys ja demokraattinen talous

Vuonna 2019 toimme esiin, että hyvinvointivaltio ei ole toimivan talouden este, vaan sen perusta. Samalla painotimme, että hyvinvointivaltion on muututtava. Ympäristökriisejä ei voi ohittaa, eivätkä ne ratkea syyllistämällä yksittäisiä kuluttajia. Talouteen on tehtävä suuria muutoksia politiikan avulla. 

On perusteltua sanoa, että kyvyttömyys torjua ilmastonmuutosta on ihmiskunnan vakavin ongelma tällä hetkellä. Luonnon monimuotoisuuden hälyttävä heikkeneminen uhkaa samalla elinympäristöämme. Päästöt on yksiselitteisesti saatava alas ja materiaalien kulutusta on vähennettävä.

Parecon Finlandin varapuheenjohtaja Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumnit nousivat kuluneen vuoden aikana palvelun suosituimpien tekstien joukkoon, ollen toistuvasti luetuimpia artikkeleita Ylen sivuilla. Kuluneen vuoden aikana julkaistiin seitsemän kolumnia, jotka keräsivät satoja tuhansia jakoja ja synnyttivät runsaasti keskusteluja ja myös lukuisia tervetulleita yhteydenottoja Parecon Finlandiin.

Parecon Finlandissa on tuotu vuoden mittaan esille, että ympäristönsuojelun lisäksi on huolehdittava siitä, että talous on reilu ja tukee ihmisten kasvua täyteen potentiaaliinsa. Köyhyys on erityisesti myrkkyä lapsen kehitykselle, ja ratkaisut lapsiköyhyyden kitkemiseen ovat olemassa. Nyt tarvitaan toimia. 

Olemme samalla muistuttaneet, että näiden lukuisten ongelmien taustalla on yksi yhteinen tekijä – talousjärjestelmä. Markkinatuotannon ja -kulutuksen katastrofaalisia haittoja on hillittävä tehokkaasti lähivuosina, jotta ympäristö ja ihmiset voivat tulevaisuudessa paremmin.

Olemme esitelleet osallisuustaloutta – kunnianhimoista ideaa demokraattisesta taloudesta. Suuret muutokset yhteiskuntaan vaativat vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja. Pitämämme luennot osallisuustaloudesta Nuorten filosofiatapahtumassa tammikuussa, Helsingin työväenopiston demokratiaa käsitelleessä luentosarjassa marraskuussa ja Espace Dickens instituutin kutsumana Lausannessa, Sveitsissä joulukuussa, saivat kaikki positiivisen vastaanoton ja paljon kuulijoita. Vapaushenkiselle näkemykselle tulevaisuuden taloudesta on suuri tarve, vaikka se onkin nykytilanteessa kaukainen tavoite.

Vapaaehtoistyö on kivijalkamme

Parecon Finlandin työ on perustamisestamme saakka nojannut vapaaehtoistyöhön. Teemme järjestötyötä maksutta palkkatyön ja muiden velvollisuuksiemme ohella. Voimme kiitollisina todeta, että työtä ei ole tarvinnut tehdä yksin. Vuosien varrella olemme tehneet yhteistyötä satojen ihmisten kanssa. Asiantuntemusta, neuvoja, rohkaisua ja rakentavaa palautetta on tarjottu runsaasti, eikä yksikään euro ole vaihtanut omistajaa. Suuri kiitos kuuluu kaikille yhteistyötahoillemme.

Erityisesti mieltämme ovat lämmittäneet lukuisat rohkaisevat palautteet, joita olemme saaneet sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa ja kasvotusten tilaisuuksien yhteydessä.

Loppuvuoteen on vielä pitkä matka, mutta vuoden 2020 toisella puoliskolla järjestämme avoimen vuosikokouksen tilaisuutena tutustua tarkemmin Parecon Finlandin toimintaan ja työtapoihin kuluneina kymmenenä vuotena. Tiedotamme siitä tarkemmin myöhemmin. Parecon Finlandin tärkeimpiä kuulumisia voi seurata sähköpostilistamme kautta. Listalle pääsee laittamalla sähköpostia antti.jauhiainen@osallisuustalous.fi ja pyytämällä lisäämistä.

Parecon Finland jatkaa työtä vapaan, turvallisen ja kestävän yhteiskunnan eteen myös ensi vuonna.


Vuonna 2019 Parecon Finland tuki Osallisuuden aika ry:n ja Finnwatchin toimintaa.

THL: Joka neljännen lapsiperheen tulot eivät tahdo riittää menoihin

Helsingin sanomat uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lapsiperheiden vaikeuksia kartoittaneesta tutkimuksesta:

Hyvinvointi oli heikompaa kaikilla aineistosta saatavilla yli 30:llä hyvinvoinnin mittarilla perheissä, joissa koettiin toimeentulovaikeuksia.

Näiden perheiden vanhemmat kokivat itsensä yksinäisiksi ja masentuneiksi useammin kuin vanhemmat, joilla ei ollut toimeentulo-ongelmia. He olivat harvemmin tyytyväisiä elämään ja parisuhteeseensa.

Toimeentulokokemukset olivat yhteydessä myös siihen, miten sujuvaksi perheet kokivat arkensa ja miten riittävästi perheessä oli yhteistä aikaa.

Pitkittyneiden toimeentulovaikeuksien vaikutukset kehen tahansa ovat vakavia. Erityisen vakavia ne ovat lapsille, joiden kehitykseen alituinen niukkuus ja epävarmuus voi vaikuttaa myrkyllisesti. Lapsiperheiden köyhyys on jopa Suomen kaltaisessa kehittyneessä hyvinvointivaltiossa painava ongelma.

Köyhien perheiden tukeminen tulonsiirtojen ja parempien palveluiden avulla ovat ilmiselviä ensiaskeleita tilanteen parantamiseen.

Pidemmällä aikavälillä tulisi käydä harkittua keskustelua siitä, miksi lasten kasvattaminen ylipäätään on nykytaloudessa taloudellisesti haastavaa. Markkinoilla lasten kasvattamisella ei ole arvoa, eikä siitä palkita. Silti lasten hyvinvointi on yhteiskunnan jatkuvuudelle ja kestävyydelle ilmiselvästi kriittistä.

Jos haluamme rakentaa yhteiskunnan reiluuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon kaltaisten tavoitteiden varaan, on lasten ja lapsiperheiden vaikeuksiin tarjottava konkreettista tukea ja kestäviä panostuksia.

Lue myös:

Työerot näkyvät myös mielenterveydessä

in

SAK: 

Mielenterveyden häiriöitä ilmenee tutkimusten mukaan eniten vähän koulutetuilla ja vähän tienaavilla. Tämä liittyy Pauliina Mattila-Holapan mukaan toisaalta siihen, että sairaudet vaikeuttavat kouluttautumista, ja toisaalta siihen, ettei työntekijäammateissa välttämättä pysty vaikuttamaan työhönsä kovin paljon.

Kuitenkin juuri mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on yksi työhyvinvoinnin peruspilareista. Muita ovat esimerkiksi riittävä palautuminen, hyvä työilmapiiri ja työyhteisön – etenkin esimiehen – osoittama arvostus.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on yksi työhyvinvoinnin peruspilareista - mutta toisilla on enemmän vaikutusvaltaa työhönsä kun toisilla. 

Vaikka oman työn vaikutusmahdollisuudet saattavat tuntua äkkiseltään vähämerkitykselliseltä asialta, voi sillä olla merkittävää vaikutusta ihmisen mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Kyse ei siis ole vähäpätöisestä asiasta.

Nykyisessä taloudessa työ jakautuu epätasa-arvoisesti: toisilla työ on päivästä toiseen haastavaa, kiinnostavaa ja siinä pääsee toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan työhönsä. Toisilla työntekijöillä työpäivät ovat itseään toistavia päivä toisensa jälkeen. Omaan työhön, työn tavoitteisiin tai työn suorittamisen tapaan voi vaikuttaa hyvin vähän, jos lainkaan. 

On tärkeää ymmärtää, että taloudemme yleisemmin tunnettujen epätasa-arvon ulottuvuuksien - kuten tulojen tai varallisuuden epätasa-arvon - rinnalla olisi tärkeää tarkastella myös työn epätasa-arvoa, tai tarkemmin sanottuna työeroja.

Kun ymmärretään ongelma, voidaan lähteä pohtimaan rakenteellisia ratkaisuja, joilla vastataan aidosti epätasa-arvoon - myös työssä.

Lue myös:

Keskipalkkaisia töitä katoaa - parhaiten ansaitsevien tilipussi lihoi eniten

HS:

Eri ammattien väliset palkkaerot ovat kasvaneet tällä vuosikymmenellä, ilmenee HS:n tekemästä vertailusta.

[…]

Vertailun mukaan palkkaerot ovat kasvaneet Suomessa: keski- ja pienipalkkaisten työntekijöiden palkat ovat kohonneet hitaammin kuin niiden, joilla palkka on suurempi.

[…]

Keskimäärin palkat kohosivat 12,8 prosenttia.

Eniten nousivat toimitusjohtajien ja pääjohtajien palkat sekä lainopillisten erityisasiantuntijoiden ja rahoitusalan erityisasiantuntijoiden palkat.

Toimitusjohtajien ja pääjohtajien palkkojen mediaani nousi lähes 25 prosenttia vuodesta 2011. Tämän ammattiluokan mediaani oli viime vuonna 9 548 euroa.

Kyse on nimellisistä korotuksista, joten todellisuudessa palkansaajien käteen on jäänyt tätä vähemmän.

Vertailun mukaan useiden ammattiryhmien reaaliansiot itse asiassa pienenivät. Syynä on inflaatio, joka söi palkankorotukset ja enemmänkin. Vuosien 2011 ja 2018 välillä inflaatio oli Tilastokeskuksen mukaan 7,5 prosenttia.

Reaaliansiot pienenivät matkustuspalvelutyöntekijöillä, konduktööreillä ja oppailla, joiden nimellinen mediaaniansion korotus oli vertailuvälillä vain 5,2 prosenttia. Toiseksi heikointa palkkakehitys oli sahatavaran, paperin ja kartongin valmistuksessa työskentelevillä prosessityöntekijöillä sekä eläintenkasvattajilla: nimelliset ansiot olivat viime vuonna runsaat 6 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2011.

Palkkaerot Suomessa kasvavat, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että rikkaimmat saavat enemmän. Suurimpien palkkojen noustessa pienipalkkaisten palkat ovat kohonneet vähemmän, jotkut eivät lainkaan. Joidenkin ammattiryhmien palkat jopa pienenivät, kun inflaatio otettiin huomioon. 

Erot vielä korostuvat, kun katsotaan prosenttien sijaan euroja. Jos esimerkiksi toimitusjohtaja tienaa 20 000 euroa kuussa ja työntekijä 2 000 euroa ja molemmilla palkka nousee prosentin, nousee se toimitusjohtajalla 200 euroa ja työntekijällä 20 euroa. Prosenteilla laskettaessa palkat nousivat “saman verran”, mutta toimitusjohtajan palkka nousi euroissa enemmän. Rutkasti enemmän.

Suomessa työssäolevista kaikista rikkaimmat ovat siis rikastuneet samalla kun tavallisille työntekijöille on jäänyt murusia – jos niitäkään. 

Kyse ei ole ainaoastaan tuloeroista. Suomessa myös varallisuuserot ovat kasvaneet.

Kehitys on vahingollista taloudelle, mutta ennen kaikkea oikeudenmukaisuudelle: kehitys vie meitä pois ahkeruudesta palkitsemisen periaatteesta. Mitä suuremmat tuloerot ovat, sitä selvempää on, että ahkeruus ei palkitse. Enemmän määrittää se, mitä työtä satut tekemään. 

Toisin kun nykytalous, toimiva talous perustuu työnteon ja vaivannäön palkitsemiseen.

Tosiasiat on viimein kohdattava: nykytaloudessa työnteosta ja ahkeruudesta ei palkita. Ansaitsemme parempaa.

 Lue myös: 

Kansainvälinen ilmastolakko 27.9.

Parecon Finland on mukana kansainvälisessä ilmastolakossa perjantaina 27.9. Helsingissä.

Ilmastokriisi on järjestelmän tuote. Viimeiset kaksi vuosisataa on eletty velaksi. Talousjärjestelmä on kannustanut ympäristöhaittojen aiheuttamiseen, koska päästöjen ja saasteiden hinta on ollut nolla euroa. Aivan kuin luonto ja ilmakehä kykenisivät käsittelemään kaikki jätteet ja päästöt, mitä nykytalous tuottaa. Ilmastokriisin pysäyttäminen avaa samalla mahdollisuuden paremman talouden rakentamiseen.

Uuden talousjärjestelmän rakentaminen on pitkän aikavälin projekti. Osallisuustalouden kaltaista uutta taloutta ei saavuteta hetkessä. Työ vaatii vuosikymmeniä, mahdollisesti jopa vuosisatoja. Ilmastokriisiin on vastattava välittömästi. Nykyisestä talousjärjestelmästä on mahdollista tehdä paljon nykyistä kestävämpi ja päästöjä voidaan laskea dramaattisesti. Tämä edellyttää energia-, liikenne- ja ruokajärjestelmien mullistamista.

Nuorten ilmastoliike on historiallinen mahdollisuus ja hätähuuto. Välttämättömät ilmastoteot ovat jääneet tekemättä ja pankkisektoria on tuettu Euroopassa samanaikaisesti tuhansin miljardein euroin. Päästöjä ei vähennetä tarpeeksi nopeasti. Nuoret tietävät tämän ja tuovat sen perustellusti esiin. Liikkeen vaatimukset pohjaavat ilmastotieteen kiistattomiin tuloksiin. Kuten nuoret ilmastoaktivistit toteavat: "Nyt on pakko".

Aikuisten on kannettava vastuunsa. Ilmastotyötä ei voi jättää vain nuorten harteille. Vastuuta kannetaan parhaiten uskottavalla toiminnalla. Ilmastoliikkeessä tarvitaan nyt paljon aikuisia, sillä tätä tärkeää työtä ei voi jättää vain nuorten harteille.

Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, tervetuloa mukaan!

Maaliskuussa 1,5 miljoonaa lasta ja nuorta osallistui kansainväliseen ilmastolakkoon. Nyt nuoret kutsuvat mukaan myös aikuiset!

Tule mukaan tukemaan tulevaisuudestaan huolissaan olevia ilmastolakkoilevia nuoria. Tule koko päiväksi tai tule käymään. Perjantaina 27.9. klo 10-14 kokoonnumme yhdessä nuorten kanssa Eduskuntatalon portaille vaatimaan eduskunnalta ilmastotekoja!

Yhdessä saimme aikaan sen, että nykyisellä hallituksella on historiallisen vahvat ilmastotavoitteet. Nyt nuo tavoitteet täytyy muuttaa teoiksi.

Yhdessä vaadimme, että:
- Suomi toteuttaa aikeensa olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointivaltio.
- Suomi sitoutuu päivittämään ilmastolain, niin, että siihen kirjattavat päästövähennys- ja hiilinielutavoitteet ovat linjassa 1,5 asteen lämpenemisrajan kanssa.
- Fossiilisten polttoaineiden suorat ja epäsuorat tuet on lakkautettava.
- Siirtymä fossiilivapaaseen yhteiskuntaan on toteutettava reilusti.

Helsinki: https://www.facebook.com/events/eduskuntatalo/kansainvälinen-ilmastolakko-279-helsinki/929882457363184/

Espoo: https://www.facebook.com/events/1098894783635356/

Turku: https://www.facebook.com/events/2233521740091425/

Tampere: https://www.facebook.com/events/974490042916201/

Oulu: https://www.facebook.com/events/450449525570246/

Jyväskylä: https://www.facebook.com/events/500720980719670/

Rovaniemi: https://www.facebook.com/events/1224629707660723/

Salo: https://www.facebook.com/events/407854053457772/

Joensuu: https://www.instagram.com/p/B2glHyEnzC7/

Kuopio: https://www.facebook.com/events/2401995430055880/

Lahti: https://www.facebook.com/events/1358143474333943/

YK: Luonnon tuhoutuminen ja rahan keskittyminen estämässä maailman tilan parantamisen

YLE:

YK:n kokoama tutkijaryhmä antaa maapallolle kymmenkunta vuotta aikaa korjata menossa oleva sosiaalinen ja luonnon kannalta kestämätön kehitys.

Yhdistyneiden kansakuntien asettama ryhmä on julkaissut uuden maailman kestävän kehityksen tilaa koskevan arviointiraportin. Raporttiin on koottu viimeisimmät tiedot siitä, miten maailman ihmiset ja luonto voivat. Työn perusteella YK:ssa arvioidaan sitä, miten hyvin järjestön asettamat niin sanotun kestävän kehityksen tavoitteet ovat toteutumassa.

Raportti on jatkoa viime vuoden lopulla maailmanlaajuista huomiota saaneelle, YK:n alaisen ilmastopaneelin raportille tarvittavista nopeista toimista ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

Maapallon kaikkien ihmisten oikeudet muun muassa ruokaan, turvallisuuteen ja toimeentuloon ovat raportin mukaan vakavasti uhattuna. Tutkijat kuitenkin uskovat, että muutokseen on vielä mahdollisuus.

Ongelmiin pitää kuitenkin tarttua nopeasti, koska luonnon tilan mahdollisesti peruuttamaton heikentyminen ja kasautuva eriarvoisuus syövät koko ajan mahdollisuuksia kääntää kehitys.

Tutkijoiden arvion mukaan ilmastonmuutos, lajikato ja kasvavat jäteongelmat estävät isot edistysaskeleet, joilla saadaan nujerrettua erityisesti äärimmäistä köyhyyttä, parannettua tasa-arvoa ja nostettua laajemmin elintasoa.

– Eriarvoisuuden ei usein ajatella liittyvän ilmastonmuutokseen, biodiversiteettikatoon ja jätteiden määrään, mutta se liittyy vahvasti niihin, kiteyttää tutkimusprofessori Eeva Furman Suomen ympäristökeskuksesta.

[…]

Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen vaikuttavat tutkijoiden mukaan eniten kaikkein köyhimpiin maihin ja ihmisiin. Heillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sopeutua esimerkiksi kuivuuden kaltaisiin luonnonkriiseihin.

[…]

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi he ovat etsineet ratkaisuja muun muassa siihen, kuinka varallisuuden voimakas keskittyminen vaikeuttaa muutoksen tekemistä.

– Varallisuuden keskittyminen on suurin ongelma, josta on vaikea päästä eteenpäin. Muutos kohti kestävää ja oikeudenmukaista taloutta on vaikein ja melkein tabu aihe, Furman toteaa.

Luonnon tuhoutuminen, ilmastonmuutoksen eteneminen ja kasvava taloudellinen epätasa-arvoisuus liittyvät toisiinsa. Ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalankysymyksen - ilmastonmuutoksen - ratkaisemisessa on välttämätöntä pureutua myös moniin taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin, kuten eriarvoisuuteen, köyhyyteen tai vaikkapa yhteiskunnan infraan.

Aito ratkaisu ilmastonmuutokseen edellyttää perustavanlaatuista muutosta yhteiskuntaan, talouden kannustimiin, kulutukseen ja resurssien jakautumiseen taloudessa.

Lue myös: